Etenee etenee

Ja aina välillä jotain muutakin

Kuuden vuoden summa

Blogi tuli täyttäneeksi lauantaina kuusi vuotta. Innokkaan esikoululaisen tavoin olen viime aikoina kokenut hirvittävän kovaa vetoa kirjoneuleita kohtaan, Suomen kesä ja kaikkea.

Tästä tulee Kate Daviesin Ursula. Davies on mielisuunnittelijoitani, ja jonossa on monta muutakin mallia odottamassa. Tuota Colours of Shetland -kirjaa suosittelen muutenkin lämpimästi, siinä on kauniita kuvia ja mielenkiintoisia tarinoita kivojen ohjeiden kaverina. Daviesin kirjoneuleet sopivat minusta kokemattomallekin, esimerkiksi tämä tekeillä oleva on erittäin helppo oppia ulkoa eikä sisällä pitkiä langanjuoksuja.

Tällä kertaa olin kiltti ja tein mallitilkun oikein viimeisen päälle, vahvistin ja steekkasinkin oikein



Puikko nyt tietysti ehti katketa tuossa välissä, mutta äkkiä pääsin posottamaan



Takki tehdään helmasta alkaen, mutta hihan silmukat poimitaan kädentieltä ja neulotaan ylhäältä alas, joten ommeltavaa tässä ei ole. Ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla ommella nauhaa tuohon nappilistan sisäpuolelle. Onko kenelläkään suosituksia kivoista nauhamyyjistä esim. Etsyssä?

Tallinnanreissukin on tiedossa, jos käy niin että ompeluhommat jäävät ajalle jälkeen sen yhden brittimiehen...

This & that

Edellisellä kierroksella esitelty kehruu muotoutui pieneksi mekoksi.

The yarn from the previous post became a small dress







Ei se ihan noin kiero mun mielestä ollut, mutta kuvien kanssa tuli hieman kiire samana aamuna, kun mekko piti antaa loppusijoituskohteen nimiäislahjaksi.

I don't think it was quite that wonky, but I was in a hurry: I took the pics just moments before handing it out to the small person.

Sitten on kehruita.

Some spinning has been piling up, unblogged.







Kaikki löytyy Ravelryn stashista.

Details in my stash.

Kesää se meinaa tännekin pukata. Joku sanoi joskus, että keltainen on hulluuden väri. Kiistän.

Summer, thou are in my heart. Somebody once told me that yellow is the colour of insanity. I beg to differ.

Kesäkuu? Mikä kesäkuu?

Köh köh. Vuosi sitten, kun blogini täytti vuoden, lupasin pyhästi mielessäni, että ensi vuonna kaikki on toisin. Ehkä järjestän blogiarvonnan. Tai kirjoitan jotakin hauskaa ja nokkelaa kuluneesta vuodesta. Todellisuus? No enpäs näköjään kirjoittanut mitään. Unohdin koko paskan, vaikka olen neulonut kuin heikkopäinen. Voisin tietysti syyttä kameraa, tai kovaa kiirettä (mitä ihmeen kiirettä, ei ole kouluakaan enää ja normaali päivätyö), tai vetää foliohattua syvemmälle, mutta ehkä tyydyn toteamaan, että kolmas kerta toden sanoo. Sitä paitsi tätä voisi ehkä pitää jopa uutena alkuna, joten otetaan sille!

I would've liked to start this with "due to popular demand...", but as that would be a stretch even for my high thoughts of self, I'll settle with "Welcome, my foreign friends" and wait for some of the L and the S and the G to find me, among others of course.

When I started this blog I had no clear direction with what I wanted to do with it, and it has pretty much stayed that way. My headline still says this is mostly a knitting blog, but I've started to wonder if that's all I have to say (well, of course it isn't), especially as I don't feel like getting into taking pictures of unfinished projects even as often as I do now. Maybe I've found the stride for ranting again somewhere?

Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt pokkaamassa itsestäni maisterin ja ihastellut ällötykseen asti pientä "eligible for doctoral studies" -pränttiä todistuksen alalaidassa. Olen aloittanut hävyttömän paljon projekteja ja varmasti saanut valmiiksikin, kun vain muistaisin että mitä. Wings of Horusin ainakin, mutta se on edellen pingoitusta vailla, joten on jäänyt kuvaamatta.

I have spent these past weeks oggling the fine print on the bottom of my Master's degree. I never thought "eligible for doctoral studies" could look better than the simple "Master of Arts", but it kind of does. Like a little flag saying I didn't just scrape through but managed well enough to continue with my academic achievements some day. I've also started way more projects than I have finished, or at least I can't really remember what I've finished. There's the Wings of Horus, but I haven't blocked it yet so it isn't really worth photographing.

Jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi muodostunee Kotiväestä aloittamani torkkupeitto, jonka kanssa painin lähinnä sisäistä perfektionistiani vastaan. Olen virkannut ensimmäisen rivillisen paloja, enkä vieläkään tiedä kestäisinkö ajatusta peitosta, joka ei ole takapuolelta samannäköinen kuin etu-, joten olen toistaiseksi katkaissut langan jokaisen värin jälkeen ja joko virkannut sen seuraavan kerroksen alle tai päätellyt neulalla. Olisi kuitenkin niin paljon helpompaa kuljettaa lankaa kerrosten mukana, päättelemisen määrä vähentyisi ainakin 80 % ja lankaa kuluisi koko peiton mittakaavassa paljon vähemmän. Suosituksia?

I don't know if I'll finish it before kicking the bucket, but I started crocheting a blanket with some light fingering cotton. The biggest struggle seems to be against my inner perfectionist. I've finished the first row of blocks but still haven't decided if I can handle the backside looking different than the front. So far I've cut the yarn after each colour, but it's so much work it's getting to piss me off. A lot. It would be so much easier to hold the yarn in the back all the time plus the project would take less yarn. Suggestions, anyone?

Tilkut ovat Jan Eatonin kirjasta 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans.



Nyt sitten vakavaa asiaa. Kaiken maailman listojen ja syötteiden mukaan joku täällä käy, mutta mitä lukemassa? Jos nyt ajatellaan, että minulla ainakin teoriassa olisi aikaa ja jopa mielenkiintoakin kirjoitella enemmän, olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi tätä luetaan ja voisiko olla jotain, mistä kiinnostaisi lukea enemmän? Onko kielisyydellä jotakin väliä? En tietenkään ilkeyttäni lupaa mitään, mutta saa kai sitä kysellä (utelias paskiainen).

And now for some serious business. I'm not stupid enough to think that anyone non-Finnish has bothered to follow my pictures only, but if you have an opinion as to wheter I should a) continue with this multilingual experiment (that is Finnish, English and complete nonsense) and b) expand my ramblings to other things that crafts & occational cursing and ranting, let me know. I'm not promising anything, but I'm a nosy bastard.

Niin, että vieläkö siellä on joku, vai eivätkö ihmiset vain muista poistaa itseään blogilistalta kiinnostuksen lopahdettua?

October rust

Green Mania suositeltiin taustamusiikiksi, mutta aika ruskaisilla pakkasilla näkyy värien puolesta huitelevan.


Malli: Vinnland
Lanka: Zitron Trekking Hand Art, reilusti alle 100g
Puikot: 2,5 mm bambusukkikset sekä 120 cm pyörö (Addi)
Muuta: neulottu molemmat yhtä aikaa pyöröllä Kristiinan ohjeella.

Oma kehu haisee, mutta opin heittämällä kaksi uutta tekniikkaa näitä neuloessa. Kärki ja kantapää lyhennetyin kerroksin sujui ihan hyvin, mutta jatkossa neulon ne ehkä suosiolla bambuilla. Tai ainakin siihen asti, että opin kiristämään kunnolla. Nyt vain vasen reuna jäi reiättömäksi. Tuo pitkällä puikolla neulominen oli ollut opettelulistalla jo pitkään, nyt sitten sain aikaiseksi. Enkä vaihda enää takaisin. Erityisen mainiota oli, että sukkiksilla neuloessa minkä tahansa oikein-nurin -resorin ensimmäinen oikea on aina ollut töissäni levähtänyt, vaan ei ole enää.

Malli oli kiva neuloa, samoin lanka. Reilusti pitempäänkin varteen olisi riittänyt, mutta koipeni muhkeus ei olisi sitä ilman jotain lisäyksiä sallinut. Ja se taas ei napannut yhtään. Varmasti teen joskus toistetkin.

Lisäksi olen törsännyt. Tulevien töiden listaa ovat kasvattaneet Romantic Hand Knits sekä Knit so Fine (linkit Ravelryyn), joiden tilaamista suosittelen Book Depositorysta. (Onko kirjojen tarkemmassa esittelyssä näin verkkoaikana edes mitään tolkkua? Kummassakin on paljon tehtävää melko ohuilla langoilla, ei ehkä aloittelijalle sopivia kumpikaan.)

Tuo Ravelry puolestaan lienee suurin syy blogihiljaisuuteen; se on vain liian helppo paikka kikkailla tähän verrattuna, joten etenkin kameravajeessa olen laiminlyönyt linnaani aivan urakalla. Siitä huolimatta sain tuplasti tunnustustusta , kiitoksia! Tapani mukaan en laita näitä eteenpäin enkä näkösälle.

Blogin syntymäpäivä meni, itse taas vanhenen sunnuntaina. Armoton juopottelu sen kunniaksi taas antaa Akille töitä. Palaan asiaan kun tuo El Sol on näyttelykelpoinen.

Rautahermo Karnaluksissa

Olin minäkin siellä Novita-klubin kevätretkellä. Eikä muuten lähtenyt edes lapasesta.

Matkaa on kuvailtu vuolaasti monessa blogissa, joten tyydyn leveilemään ostoksillani. Karnaluksista meinasin olla ostamatta lankaa ollenkaan, mutta taivuin sitten tuon täydellisen tumman viininpunaisen puuvillalangan edessä.



Kymmenen kerää eli puoli kiloa sai tukkuhintaan vähän alle yhdeksällä eurolla. Oranssi merinovilla on Liann Lõngadista, johonkin tulevaan mysteeriin. 100 g vyyhdissä on 1400 metriä ja se tarttui mukaan paitsi värin myös hinnan takia: noin 4,5 euroa.

Värit ovat oikeammat lähikuvissa.



Varsinaisesti olin tarvikkeiden perässä, ja ostinkin muutamat Addit ja bambusukkikset. Sisäinen harakkani flippasi totaalisesti heti sisäänkäynnillä, kun kiiltävät solki- ja tilpehöörihyllyt sattuivat silmään.



Isommat reunoilla maksoivat kymmenen kroonin kieppeillä kappale, eli noin 65 senttiä. Pienemmät olivat viiden ja kymmenen kappaleen pussissa, kappalehinta noin 2 kroonia. Tuo isompi koukkumainen oli 4 kroonia. Ainoastaan tietoisuus siitä, että en voi ostaa näitä vain hypisteltäväksi vaan jotain pitäisi tehdäkin esti minua haalimasta pusseja lapiokaupalla mukaan.



Louhi oli liian painava matkatyöksi, joten piti ottaa muuta. Mallikertaan tuli liian vähän välikerroksia, mutta kun olin toistanut saman virheen systemaattisesti joka kerralla niin en viitsinyt purkaa.

Paluumatkan arpajaisissa voitin Kristiinan ompeleman pussukan, jollaista vähän toivoinkin. Pussi on vielä kuvaamatta, mutta on ollut jo käytössä kotonakin.

Kivaa oli, taas. Ensi vuonna uusiksi. Tosin varaan isomman juustobudjetin; vironvillojen sijaan minä loikin riemusta Sadamarketin ruokaosastolla. Selvisin silti kahdella juustolla.

Selityksen makua

Gradua on melkein 25 sivua valmiina. Koska blogi on minulle enemmän kirjoitusharrastus kuin kaikkien neuleiden arkistointi- ja raportointipaikka, on hyväksyttävää pitää törkeitä päivitystaukoja, jos on ollut muuta kirjoitettavaa. Eikö kelpaa?

No on mulla muitakin tekosyitä. Olen ollut matkalla.


Tätä punaista muhkupolkua on ollut suorastaan nautinto taivaltaa, mutta matka on kyllä turkasen pitkä. On suorastaan hämmästyttävää, etten ole hyppinyt sivupoluille.



Yhdessä kulmassa jouduin huitelemaan pariin otteeseen, koska luin karttaa päin persettä. Onneksi ei tarvinnut pakittaa paljoa.



Eikös tästä nyt jo näe mihin olen menossa? Pohjolaan on vielä jonkun verran matkaa, mutta loppu häämöttää jo.

Huomasin muuten tuossa päivänä muutamana, että horinoitani tilaa jo sata lukijaa. Uskomatonta! Etenkin siksi, että olen hävyttömän laiska kommentoimaan muiden blogeissa, vaikka seuraankin lähes sataa aktiivisesti. Kiitos! Olisi mukava kuulla, mikä seikka sai sinut merkitsemään minut listallesi. Mitään muutoksia ei ole luvassa, mutta olen utelias paskiainen.

Sahalaitaa

Vuoreni on litistynyt.


Hosumallahan ei tule kuin kusipäisiä lapsia. UFOilla ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen laiska langanpäättelijä ja pingottaja. Sain kuitenkin viimeinkin viimeisteltyä natsihameeni.

Malli: Gudrun Johnstonin Hip in Hemp (Knitty Summer 2007, koko M)
Lanka: Novita Kotiväki, yhteensä varmaankin alle kaksi kerää. 300g? Vaaka rikki.
Puikot: 2,5 mm, 80 cm mutkalle taipunut jämäpyörö
Muuta: 1,5 cm leveää kuminauhaa (ehkä suunnilleen) Ultimecianlevyinen pätkä

Jos olisin vähemmän laiska, olisin ehkä vointu photaroida tuon ovenkahvan pois, mutta enpäs ollut.

Hame onnistui juuri kuten pitikin. Se on oikeastaan täydellinen. Kotiväen tiheys täsmäsi alkuperäiseen lankaan mutta korkeus ei, joten hame on alkuperäistä lyhyempi. Tämä oli oikein hyvä, sillä halusinkin polvimittaisen hameen. Raidoituksen tein vähän eri tavalla kuin ohjeessa, yksi minun raitani on yhtä korkea kuin kolme alkuperäistä, mutta en halunnut niin kapeaa kuviota noin voimakkailla väreillä. Migreenipotilaat näkevät varmasti sahalaitaa muutenkin aivan riittävästi.

Yllättävän nopea tuo oli lopulta neuloa, eikä edes loppuvaiheessa alkanut harmittaa. Ehkä se on tuo kuvio kun jaksaa pitää mielenkiintoa yllä, pitää kai testata joskus pelkällä sileällä kuinka äkkiä tympii. Paksuista langoista tuntuu etten jaksa neuloa mitään, ei vain istu sormiin. Ennen reikäkerroksia kuvion neulominen vähän sieppasi, mutta kun silmä tottui jälkeen meni sekin ohi. Tulen aivan varmasti hyödyntämään tätä mallia uudestaan.


Vyötärölle tein tavallisen taitteen sijasta pykäreunan. En edes yrittänyt neuloa kuminauhaa suoraan taitteen sisään vaan jätin pienen aukon ja laitoin sen vasta lopuksi. Käytin valkoista kuminauhaa, kun ei muutakaan sattunut olemaan, joten en ommellut nauhakujaa vieläkään umpeen: sen voi vaihtaa, jos jaksaa.



Helmaan tuli muutama kerros ainaoikeaa estämään rullautumista. Sen verran pidemmäksi jouduin tuon neulomaan, että sain raidoituksen tasattua, muita muutoksia en tehnyt.



Että nyt niitä keväisiä ilmoja, kiitos. Sisätiloissa nappaskengissä tepastelu on toki antoisaa, mutta kehtaisi tätä ulkonakin pitää.

Kuinka neulesuunnittelijaksi ryhdytään. Osa 1.

Kaikki alkoi Yhteishyvästä. Siinä mainostettiin, että Novitan uutta kampanjalankaa Siljaa saa mennä ostostelemaan Prismasta, hintaa 1 €/kerä. Lehden sivulla komeili mallikeriä, ja sieluni silmin jo näin itseni vaaleahkon oliivinvihreässä Silja-hupparissa istuskelemassa kesän ilta-auringossa kivennäisvettä siemailemassa mieli seesteisenä puuvillasekoitteen lämmössä kylpien. Mitä vielä! Langan väri muistutti enemmän jotakin nenäkarvoihin ja limakalvoon jumiutunutta kikkaretta, puhumattakaan muista vaihtoehdoista (hailakka pinkki, vauvansininen, oksennus ja taisi olla valkoinen). En ole kovin innokas värjääjä, joten sinne jäivät vaikka halvalla olisi saanut. Vielä enemmän kävi otsalohkoon se, että langan koostumus oli lähes täydellinen.

No, suutuspäissäni marssin sitten Villikseen ja ostin neljä kerää Teeteen alpakkaa. Alkujaan suunnittelin kirjoneulesliparia (tai siis puseroa, mutta ajattelin psyykata itseni koitokseen kuvittelemalla, että hihoja ei ole sitten pakko tehdä jos ei huvita). Muutamaa mallineuletta kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että vaikka jälki olikin kaunista ja kirjoneuletta oli hauska tehdä (muistin, että olisi ollut vaikeampaa) tulisi valmiista neuleesta liian lämmin ja minun makuuni slipariksi liian paksu. Ei sillä että olisi mikään kunnollinen suunnitelma mennyt mönkään, Stetson-Harrisonilta tuokin olisi ollut.

Sitten käynnistyi lähes viikon mittainen aivoriihi. Lankaa on kaksi kerää ruskeaa ja kaksi mustaa, mikä tietysti rajoitti jonkin verran suunnitelmia; en halunnut mitään kaksinkertaista enkä pidä raidallisesta pitsistä. Enkä palmikoista. Enkä ribbistä. Päädyin sitten säveltämään raitaboleroa mustalla kauluksella, siihen perinteiseen "neulo hihasta hihaan, poimi silmukat pääntieltä ja selästä ja neulo jokin kaulus" -tapaan.



Ajatuksena on tehdä väljä käyttövaate, joten kähvelsin hihan silmukkamäärän valmiista ohjeesta kohdalta juuri ennen pyöriön kavennuksia ja posotan koko matkan suoraa. Kaksi kertaa raidan mittainen hihansuun joustin voi toimia sormien suojana tai sen voi kääntää kaksinkerroin; jotain muotoilua ajattelin tehdä selkäkappaleen alaosaan ja niskaan jahka sinne asti pääsen. Vaikka etenen 2,5 mm puikoilla tuntuu tuo valmistuvan nopeasti. Alpakkaa on ihana neuloa ja olen tämän 20 cm matkalla jo ehtinyt suunnitella siitä ainakin neljä seuraavaa työtä. Ehkä tuo itse raidoittaminen tuo jotenkin pontta matkaan; raidan korkeus on tuossa 20 krs ja silmukoita 80, en ehdi kyllästyä.


Tänään ilmestyy uusi vihje SotS kakkoseen. Sain kolmosvihjeen valmiiksi jo viime lauantaina, mutten ole ehtinyt kuvata, bloggaamisesta puhumattakaan.



Pingotus on kuvassa mallia juosten kustu, mutta olkoon. En ole edelleenkään perin innostunut esittelemään samaa keskeneräistä työtä useampaan otteeseen (sen takia kakkosvihjekin jäi näyttämättä), mutta Yahoo-ryhmässä on taas tällä viikolla arvonta ajoissa valmistuneiden kesken niin ahneena paskiaisena pitää tietysti änkeä mukaan. En kyllä edes tiedä mitä siellä voi voittaa.

Omistaako kukaan muuten niitä pingotusvaijereita/keppejä/mitälienejä, joilla ulkomaan elävät pingottavat suuria kolmiohuiveja? Mistä sellaiset saisi halvimmalla, vai voiko niitä tehdä? Tai siis tietysti voi, mutta onko joku kokeillut? Ei sillä etteikö tuo matto olisi hyvä pingotusalusta, ylkä vain ei tunnu arvostavan temppurataa keittiössä.

Hampaaton mysteeri

Yritän tässä nyt olla aktiivinen blogisti ja esitellä mysteerien edistymistä.


Aloitin Secret of the Stole kakkosen ensin yksin- ja sitten kaksinkertaisesta Merino Orosta. En vain onnistu pitämään siitä superpitsisestä ulkonäöstä, joka noihin huiveihin herkästi tulee, ja mielestäni kakkosen puikoilla tuosta olisi tullut jo liian pieni. 3,5 sopii hyvin kaksinkertaiselle langalle. Uuden vihjeen printtasin jo, mutta olen karanteenissa kunnes olen lukenut ennalta itselleni määräämäni X sivua gradumateriaalia (vrt Tiinan virkkaus aina kun oli ollut tuhma, mutta käänteisenä). Vähän ehkä näyttää tympivältä kun on tuota samaa melkin se kakkonenkin, mutta sopii hyvin Dead Zonen katsomiseen. En edes ole varma riittääkö tuo lanka, mutta tällä hetkellä fiilis on sellainen, että otan vaikka puuttuvat metrit siitä kirotusta Halloween -rutusta.


Normaalisti vastustan syvästi omien kuvien ivaamista blogissa (ei pidä laittaa niitä huonoja vaan ottaa uusia tai oppia tykkäämään niistä mitä on ottanut), mutta näitä kyllä luonnehtii parhaiten termi "paska". Piti joku todistusaineisto laittaa ryhmään arvontaa varten enkä särkylääkehuuruissani jaksanut panostaa taiteelliseen ilmaisuun. Samat käyvät tännekin, näkee ainakin että tehty on.

Yllättävää kyllä neulominen ja muu toiminta on onnistunut oikein hyvin eilisen viisaudenhammasleikkauksen jälkeen. Edellisellä kerralla olin ihan kanveesissa pari viikkoa. Hortoilin töihin vauvanruokien ja piimän voimalla niiden neljän tunnin yöunien jälkeen, jotka kaksi(!) Panacodia soivat, yritin puhua avaamatta suutani ja nukuin jäädytetty, muovipussiin kääritty pyyhe naamallani. Nyt on ihan ok olo, vaikken pureskelua ole vielä yrittänytkään (Aura-juusto meni oikein hyvin tomaattikeiton seassa). Tikit ovat hyvässä kohdassa eikä kipua säteile minnekään. Antibioottejakaan ei tarvitse syödä, tälläiset hoidetaan nykyään ainakin osin jollain herkullisella suuhuuhteella, jota kirurgi markkinoi sanoin "yhden pultsarin mielestä tää on suklaan makuista". Nam nam.

Tammikuuta

En edes viitsi teeskennellä, että kuukauden blogitaukoon olisi ollut syynä ahkera joululahjojen neulominen. En nimittäin viitsi myöskään neuloa joululahjoja. Jotain olen tosin saanut valmiiksikin, vaikka jossain määrin tätä taloutta vaivaakin aikamoinen ufoepidemia.


7-vuotiaan kummitytön syntymäpäiväsukat valmistuivat viime hetkellä yhdessä illassa. Perussukat Nallesta ja Nalle Colorista, varmaankin kolmosen puikoilla. Annoin myös vaaleanpunakirjavasta Teddystä neulotun/virkatun taannoisen hittiverkkoponchon, mutta sitä karvahirviötä nyt ei pirukaan kuvaa ilman ihmismallia, enkä halunnut ottaa riskiä tekeleen ulkonäöstä mikäli olisin saanut suostuteltua satakiloisen mieheni pukeutumaan siihen. Odotellaan siihen asti, että tytölle pääsee ompelemaan vanhojentanssipukua.

Taustalla näkyy myös pieni ompeluprojekti, olohuoneen sohvatyynyt. Verhot on samasta kankaasta mutta tummanruskeat; joskus meikäläiselläkin käy alepalalaarilla tuuri.



Bubble Pulloveria aloin neuloa harmaasta Seiskaveikasta, josta piti ensin tulla pitkät säärystimet. Luonnollisesti tajusin jo alkuvaiheessa, että kaksi kerää ei mitenkään voi riittää koko puseroon, mutta ajattelin jättää tämän liiviksi ja kiinnittää olalta vähän eri tavalla kuin ohjeessa. No, eihän se lanka riitä sittenkään, ainakaan niin että sitä kauluksenretaletta kukaan suurin piirtein normaali suostuisi käyttämään, ja nyt tämä on hautautunut käsityökoriin odottamaan lisälankaa. Samalla mietin, että pitäisikö nyt sittenkin tehdä hihatkin, kun lankaa "joutuu" kuitenkin ostamaan lisää. Vyötärön resori tuossa alkaa ehkä himpun liian korkealta minun makuuni, kun en tosiaan suuremmin mallannut ennen aloittamista.

Niin, että mikäs tämä verinen vuoristomaisema sitten on? Syy siihen, miksei ole ollut mitään blogattavaa: olen oikeasti neulonut koko joulunpyhät vain yhtä työtä. Uskomatonta.


Pingottamatta, päättelemättä ja kuminauhattomana lopputulos ei ehkä ihan vastaa sitä 2,5 mm puikkojen aiheuttamien kynsivammojen läpi tihrustettua kevätunelmaa jonka voimin olen tuon Kotiväen kanssa nyhrännyt, mutta hyvä siitä tuli.



Tämä on siis Knittyn Hip in Hemp eli ennemminkin Neat in Nazi. Muutin ohjetta vähän, koska Kotiväellä kerrosten korkeus ei oikein yltänyt ohjeen suositukseen, enkä humanitäärisistä syistä haaveile urasta kävelevänä epilepsiakohtauksena. Tarkempia tietoja luvassa kunhan hame on viimeistelty.

Lisäksi on valmistunut mustia tekeleitä, joita en ole yrittänytkään kuvata, vaikka nyt onkin sen verran valoisa päivä että saattaisi onnistua. Peruslapaset ja sen sellaista, eli tuskin kukaan menettää suurtakaan visuaalista elämystä. Nyt on työn alla slipari ylkälle Novitan Nallesta, joka toivoakseni valmistuu tämän viikonlopun Star Wars -maratonin aikana.

Kävijälaskuri oli kiepsahtanut tässä välissä yli riittaväisäsen, mutta olen sen verran suuruudenhullu että katsotaan mahdollista arvontaa jossain hauskassa nörttiluvussa tai sitten kun keksin jotain mielenkiintoista kysyttävää. Monia muitakin blogeja vaivaava räkäisyys on levinnyt tännekin, eikä polla suoraan sanoen ole parhaimmillaan. Kiitos kuitenkin kaikille lukijoille, nähtävästi nuo ensimmäisen postaukseni kauhut eivät sitten toteutuneetkaan. Mukavaa alkanutta vuotta!

Tehty on, muttei valmista

Turha pyristellä. Kuusi vuotta humanistista haahuilua hujahtaa silmänräpäyksessä, ja ennen kuin huomaakaan odottaa iso G kulman takana univelka nuijanaan. Jotain on sentään käsityöskenneltykin.


Sisäinen saituri pisti stopin lankahamsteroinnille. Päätös on ehdoton: ei uutta lankaa, ennen kuin varastosta on kulutettu pois kaikki sellainen, mitä ei kehtaa myydä tai mistä ei saa kokonaista työtä. Kokonaiseksi työksi lasketaan tässä kolmio- tai muu huivi tai neulepusero. Tasokkaammat sukkalangat saavat myös marinoitumisrauhan, mutta näistä iänikuisista irtoläjistä Seiskaveikkaa, Nallea ja muuta kestohittiä on päästävä eroon tai kupolista katkeaa verisuoni. Tuosta tulee siis peitto, jolla voi myös ajaa kotiin ei-toivotut, migreeniherkät vieraat. Mutta jos liikaa alan värejä mallaamaan löydän itseni kohta ostamasta lisää lankaa.


Fitted Knits -idolisointi puolestaan jatkuu Muori Menninkäiseltä ostetun Rosarios Bio Bamboon avulla. Nyt kun joku vielä ompelisi tuon kirotun pykäreunan ja päättelisi langat, niin tätä voisi esitellä päälläkin eikä pelkästään todistusaineistona siitä että jotain on saatu aikaan.

Lankana Bio Bamboo oli positiivinen yllätys. Jossain englanninkielisessä blogissa mainittiin, että halkeilee kovasti, mutta minä en ainakaan huomannut mitään. Ehkä vaikuttaa asiaan, kummasta suunnasta kerää neuloo? Minä siis sisältä, kuten aina. Muutenkin lanka on miellyttävää, todella pehmeää mutta neulepinnasta tuli kuitenkin makuuni tarpeeksi ryhdikäs. Olin laskenut menekin metrien perusteella, kun ohje on eri langasta, ja sen piti mennä melkein tasan, mutta kyllä tuota ainakin 1,5 kerää vielä jäi. On siis riittoisaakin. Vielä en tiedä, mitä lopusta tulee; ehkä jokin päähine?

Solmimisnauhaksi neulottiin ensin i-cordia, joka kiinnitetään neuloen kauluksen ympäri ja silmukoiden loppuessa taas i-cordia. Lopputulos on mielestäni todella kaunis sekä helppo ja nopea tehdä; varmasti sovellan tätä jatkossakin kaula-aukkoihin vaikken nyöriä tekisikään. Lisäbonuksena myös nurja puoli näyttää mainiolta; tuo on vähän kuin kanttinauha. Ehkä leveämpänä voisi tehdä nappilistankin noin?



Viimeviikonloppuinen musiikkielämysmatka Kouvolaan oli liikaa viisi vuotta palvelleille kenkäpoloilleni. Myönnetään, omalla toikkaroinnilla on varmaankin ollut vaikutusta sauman lopulliseen pettämiseen; en aio kuitenkaan luopua mukaviksi linttaantuineista menokkaistani, vaan raahaan ne suutariin. Minkä kuka tahansa järkevä olisi tietysti tehnyt jo viime talvena, jolloin sauman repsottaminen on enimmäisen kerran havaittu. Kotimaanmatkaajille suosittelen muuten yöpymispaikaksi edullista Turistihovia, jonka hinnat ovat tosin tuon linkin alalaidan tiedosta hiukan nousseet. Palvelu on ystävällistä, ja vaikkei kyseessä mikään Ritz olekaan saa tuolla mainiosti ruotonsa oikaistua, eikä ole pitkä matka minnekään. Ei edes Korialle.

Jokisen eväät

Mulla ei ole siis mitään ongelmia UFOjen kanssa.

Halloween Mystery Shawl: pingottamatta.


Tunnustan jo tässä vaiheessa, että alkoi vituttaa ne nurjan puolen langankierrot noin ohuella langalla, joten päättelin 8 kerrosta aiemmin kuin ohjeessa. Tuo Merino Oro ei oikein päässyt suosiooni tämän työn kanssa, reilu vyyhti olisi vielä jäljellä. Periaatteessa voisin vaihtaa vastaavaan määrään jotain huivilankaa.



Tilattu lanka ei ehtinyt saapua, mikä oli periaatteessa onni, sillä Mystinen vesi alkaakin kärjestä, enkä tykkää siitä miltä liukuvärjätty näyttää niissä. Tämäkin tosin on (samaa kuin Flower Basket Shawlissa), mutta ehkä äiti tykkää. Peitto tästä kyllä tulee eikä mikään hienosteluhuivi.



Pakko tehdä palmikoita. Sain vihdoinkin Wrap Stylen kurjastosta (varasin vissiin kesäkuussa). Novitan kampanjalanka Tiina taittuu palmikoiksi oikein kauniisti, itse asiassa hieman sapettaa että tämä on kampanja- eikä pysyvä lanka. Tiinassa on 40 % puuvillaa, 40 % akryylia ja 20% villaa, se on ihanan pehmoista, taittuu Seiskaveikan ohjeille eikä mielestäni vaikuta nyppyyntyvältä. 100 g kerässä on noin 125 m ja maksoi Prismassa 2,50 €, väreinä oli mustan (tai olisko ihan tumma harmaa, kun värikoodi on 90) lisäksi ainakin punainen, tummansininen ja vihreä.

Jotta pysytään linjassa, on tulevia UFOjakin varten varauduttava. Kahvikupillinen nappeja eurolla on hyvä alku.


Lisäksi kevään mysteerikasaaminen on osaltani alkanut Secret of Bad Nauheimilla (aivan sama millainen tästä tulee, nimi on niin hyvä) sekä Spring Shawl Surprisella. Jälkimmäisessä on ilmeisesti haastetta pahaisimmallekin pitsinvääntäjälle, ja nurjalla puolella myös. Välttääkseni Halloweenkiukuttelun aion valita karvan verran paksumman langan kuin tuo Merino Kura. Esimerkiksi täältä.

Brownbell ja baskerihko

No nyt on taas kaikkee.

Halloween Mystery Shawl on aluillaan. Puikko- ja koukkutilaus Vuorelmalta ei joutanut perille, joten olen kikkaillut helmiä paikalleen sillä värkillä, jolla lanka laitetaan neulansilmään. Värkki hajosi, mutta taivuttelin siitä pikkuisen koukun. Alku näyttää melko reikäiseltä, voi olla että nelosen pitsiaddit jää johonkin muuhun työhön kun melkein tekisi mieli vaihtaa puolta numeroa pienempiin puikkoihin.



(Tyylikäs muovipussi, vai mitä?)

Kaksinkertaisesta Latvian Elisasta on kuoriutunut Fitted Knitsin Blue - eli Brownbell, joka ei oikein suostu kuvausyhteistyöhön. Tässä taustalla häämöttää maalimiehen jaloista pois raahattu keittiön pöytä, johon ompelukone tuo vain tyylikästä lisäilmettä. Parempi kuva ja tietoja kun joskus taas paistaa aurinko



Piti muuten tehdä baskeri Novitan Seiskaveikkaliitteestä. Yleensä baskereistani tulee sellaisia vastenmielisiä ituhippien patukkahautomoita, joten otin suositusta pienemmät puikot. Tuli sitten myssy. Mutta ei se mitään, tämä onkin paljon hienompi.



Saumakurttu tyylikkäästi tuossa esillä, mutta näkyypähän että on itse tehty.

Parhaimmat bloggaukset takaa muuten riittävä aika ja huolellinen suunnittelu. Bussi luennolle lähtee vasta kymmenen minuutin kuluttua, kiirekös tässä on? Muutenkin viime hetken paniikki on mitä loistavin inspiraationlähde.

Ei meemejä ja WTF

Lisäsin tuohon sivupalkkiin "ei meemeille" -napin, jonka alkuperä löytyy Pienestä Kakkupuodista. Voihan olla, että joskus jonkun nappaankin jonkun blogista, mutta olen turhan laiska vastaamaan haasteisiin. Haluan myös säilyttää minimalistisen tyylin mitä ulkoasuun tulee, joten nämä napit eivät tästä varmaankaan lisäänny.

Jottei menisi ihan aiheen vierestä, mainittakoon että "Keyhole neck" -pusero mustasta Tennesseestä meni purkuun. Malli on kyllä kaunis ja tulos oli istuva (jäi 1,5 hihaa vajaaksi), mutta a) en käyttäisi sitä kuitenkaan kun allekaan ei oikein mitään sovi ja b) tarvitsin langan muuhun. Se muu on Novitan Syksy 2007 -lehden malli 98, joka on tosin Woolille mutta olkoon. Purettu lanka meni kylmään kylpyyn, joka näytti lankojen kuivausmatkalle lähdön jälkeen tältä:


Just. Hyi saatana.

Seli seli

Viikonloppuna tuli yllättäen syksy. Puuvillan neulominen alkoi kyllästyttää, eihän se nyt syksyyn sovi. Ja siis kyllähän 1,5 hihaa vaille valmis pusero on jo sen verran valmis, että uuden aloittaminen on hyväksyttävää. Varsinkin, jos uusi on matkamuistolankaa, jollaista ei ole aikaisemmin nähnyt.



Jatkan tällä Fitted knits -linjalla. Yhden jos tekisi vielä tämän jälkeen (sen Elisabeth Bennetin, jonka lankavaihtoehto tuntuu muuttuvan joka kerran kun katson ohjetta).



Tässä on käynyt samoin kuin kärjestä aloitettavien sukkien kanssa; ylhäältä aloitettavan raglanin lisäykset ovat niin kivat tehdä ja näyttävätkin hyvältä, ettei mikään muu oikein houkuttele.

Valitettavan moni on alkanut vilautella blogeissan, nimittäin kirjoneulelapasia. Joudun kohta keksimään aikakoneen, kun pitäisi opiskellakin jossain välissä vaikka ideaa tunkee joka tuutista. Kirotut yli-insipiroivat neuleblogit!

Sortuma

Ensimmäinen Clessidra on valmis. Olo on kuin suklaatehtaaseen eksyneellä: periaatteessa ihana ajatus, mutta kannattiko kuitenkaan?

Sukka tuntuu olevan vähän mallia "juosten kustu". Kavennukset eivät ole suoranaisesti rumat, mutta en pidä tuosta miten sileä neule loppuu kokonaan ja tuplapalmikko loppuu kuin seinään. Mikseivät ohuet palmikot voisi jatkua kantalapun reunoissa ja loppua sitten pohjaan? Cookie A:n Twisted Flower -sukat ovat malliesimerkki siitä, miten monimutkainen mallineule jatkuu saumattomasti ja kauniisti koko matkan (näitäkin olisi toinen valmiina, mutta kamera kieltäytyy yhteistyöstä tummanvihreällä langalla ja iltavalolla. Ehkä toinen valmistuu paremmalle valolle).

Kärjen tein suosiolla perinteisen mallin mukaan. Saako joku muka tuosta ulkomaisten ohjeiden suosimasta kärjestä kauniin? Itse saan aikaiseksi kamalan, istumattoman suiron - puhumattakaan siitä, että olen suhteellisen surkea silmukoija.

Olen melko huono myös riehaantumaan ostostelemaan ihania uutuuksia. Etenkin neulekirjat ovat olleet tälle saiturille ehdoton "vai kirjastosta" - päätös, joka muuten alkoi horjua ensimmäisen kerran sisäistettyäni, että olin todella jonottaja numero 29 Scarf Stylen perässä - mutta mikäs tuota päätöstä paremmin horjuttaisi kuin sohellus. Fitted knits pisti ensi kertaa kunnolla silmään Jatan kesäkuisesta blogimerkinnästä. Syynäsin muistakin blogeista kuvia ja arvosteluja ja puntaroin muutaman viikon ennen kuin tilasin kirjan Bookysta (suosittelen lämpimästi!) vakaana aikomuksenani tehdä ensin edes jotain alta pois (ai mikä Thermal? No edelleen hihoja vailla...), mikä melkein onnistuikin. Melkein.

Blogikierros paljasti ostoinspiraatiojakun muuttuneen valmiiksi puhviunelmaksi. Akuutin nivelreuman uhalla suhasin aloitetun Clessidran valmiiksi ja kaivoin kaapissa marintoituneet punaiset Tennesseet esiin. Kerän verran on nyt neulottu ja täytyy sanoa, että jos kirjan muut ohjeet ovat neulomismukavuudeltaan samaa luokkaa saatan toteuttaa jopa nekin neljä mallia, jotka eivät muuten niin houkuttelisi.

----------

Pukeutumisoppaiden mukaan leveäharteisten ei kannattaisi käyttää puhvihihaisia vaatteita. No, leveät hartiat löytyy kyllä mutta tuollaisille kielloille voi nakata paskat. Sama mielipide sopii oikein hyvin myös värianalyyseille, hiusmalleille, hameen pituuksille ja niin edelleen. Mielestäni ihmiselle sopii parhaiten sellaiset vaatteet, joista hän itse pitää. Rohkenen epäillä, että kukaan muu kuin itse peiliinkatsoja itse huomaa mitään merkittävää korostus/häivytys/"does my bum look big in this?" -efektiä oli päällä sitten pysty- tai vaakaraitaa. Nouskaa barrikadeille!