maanantai 30. heinäkuuta 2007

Sortuma

Ensimmäinen Clessidra on valmis. Olo on kuin suklaatehtaaseen eksyneellä: periaatteessa ihana ajatus, mutta kannattiko kuitenkaan?

Sukka tuntuu olevan vähän mallia "juosten kustu". Kavennukset eivät ole suoranaisesti rumat, mutta en pidä tuosta miten sileä neule loppuu kokonaan ja tuplapalmikko loppuu kuin seinään. Mikseivät ohuet palmikot voisi jatkua kantalapun reunoissa ja loppua sitten pohjaan? Cookie A:n Twisted Flower -sukat ovat malliesimerkki siitä, miten monimutkainen mallineule jatkuu saumattomasti ja kauniisti koko matkan (näitäkin olisi toinen valmiina, mutta kamera kieltäytyy yhteistyöstä tummanvihreällä langalla ja iltavalolla. Ehkä toinen valmistuu paremmalle valolle).

Kärjen tein suosiolla perinteisen mallin mukaan. Saako joku muka tuosta ulkomaisten ohjeiden suosimasta kärjestä kauniin? Itse saan aikaiseksi kamalan, istumattoman suiron - puhumattakaan siitä, että olen suhteellisen surkea silmukoija.

Olen melko huono myös riehaantumaan ostostelemaan ihania uutuuksia. Etenkin neulekirjat ovat olleet tälle saiturille ehdoton "vai kirjastosta" - päätös, joka muuten alkoi horjua ensimmäisen kerran sisäistettyäni, että olin todella jonottaja numero 29 Scarf Stylen perässä - mutta mikäs tuota päätöstä paremmin horjuttaisi kuin sohellus. Fitted knits pisti ensi kertaa kunnolla silmään Jatan kesäkuisesta blogimerkinnästä. Syynäsin muistakin blogeista kuvia ja arvosteluja ja puntaroin muutaman viikon ennen kuin tilasin kirjan Bookysta (suosittelen lämpimästi!) vakaana aikomuksenani tehdä ensin edes jotain alta pois (ai mikä Thermal? No edelleen hihoja vailla...), mikä melkein onnistuikin. Melkein.

Blogikierros paljasti ostoinspiraatiojakun muuttuneen valmiiksi puhviunelmaksi. Akuutin nivelreuman uhalla suhasin aloitetun Clessidran valmiiksi ja kaivoin kaapissa marintoituneet punaiset Tennesseet esiin. Kerän verran on nyt neulottu ja täytyy sanoa, että jos kirjan muut ohjeet ovat neulomismukavuudeltaan samaa luokkaa saatan toteuttaa jopa nekin neljä mallia, jotka eivät muuten niin houkuttelisi.

----------


Pukeutumisoppaiden mukaan leveäharteisten ei kannattaisi käyttää puhvihihaisia vaatteita. No, leveät hartiat löytyy kyllä mutta tuollaisille kielloille voi nakata paskat. Sama mielipide sopii oikein hyvin myös värianalyyseille, hiusmalleille, hameen pituuksille ja niin edelleen. Mielestäni ihmiselle sopii parhaiten sellaiset vaatteet, joista hän itse pitää. Rohkenen epäillä, että kukaan muu kuin itse peiliinkatsoja itse huomaa mitään merkittävää korostus/häivytys/"does my bum look big in this?" -efektiä oli päällä sitten pysty- tai vaakaraitaa. Nouskaa barrikadeille!

4 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Nousemme! Ehdottomasti. Trinnyt, Susannahit ja muut tyyligurut kuuseen, elämä on liian lyhyt tuhlattavaks huonojen neuvojen kuunteluun ja ulkonäöstä murehtimiseen... nimim. myös leveäharteinen, samaa mallia parhaillaan neulova ;). Ja sitäpaitsi sehän hämää: ei tiiä missä hartia loppuu ja puhvi alkaa! :)

Kamicha kirjoitti...

En kyllä tiedä miksi, mutta omien varpaidenkin peittona se ihan perinteinen sädekavennus näyttää kaikkein parhaalta. Ja tuntuu hyvältä. Inhoan erityisesti sukankärkiä, joissa reunoihin tulee selkeästi erottuvat kevennusrivit. Ne tuntuu mun herkissä varpaissa.

Ja tässä myös yksi leveäharteinen, joka käyttää surutta puhvihihoja.

Anonyymi kirjoitti...

Siis kavennusrivit...

Vilma kirjoitti...

Amen! Värianalyysien tuloksetkin kai muuttuu, kun esim. värjää hiukset tai ruskettuu, niin että mitäs niistä. Kannattaa katsoa peiliin eikä uskoa jonkun kaikkitietävän ns. tyyli-ikonin sanaa, ja theä siten niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.