Sortuma

Ensimmäinen Clessidra on valmis. Olo on kuin suklaatehtaaseen eksyneellä: periaatteessa ihana ajatus, mutta kannattiko kuitenkaan?

Sukka tuntuu olevan vähän mallia "juosten kustu". Kavennukset eivät ole suoranaisesti rumat, mutta en pidä tuosta miten sileä neule loppuu kokonaan ja tuplapalmikko loppuu kuin seinään. Mikseivät ohuet palmikot voisi jatkua kantalapun reunoissa ja loppua sitten pohjaan? Cookie A:n Twisted Flower -sukat ovat malliesimerkki siitä, miten monimutkainen mallineule jatkuu saumattomasti ja kauniisti koko matkan (näitäkin olisi toinen valmiina, mutta kamera kieltäytyy yhteistyöstä tummanvihreällä langalla ja iltavalolla. Ehkä toinen valmistuu paremmalle valolle).

Kärjen tein suosiolla perinteisen mallin mukaan. Saako joku muka tuosta ulkomaisten ohjeiden suosimasta kärjestä kauniin? Itse saan aikaiseksi kamalan, istumattoman suiron - puhumattakaan siitä, että olen suhteellisen surkea silmukoija.

Olen melko huono myös riehaantumaan ostostelemaan ihania uutuuksia. Etenkin neulekirjat ovat olleet tälle saiturille ehdoton "vai kirjastosta" - päätös, joka muuten alkoi horjua ensimmäisen kerran sisäistettyäni, että olin todella jonottaja numero 29 Scarf Stylen perässä - mutta mikäs tuota päätöstä paremmin horjuttaisi kuin sohellus. Fitted knits pisti ensi kertaa kunnolla silmään Jatan kesäkuisesta blogimerkinnästä. Syynäsin muistakin blogeista kuvia ja arvosteluja ja puntaroin muutaman viikon ennen kuin tilasin kirjan Bookysta (suosittelen lämpimästi!) vakaana aikomuksenani tehdä ensin edes jotain alta pois (ai mikä Thermal? No edelleen hihoja vailla...), mikä melkein onnistuikin. Melkein.

Blogikierros paljasti ostoinspiraatiojakun muuttuneen valmiiksi puhviunelmaksi. Akuutin nivelreuman uhalla suhasin aloitetun Clessidran valmiiksi ja kaivoin kaapissa marintoituneet punaiset Tennesseet esiin. Kerän verran on nyt neulottu ja täytyy sanoa, että jos kirjan muut ohjeet ovat neulomismukavuudeltaan samaa luokkaa saatan toteuttaa jopa nekin neljä mallia, jotka eivät muuten niin houkuttelisi.

----------

Pukeutumisoppaiden mukaan leveäharteisten ei kannattaisi käyttää puhvihihaisia vaatteita. No, leveät hartiat löytyy kyllä mutta tuollaisille kielloille voi nakata paskat. Sama mielipide sopii oikein hyvin myös värianalyyseille, hiusmalleille, hameen pituuksille ja niin edelleen. Mielestäni ihmiselle sopii parhaiten sellaiset vaatteet, joista hän itse pitää. Rohkenen epäillä, että kukaan muu kuin itse peiliinkatsoja itse huomaa mitään merkittävää korostus/häivytys/"does my bum look big in this?" -efektiä oli päällä sitten pysty- tai vaakaraitaa. Nouskaa barrikadeille!

Hapatusta

Mikähän siinä on, että ei osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mutta vastapainoksi aivot jumittavat kuitenkin samassa mutakuopassa?


Viime maanantaina marssin (tai pikemminkin juoksin Esplanadin viehättävän hajun innoittamana) Menitaan. Tarkoitus oli ostaa syntymäpäiväksi itselle lankaa Clessidroihin ja Baijerilaisiin, olinpa päättänyt oikein olla kursailematta. Ja mitä vielä! Kun olin iskenyt silmäni tuohon Fortissima Sockan punaiseen sävyyn, ei edes Regia silkin pehmeys kiinnostanut. Ostin siis hyllyn tyhjäksi tyytyen toteamaan, että ihan turhaan se tiikerikin itseään pesee, eivät ne raidat katoa.


Ai miten niin pitää tehdä edes yhdestä mallista yksi sukka valmiiksi ennen uuden kokeilemista? Ei voinut millään, kun halusin päästä kokeilemaan ostamiani silmukkamerkkejä ja Clessidra-ohjeessa selvästi lukee "slip marker". Baijerilais-ohjeessa ei lue. Meneekö läpi?

Kaikki käsityöt ovat kuitenkin toistaiseksi jäähyllä. Huomisesta viisaudenhampaan poistosta toipumiseen on nimittäin varattu muuta tekemistä.

Vannomatta paras

Niin, piti kirjoittaa valmiista Thermalista. Yllättäen en malttanut olla aloittamatta mitään uutta; syy on kuitenkin inhmillinen. Oli monta päivää niin pimeää, etten valaistuksenkaan avulla tahtonut nähdä yhtään mitään ja virhemarginaali alkoi nousta niin sanotun vitutuskynnyksen yli.

Aloitin ensin Clessidroja punameleeratusta Saksa-ostoksesta, mutta parin sentin jälkeen oli ilmeistä, ettei kuviosta saa mitään selvää. Vaihdoin mallin Pomatomuksiin, jotka olin pari vuotta sitten printattuani hylännyt "liian vaikeina". Kuvio olikin yllättävän helppoa neulottavaa ja eteni joutuisasti kahden mallikerran verran, kunnes, kuten kaikissa kunnon tarinoissa on tapana, kuvaan astui mies.

Ylkä oli sitä mieltä, että on epäreilua aloittaa itselle monta uutta työtä kun olen luvannut "jonkin aikaa" tehdä tälle uudet kotitossut "kohta". Pomatomuksen jatkaminen kohti kantalappua ajoi kuitenkin tarttumaan heinäkuiseen seiskan koukkuun.

Malli: oma (periaatteella "virkkaa pussi, joka ulottuu varpaista nilkkaan, tee kantalappu muistin varassa kun mies on suihkussa, virkkaa edestakaisia kerroksia sopivin kavennuksin kunnes tekele näyttää tossulta, tee toinen suunnilleen samanlainen ja esiinny miehelle suurena käsityömestarina.")

Lanka: Novita Pirta (vihreä) ja 7 veljestä (luonnonvalkoinen), ehkä 100g yhteensä

Koukku: muoviseiska

Koko: ~42

Muuta: jos tekisin jotain lahjaksi, nämä voisivat olla hyvä vaihtoehto. Aikaa meni ehkä 1,5 h (toista piti nilkasta vähän purkaa), hermoja ei oikeastaan ollenkaan.

Pää on varmaan lahoamassa, olin ostamassa Clessidra-lankaa itselleni syntymäpäivälahjaksi (kyllä, perjantaina 13. päivä), enkä löytänyt mitään kivaa. Kävinkin tosin vain lankakeitaassa enkä suuremmassa paratiisissa, mutta jään odottamaan muutaman viikon sisällä tulevia uutuuslankoja (soijaa, maitoa, bambua ja ties mitä, kauppa on muuten kiinalaisen ravintolan vieressä).

Kohti Thermalia

Keskeneräisten käsitöiden kori on näyttää olevan melko täynnä. Onneksi päälimmäinen työ peittää kaiken muun, joten niistä ei tarvitse välittää.



Thermal on nyt edistynyt kainaloihin asti. Aloin sooloilla siinä vaiheessa, kun pyörönä neulominen loppui ja työn olisi kuulunut jatkua mielestäni idioottimaisella tavalla (= sileää nurjaa aina toisinaan). Aloituskohta jää nyt helmaan eteen keskelle, mutta mielestäni sitä ei huomaa ja vaikka huomaiskikin, on oman mielen mukaan tekeminen parempi vaihtoehto tässä (= ei sileää nurjaa).


Oranssilla langalla odottavat etukappaleet, neulon ne sitten rinnakkain yhtä aikaa kunhan teen ensin takaosan. Työ etenee yllättävän nopeasti, minkä siivittämänä olen joutunut myöntämään itselleni jotakin: paksut langat eivät ole minua varten. Onhan se tietysti kiva saada nopeasti isokin työ valmiiksi ja upottaa pärstä pehmoiseen lankaan, mutta en minä niitä paksukaisneuleita käytä kuin korkeintaan kotona.

Kesäflunssa on rantautunut tähänkin kuuppaan ja kevyesti pöllyävä Kotiväki avustaa aivastelussa, mutta ei tätä malta olla tekemättä. Mallineule on helppo muttei tylsä ja työ vaikuttaa muutenkin lupaavimmalta miesmuistiin. Melkein tekisi mieli luvata, että bloggaan seuraavaksi valmiista Thermalista, mutta työmatkavirkkuuna kulkeva myssy saattaa ängetä edelle.

Melkein Beatrice ja 7 kuolemansyntiä

Olin aikeissa virkata Glanz-cablesta Beatricen. Aivoni olivat ilmeisen eri mieltä, sillä en kerta kaikkiaan tajunnut ohjeen toista riviä. Parin tunnin hölmöilyn jälkeen luovutin ja muutin mallivirkkauksen moodiin "vähän sinne päin".

Langat on vielä pääteltävä ja työ pingotettava; sen jälkeen voinee jo harkita kuvaa päälläkin. Vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka malli onkin jotenkin erikoisen näköinen. Glanz-cablea oli huomattavasti hauskempi virkata kuin neuloa, samoin lanka tuntuu pääsevän tuossa paremmin esiin. Vajaa 200 g jäi, osa menee uusimmassa Filatissa olleeseen verkkomyssyyn.


Edellisessä postauksessa maalailtu Thermal on alulla, joskin vaihdoin langan Novitan Kotiväkeen. Bambu vaikuttaa kyllä ihan ihanalta, mutta valitettava tosiasia on se, että värikartta on parhaimmillaankin mallia "ei ihan hyi mutta ei paljoa puutukaan" eikä toisaalta huvita noin pienillä puikoilla nyhrättävää työtä aloittaa langalla, jonka käyttäytymisestä ei ole mitään kokemusta. Kotiväki passasi tuohon käsialallani mainiosti ja värikartasta löytyy se tärkein: musta.

-----------------------------------------------------------

Seijap haastoi minut ensimmäiseen meemiini. Päätin blogia aloittaessani, että osallistun vain sellaisiin joukkopostauksiin joiden vastauksia jaksan muiltakin lukea; tämä faktameemi on ollut oikein kiinnostava. Tässä oma listani.


1.
Olen suuruudenhullu ja saita. Typerä yhdistelmä, mutta estää pahimmat lankakatastrofit.

2.
Taloudessani ei ole televisiota, mutta en osaa tehdä käsitöitä ilman audiovisuaalisia ärsykkeitä. Elokuvia ja sarjoja katsotaan läppäriltä, äänikirjat ovat myös erinomaisia.

3.
Sairastan vakavaa Stephen King -addiktiota.

4.
Toiveammattini olisi jonkinlainen sekoitus Darth Vaderia ja arkistonhoitajaa.

5.
Jos olisin miljo(tai edes tuhat)nääri, kiertäisin maailmaa suurena juustotutkimusmatkailijana.

6.
Inhoan yli kaiken silittämistä. Näinollen olen eliminoinut kaiken silitettävän omistuksestani; verhot kerran vuodessa + ompeluksien saumat ovat siinä ja siinä pakollisia.

7.
Kaiken pitää olla aakkos-, numero- tai muussa loogisessa järjestyksessä. Tämä koskee lähinnä levyjä, kirjoja ja niin edelleen (vaatteita ei ole värikoodattu). Pinna on lyhyt kuin pissaliisan hame, enkä jaksa etsiä tavaramassasta tarvitsemaani; on paljon helpompaa pitää kaikki järjestyksessä.


Lähdin tähän mukaan niin myöhään, että en haasta ketään. Vastatkoon ken mielii, jos joku vastaamaton vielä on.


Laitan Thermalinalusta kuvia, kunhan pääsen mallineuleeseen asti. Resori (268 s) etenee kakkosen puikoilla tahtiin 10 krs = 2,5 cm, eikä tuossa joustimessa nyt niin kovasti ole nähtävää. Mallitilkun perusteella tuo vohvelineule näytti kyllä oikein kauniilta.