This & that

Edellisellä kierroksella esitelty kehruu muotoutui pieneksi mekoksi.

The yarn from the previous post became a small dress







Ei se ihan noin kiero mun mielestä ollut, mutta kuvien kanssa tuli hieman kiire samana aamuna, kun mekko piti antaa loppusijoituskohteen nimiäislahjaksi.

I don't think it was quite that wonky, but I was in a hurry: I took the pics just moments before handing it out to the small person.

Sitten on kehruita.

Some spinning has been piling up, unblogged.







Kaikki löytyy Ravelryn stashista.

Details in my stash.

Kesää se meinaa tännekin pukata. Joku sanoi joskus, että keltainen on hulluuden väri. Kiistän.

Summer, thou are in my heart. Somebody once told me that yellow is the colour of insanity. I beg to differ.

Loma, vol. 1

Ei ny irtoo muuta.

Kesäkuu? Mikä kesäkuu?

Köh köh. Vuosi sitten, kun blogini täytti vuoden, lupasin pyhästi mielessäni, että ensi vuonna kaikki on toisin. Ehkä järjestän blogiarvonnan. Tai kirjoitan jotakin hauskaa ja nokkelaa kuluneesta vuodesta. Todellisuus? No enpäs näköjään kirjoittanut mitään. Unohdin koko paskan, vaikka olen neulonut kuin heikkopäinen. Voisin tietysti syyttä kameraa, tai kovaa kiirettä (mitä ihmeen kiirettä, ei ole kouluakaan enää ja normaali päivätyö), tai vetää foliohattua syvemmälle, mutta ehkä tyydyn toteamaan, että kolmas kerta toden sanoo. Sitä paitsi tätä voisi ehkä pitää jopa uutena alkuna, joten otetaan sille!

I would've liked to start this with "due to popular demand...", but as that would be a stretch even for my high thoughts of self, I'll settle with "Welcome, my foreign friends" and wait for some of the L and the S and the G to find me, among others of course.

When I started this blog I had no clear direction with what I wanted to do with it, and it has pretty much stayed that way. My headline still says this is mostly a knitting blog, but I've started to wonder if that's all I have to say (well, of course it isn't), especially as I don't feel like getting into taking pictures of unfinished projects even as often as I do now. Maybe I've found the stride for ranting again somewhere?

Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt pokkaamassa itsestäni maisterin ja ihastellut ällötykseen asti pientä "eligible for doctoral studies" -pränttiä todistuksen alalaidassa. Olen aloittanut hävyttömän paljon projekteja ja varmasti saanut valmiiksikin, kun vain muistaisin että mitä. Wings of Horusin ainakin, mutta se on edellen pingoitusta vailla, joten on jäänyt kuvaamatta.

I have spent these past weeks oggling the fine print on the bottom of my Master's degree. I never thought "eligible for doctoral studies" could look better than the simple "Master of Arts", but it kind of does. Like a little flag saying I didn't just scrape through but managed well enough to continue with my academic achievements some day. I've also started way more projects than I have finished, or at least I can't really remember what I've finished. There's the Wings of Horus, but I haven't blocked it yet so it isn't really worth photographing.

Jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi muodostunee Kotiväestä aloittamani torkkupeitto, jonka kanssa painin lähinnä sisäistä perfektionistiani vastaan. Olen virkannut ensimmäisen rivillisen paloja, enkä vieläkään tiedä kestäisinkö ajatusta peitosta, joka ei ole takapuolelta samannäköinen kuin etu-, joten olen toistaiseksi katkaissut langan jokaisen värin jälkeen ja joko virkannut sen seuraavan kerroksen alle tai päätellyt neulalla. Olisi kuitenkin niin paljon helpompaa kuljettaa lankaa kerrosten mukana, päättelemisen määrä vähentyisi ainakin 80 % ja lankaa kuluisi koko peiton mittakaavassa paljon vähemmän. Suosituksia?

I don't know if I'll finish it before kicking the bucket, but I started crocheting a blanket with some light fingering cotton. The biggest struggle seems to be against my inner perfectionist. I've finished the first row of blocks but still haven't decided if I can handle the backside looking different than the front. So far I've cut the yarn after each colour, but it's so much work it's getting to piss me off. A lot. It would be so much easier to hold the yarn in the back all the time plus the project would take less yarn. Suggestions, anyone?

Tilkut ovat Jan Eatonin kirjasta 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans.



Nyt sitten vakavaa asiaa. Kaiken maailman listojen ja syötteiden mukaan joku täällä käy, mutta mitä lukemassa? Jos nyt ajatellaan, että minulla ainakin teoriassa olisi aikaa ja jopa mielenkiintoakin kirjoitella enemmän, olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi tätä luetaan ja voisiko olla jotain, mistä kiinnostaisi lukea enemmän? Onko kielisyydellä jotakin väliä? En tietenkään ilkeyttäni lupaa mitään, mutta saa kai sitä kysellä (utelias paskiainen).

And now for some serious business. I'm not stupid enough to think that anyone non-Finnish has bothered to follow my pictures only, but if you have an opinion as to wheter I should a) continue with this multilingual experiment (that is Finnish, English and complete nonsense) and b) expand my ramblings to other things that crafts & occational cursing and ranting, let me know. I'm not promising anything, but I'm a nosy bastard.

Niin, että vieläkö siellä on joku, vai eivätkö ihmiset vain muista poistaa itseään blogilistalta kiinnostuksen lopahdettua?

The Owls are not what they seem

Talvihan on ihan typerää aikaa, joten mitä sitä nyt päivittelemään. Tai siis ei ole, mutta olen tehnyt muuta (gradua, joka on muuten valmis, kiitoksia kysymästä). Olen tehnyt kyllä käsitöitäkin ja paljon on valmista, mutta kirotun kameran vieläkin kirotumpi paska-akku ei ole yhtään kaveri, enkä ole saanut kuvatuksi oikein mitään, puhummattakaan tämän kyseisen kameran USB-vajavaisuudesta, joka nostaa kynnyksen vielä toiseen ulottuvuuten, kun "joudun" siirtämään kuvat eri koneen kautta kuin millä niitä voisi muokata ilman aivoverenvuotoa (tähän liittyy hyvin paljon sisustussuunnitelmallista konttaamista ja muuta pientä harmia, jonka ei pitäisi normaalia ihmistä häiritä). Tietysti voisi päivittää ilman kuvia, mutta yleensä ei huvita.

No niin, takaisin helikopteriin.

Malli: Paola Navarron Horned Owl (Ravelry --> Etsy)
Lanka: Novitan jämiä, lähinnä 7 veljestä ja Nallea
Koukku: 4?
Täyte: Vanua ja vanhaa lakanaa. Ohjeesta poiketen persiissä muovipellettiä
Muuta: Pöllö on vielä enemmän kännissä kuin aikaisemmin esitelty klooni.

Tätä oli mielettömän hauska virkata monestakin syystä. Ensinnäkin ohje on todella hyvin kirjoitettu ja sitä on helppo seurata, vaikkei englanti noin muuten taittuisikaan. Ohjeessa on myös huomioitu eri osien kiinnittäminen vartaloon avaruushahmotusrajoitteisille, eli siinä oikeasti lukee mille kerrokselle mikäkin kiinnitetään, eikä mitään epämääräistä "kiinnitä siivet vartaloon". Tästä huolimatta omalla pöllölläni on melkoisen paha karsastus; halusin kuitenkin jotakin omaa ilmettä. Se on sitten eri asia onko sattumaa, että kaikki virkkaamani olennot tuntuvat olevat persoja Gambinalle.



Yleensä en jaksa nyhrätä mitään pieniä juttuja, mutta tässä työssä yksityiskohtien tekeminen oli yllättävän mielenkiintoista. Mitään osia ei ollut liikaa samanlaisia eikä työssä ole ikävää viimeistelyä tai hankalia yhdistämisiä. Ohjetta ei oikeasti voi kehua tarpeeksi.



Pöllön jaloista tuli vartaloon nähden turhan suuret ja niiden kiinnittäminen vaati pientä kikkailua, mutta tämä johtui siitä, että ne on virkattu kaksinkertaisesta Nallesta, mutta vartalo yksinkertaisesta Seiskaveikasta. Samalla langalla jaloista (sekä silmistä) olisi ehkä tullut enemmän standardikokoiset, mutta jotenkin näissä virkatuissa otuksissa viehättää enemmän tällainen ydinlaskeuma-look kuin biologisesti "oikeaoppiset" yksilöt.



Kunhan tuon kamera-asian saisi järjestykseen (= heti, kun saan ostettua uuden kameran) alkaa tämäkin blogi varmasti hoiperrella ulos kryptasta. Valmista tosiaan on ja ostoksia (keltaisia ostoksia, piru minut periköön. Tosin Ilta-Sanomassa luki pari viikkoa sitten, että rupsahtaminen alkaa ihan kohta, joten menköön alkavan keski-ikäisyyden ja muun sekoamisen piikkiin).

Pakkasta oli aamulla sen verran, että pärstä jäätyi, mutta kyllä tuolla ihan keväältä näyttää.

Attack of the clones

Olen aina kokenut suurta sympatiaa hullu tiedemies -henkistä science fictionia kohtaan. Vaikka olenkin suuri villan ja kebapin ystävä, tuntuu lampaiden kloonaaminen jotenkin pliisulta ja turhalta - lampaitahan on maailmassa miljoonia. Minua sen sijaan on vain yksi, tai siis oli.

Malli: oma, idea tästä nukesta
Lanka: vartalo & hiukset/7 Veljestä, mekko/Nalle, kengät/Aino
Koukku: vartalossa 4,5, mekossa 3,5, kengissä 5
Sisällä: persuksissa ja raajoissa muovipellettiä tai mitä lienee raetta (Sinooperista), vanhaa lakanaa sekä pumpulia

Pää on virkattu mallilla "pallo" ja hiukset erikseen hatun tapaan, jakauksen paikka lyhennetyin kerroksin, ja ommeltu paikalleen. Periaatteessahan tuohon olisi voinut laittaa vaikka neppareita, jos haluaisi vaihtaa kampausta, mutta en halunnut. Mietin myös lankahiuksia, mutta inspiraatiomallissa oli mielestäni kivointa juuri tuo nuttura niin tälläkin sitten on.



Eniten hermoja rassasi rusetin solmiminen kauniisti, on muuten sävy sävyyn kenkien kanssa.



Kädet ovat pallerot, mikä tuo haasteita vaatteiden valmistukseen. Noista tumpuloista ei nimittäin ihan mikä tahansa hiha mene ohi. Laitoin muovirakeet sukkahoususta askarreltuihin pusseihin, niin eivät tursua ulos matkan varrella. Innoissani olin tunkenut rakeita myös muun muassa nimettömässä olevan laastarin alle, mistä ne seuraavana päivänä putosivat. Rautainen keskittymiskyky olennaiseen siis.



Mekko on virkattu tasona ja selkäpuolella on napit, koska käsien tapaan myös pää on hervottoman kokoinen. Pitäähän tälle nyt voida vaihtaa vaatteita! Muuten mekon olisi toki voinut virkata suoraan nuken ympärille.



Myös tossujen nappi on oikeaoppinen ja avattava, vaikka ne olisikin saanut ehkä paikalleen ilman kiinnitysmekanismia. Ainoa oli muuten yllättävän kiva virkata, olin kuvitellut että se halkeilisi enemmän enkä muistanut, että lanka on noin kaunispintaista. Liian myöhään taas liikenteessä.



Käsin kirjaillut kasvot ovat mielestäni paljon ilmeikkäämmät kuin valmiina ostettavat, vaikka onnistuminen vaatiikiin harjoitusta. Tämä meni ihmeekseni kerralla nappiin ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Nukelle ja etenkin sen ilmeisen päihtyneelle ilmeelle on naureskeltu pitkin sunnuntaita.

Seuraavaksi pitäisi loihtia tälle kavaljeeri, mutta en uskaltanut vielä aloittaa kun en ole varma onko tuo vartaloon käyttämäni väri enää kartalla eikä minulla ole sitä tarpeeksi jäljellä. Lankaa meni vartaloon hieman reilu kerä, nuken mittasuhteita voi hahmottaa tuosta alemmasta kuvasta 7V-keristä, jotka ovat kumpikin lähes täysiä (tummanruskea sekä vaaleampi, musta Nalle on sisältä tyhjä lörö eikä vastaa oikeaa kokoa).


Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni palkallista joululomaa täydet kaksi viikkoa, alkaen jouluaatosta. Aion käyttää ne klooniani apinoiden.

I hate talking to Onslow when he's only wearing a vest

Sisäisen villapaidan Vilma muisti minua blogeissa viime aikoina nähdyllä You make my day -palkinnolla (palkinnolla? tunnustuksella?). Paljon tähän ei voi muuta sanoa kuin kiitos samoin. Sisäinen villapaita oli yksi ensimmäisiä blogeja suosikkilistallani ja luen sekä päivityksiä että vanhempia postauksia innolla. Samaan hönkäisyyn kiitän myös Jattaa edellisen horinan kannustavasta kommentista. Olen vakiovierailija myös sohellusten parissa, joskin oma tuomioni näille upeille aikaansaannoksille ääntyisi todennäköisesti jollain muulla sanalla.

Asiaan tietysti kuuluisi antaa vahingon kiertää, mutta seuraamistani useista kymmenistä blogeista on vaikea valita vain muutamaa. Rajauksen nimissä sanottakoon, että luen sellaisia blogeja, joista saan inspiraatiota toteuttaa näitä omia tuotoksiani, joten mikäli löydät täältä palan itseäsi on hyvin todennäköistä että seuraan tekosiasi. Kiitos siitä!

Ja takaisin studioon. Uhosin viimeksi, etten viitsi joululahjoja neuloa, mutta sen verran lälläri minäkin olen että ylkä on pidettävä lämpimänä.

Malli: Novita Talvi 2007
Lanka: Novita Nalle, reilu 200g
Puikot: Addi 3,5 ja 4 sekä joku lyhyt jämänelonen
Muuta: Hieno tuli, huuhteluaineen jäljiltä pehmeä mutta kuulemma kuuma kuin mikäkin.

Slipari oli ihan viihdyttävä neuloa, mutta voi hevonen että oli kerrankin etukappaleessa enemmän savottaa. Takapuoli sujahti nopeasti vaikka sileää onkin, mutta edessä oli tuo mallineule, joka on kaunis ja pehmoinen sinänsä mutta vie lähemmäs 40 kerrosta kymmeneen senttiin. Yh. Eikä tuota voinut pyörönäkään juuri etukappaleen takia tehdä, mutta kun ylkä löysi väreineen päivineen sellaisen neuletoiveen jonka voi modaamatta toteuttaa niin sitten tehdään. Muistiin on hyvä merkitä, että ympärykseltä kävi koko M, vaikka oikea mitta on vakoiltu Henkkamaukan villatakista kokoa L ja muilla valmistajilla huidellaan yleensä XL:n puolella.

Otsalohkoon käyvän "neulo 1, neulo 1 edelliseltä kerrokselta" -spedeilyn jälkeen oli pakko virkata jotain. Tai siis ensin piti neuloa Snapping turtle -hame, mutta siinä vasta kosahtikin nuppi jääkylmien, jäykkien ja painavien alumiinisukkisten sinkoillessa pitkin pientareita, että luovutin siksi kunnes saan pikkupyörön jostain. Jostain Addilta.

Malli: Filati Handknitting, Summer 2007
Lanka: Novita Nalle Colori
Koukku: 3
Muuta: Pidennetty prostituutioepäilysten välttämiseksi

Tämä hame piti tehdä jo kesällä ja jostain aivan muusta langasta, mutta en suoraansanoen muutakaan keksinyt kun en jaksanut omaa mallia suunnitella. Olen vielä kahden vaiheilla että pingottaisinko vielä pidemmäksi tuota, vaikka tuskin tarvitsee tälle talvelle murehtia. Ei ole ollut kovin villahamekelejä.

Ja jotta voisin makeilla parisuhdeaktiviteeteillä, esittelen ylkän kanssa yhdessä toukopoukoillun sisustuselementin.


Tämä on siis alkujaan Monet'n Rouen Cathedral, joka on muokattu ensin täältä saatavalla ohjelmalla ja printattu 16 A4 -kokoiseksi arkiksi. Sitten leikattiin, kohdistettiin, noiduttiin ja teipattiin kuva kasaan ja laitettiin seinälle. Paljon ei saa Parkinsonintauti vaivata tuota paskarrellessa, mutta kyllä siitä tuli hieno. Kokoa on tietysti hankala hahmottaa ilman sitä kuuluisaa tikkuaskia, mutta korkeutta on noin metri.

Lähikuvassa näkyy hyvin homman idea, eli kuva rakentuu eri kokoisista palleroista. Toinenkin kuva tehtiin, mutta se ei onnistunut yhtä hyvin ja on tällä hetkellä karkotusuhan alla.

Olevinaan pitäisi blogata useammin, niin ei tarvitsisi aina jaaritella. Secret of the Stole II:n ensimmäinen vihje on jo ilmestynyt ja mulla lanka kerimättä.

This is me, leaving the builging.

Vannomatta paras

Niin, piti kirjoittaa valmiista Thermalista. Yllättäen en malttanut olla aloittamatta mitään uutta; syy on kuitenkin inhmillinen. Oli monta päivää niin pimeää, etten valaistuksenkaan avulla tahtonut nähdä yhtään mitään ja virhemarginaali alkoi nousta niin sanotun vitutuskynnyksen yli.

Aloitin ensin Clessidroja punameleeratusta Saksa-ostoksesta, mutta parin sentin jälkeen oli ilmeistä, ettei kuviosta saa mitään selvää. Vaihdoin mallin Pomatomuksiin, jotka olin pari vuotta sitten printattuani hylännyt "liian vaikeina". Kuvio olikin yllättävän helppoa neulottavaa ja eteni joutuisasti kahden mallikerran verran, kunnes, kuten kaikissa kunnon tarinoissa on tapana, kuvaan astui mies.

Ylkä oli sitä mieltä, että on epäreilua aloittaa itselle monta uutta työtä kun olen luvannut "jonkin aikaa" tehdä tälle uudet kotitossut "kohta". Pomatomuksen jatkaminen kohti kantalappua ajoi kuitenkin tarttumaan heinäkuiseen seiskan koukkuun.

Malli: oma (periaatteella "virkkaa pussi, joka ulottuu varpaista nilkkaan, tee kantalappu muistin varassa kun mies on suihkussa, virkkaa edestakaisia kerroksia sopivin kavennuksin kunnes tekele näyttää tossulta, tee toinen suunnilleen samanlainen ja esiinny miehelle suurena käsityömestarina.")

Lanka: Novita Pirta (vihreä) ja 7 veljestä (luonnonvalkoinen), ehkä 100g yhteensä

Koukku: muoviseiska

Koko: ~42

Muuta: jos tekisin jotain lahjaksi, nämä voisivat olla hyvä vaihtoehto. Aikaa meni ehkä 1,5 h (toista piti nilkasta vähän purkaa), hermoja ei oikeastaan ollenkaan.

Pää on varmaan lahoamassa, olin ostamassa Clessidra-lankaa itselleni syntymäpäivälahjaksi (kyllä, perjantaina 13. päivä), enkä löytänyt mitään kivaa. Kävinkin tosin vain lankakeitaassa enkä suuremmassa paratiisissa, mutta jään odottamaan muutaman viikon sisällä tulevia uutuuslankoja (soijaa, maitoa, bambua ja ties mitä, kauppa on muuten kiinalaisen ravintolan vieressä).

Melkein Beatrice ja 7 kuolemansyntiä

Olin aikeissa virkata Glanz-cablesta Beatricen. Aivoni olivat ilmeisen eri mieltä, sillä en kerta kaikkiaan tajunnut ohjeen toista riviä. Parin tunnin hölmöilyn jälkeen luovutin ja muutin mallivirkkauksen moodiin "vähän sinne päin".

Langat on vielä pääteltävä ja työ pingotettava; sen jälkeen voinee jo harkita kuvaa päälläkin. Vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka malli onkin jotenkin erikoisen näköinen. Glanz-cablea oli huomattavasti hauskempi virkata kuin neuloa, samoin lanka tuntuu pääsevän tuossa paremmin esiin. Vajaa 200 g jäi, osa menee uusimmassa Filatissa olleeseen verkkomyssyyn.


Edellisessä postauksessa maalailtu Thermal on alulla, joskin vaihdoin langan Novitan Kotiväkeen. Bambu vaikuttaa kyllä ihan ihanalta, mutta valitettava tosiasia on se, että värikartta on parhaimmillaankin mallia "ei ihan hyi mutta ei paljoa puutukaan" eikä toisaalta huvita noin pienillä puikoilla nyhrättävää työtä aloittaa langalla, jonka käyttäytymisestä ei ole mitään kokemusta. Kotiväki passasi tuohon käsialallani mainiosti ja värikartasta löytyy se tärkein: musta.

-----------------------------------------------------------

Seijap haastoi minut ensimmäiseen meemiini. Päätin blogia aloittaessani, että osallistun vain sellaisiin joukkopostauksiin joiden vastauksia jaksan muiltakin lukea; tämä faktameemi on ollut oikein kiinnostava. Tässä oma listani.


1.
Olen suuruudenhullu ja saita. Typerä yhdistelmä, mutta estää pahimmat lankakatastrofit.

2.
Taloudessani ei ole televisiota, mutta en osaa tehdä käsitöitä ilman audiovisuaalisia ärsykkeitä. Elokuvia ja sarjoja katsotaan läppäriltä, äänikirjat ovat myös erinomaisia.

3.
Sairastan vakavaa Stephen King -addiktiota.

4.
Toiveammattini olisi jonkinlainen sekoitus Darth Vaderia ja arkistonhoitajaa.

5.
Jos olisin miljo(tai edes tuhat)nääri, kiertäisin maailmaa suurena juustotutkimusmatkailijana.

6.
Inhoan yli kaiken silittämistä. Näinollen olen eliminoinut kaiken silitettävän omistuksestani; verhot kerran vuodessa + ompeluksien saumat ovat siinä ja siinä pakollisia.

7.
Kaiken pitää olla aakkos-, numero- tai muussa loogisessa järjestyksessä. Tämä koskee lähinnä levyjä, kirjoja ja niin edelleen (vaatteita ei ole värikoodattu). Pinna on lyhyt kuin pissaliisan hame, enkä jaksa etsiä tavaramassasta tarvitsemaani; on paljon helpompaa pitää kaikki järjestyksessä.


Lähdin tähän mukaan niin myöhään, että en haasta ketään. Vastatkoon ken mielii, jos joku vastaamaton vielä on.


Laitan Thermalinalusta kuvia, kunhan pääsen mallineuleeseen asti. Resori (268 s) etenee kakkosen puikoilla tahtiin 10 krs = 2,5 cm, eikä tuossa joustimessa nyt niin kovasti ole nähtävää. Mallitilkun perusteella tuo vohvelineule näytti kyllä oikein kauniilta.

Olevia ja tulevia

Tiistaina tuli Saksasta paketti. Varmasti ei olisi muuten tullut, vaan kun kehtasin valittaa. Luulisi, että käsitöiden kanssa nyhrätessä olisi vuosien varrella pinna pidentynyt, mutta ei; varmaan sekin vähä lyhennetty muusta olemisesta. Sisältö oli kuitenkin sitä mitä pitikin ja kannettiin vitosella kotiovelle, joten olen tyytyväinen.

Viime vuoden puolella virkattu amineko Heinrich halailee sukkalankoja, joita on kaksi kerää kumpaakin sorttia. Pienempi on Flotte Socks 4fach -lankaa oliivinvihreänä (vertailukohtana Heinrich, joka on viimeisimmän värikartan mukaista 7 veljestä), 100g riittää toivon mukaan jonkinlaisiin Baijerilaisiin. Suurempi kerä on samaa lankaa isommassa kerässä punameleerattuna, nämä on valittu Clessidrat mielessä. Lanka on melko ohutta, 30s/10cm, ja ihanan pehmoista, vaikka koostumus minun saksantaitoni mukaan on sama kuin "erään valmistajan" sukkalangoissakin. Lieköhän eri käsittelyjä vai ennakkoluuloa?




Tänä keväänä Heinrich (kaksinkertainen Novita 7v, koukku 6) sai puolisokseen Margareten (kaksinkertainen Novita Nalle, koukku 5), josta tuli harjoituksen kautta ehkä miestään sievempi. Lanka Margareten kainalossa on nimeltään Fantastico Reller (30% viskoosia, 35% puuvillaa, 35% akryylia; puikot 3,5-4,5, 50 grammassa 115m). Täytyy sanoa, että tämä on ihan siinä rajoilla onko liian Usvasaloa, mutta toimii varmasti jossain simppelissä mallissa. Suunnittelin sileää raglanneuletta venepääntiellä, voi olla että ei ihan täyspitkiin hihoihin riitä tuo puoli kiloa. Langassa on kolme säiettä, matta ja kiiltävä punainen sekä mattamusta. Neulepinnassa on jotenkin vähemmän kiiltävän näköinen kuin kerällä; kerkesin siis jo kerän verran tuota neulomaan ennen kuin huomasin, että ympärysmittani ei ehkä olekaan 3,5 metriä. Ja uutena bloggaajana unohdin, että siitä(kin) vaiheesta voisi ottaa kuvan.



Viimeinen ostos on 10 kerää Glanz-cablea (50% puuvillaa, 50% polyakryylia, tiheys 20s/10cm puikoilla 4-4,5, 50g = 100m), sävy kastanja. Netissä väri oli lähempänä sitä hiusvärien kastanjaa, mutta tottapuhuakseen tämä poltettu oranssi on enemmän minun väriseni muutenkin. Lanka tuntuu kerällä vähän kovalta, mutta on pehmeä neuloa ja hinkata naamaan.


Glanz-cable neuloutuu melko joutuisasti, vaikka käsiala ei olekaan tasoittunut talvivillojen jäljiltä ihan tämän välimerkinrakastelijan mieleiseksi, mutta menköön kun on takakappale. Tästä tulee siis (toivottavasti juhannuksen aikana) Modan 3/2007 malli 40, jonka alkuperäinen lanka Jaeger Ascot hävisi viimeistään hintavertailussa (7,40 €/kerä vs. 1,70 €/kerä), semminkin kun metrimäärään perustuva laskettu menekki olisi pakottanut minut syömään Ascot-paidassani lähinnä fiktiivisiä ruokia.


Muilta osin viikonvaihde menee syöpötellessä ja univelkaa pienentäessä. Kesälomattomana opiskelijanretkuna nelipäiväinen työviikko tuntuu todella ylelliseltä, ja ehtii kai sitä koheltaa muulloinkin (esimerkiksi syntymäpäivänä hammaslääkärissä; minä se sitten osaan suunnitella riemukkaan kesän). Hyvää juhannusta!