Lahjomattomat

EDIT: Pahoittelen mahdollista haamuilua; yritän viilata sivupohjaa eikä tietenkään mene kerralla oikein.

Olen legendaarisen huono neulomaan joululahjoja. Tai oikeastaan mitään muitakaan lahjoja. Ylkä saa kyllä kulkea tuotoksissani, mutta en oikein osaa ajoittaa niiden valmistumista mihinkään merkkipäivään. Myönnettäköön, että lahjojen saajia ei edes lähipiirissä ole lukuisia, mutta esimerkiksi äitini toivoi tänä vuonna wokkipannua ja rohkenen epäillä, että mitä taidokkaimminkin neulottu pannu olisi epäkäytännöllinen.

I'm notoriously bad at knitting Christmas present. Or any other presents for that matter. I knit for my SO, but my timing is usually off and I don't like making anything with a specific date in mind. I admit that there's not that many people I give any kind of presents, so I can't claim to be over worked, but my mother for instance asked for a wok pan and I seriously doubt that a knitted pan, however well it was made, would be very practical.

Itselleni sen sijaan olen erinomainen ostamaan vaikka mitä lahjoja, ja nämä silmukkamerkit saapuivatkin sopivasti jouluksi. Etsystä ne lähtivät kyllä hyvissä ajoin, mutta nopeudestaan tunnettu Itella veti taas vertoja sille kuuluisalle tikulle paskassa. Annettakoon anteeksi tämän kerran, kun kuulemma joku muukin on postipalveluja joulukuussa käyttänyt.

I'm excellent at getting presents for myself though, and these stitch markers arrived just in time for Christmas. They were posted from the seller very fast, but they got stuck in the Finnish post. Apparently someone else was trying to send stuff in December as well, who would've thought!





Intoilin näiden kanssa sen verran vauhdilla, että toisesta setistä oli yksi merkki jo työssä kiinni siinä vaiheessa kun älysin niitä kuvata.

I was so excited about these that I had allready taken one to use when taking the pictures.



Silmukkamerkit on ostettu Knitoraamaan Etsy-kaupasta. Toimitus oli erittäin nopea ja merkit ovat juuri oikeanlaiset; sopivan painavat ja jämäkät mutta kuitenkin taipuisat eivätkä jää työhön kiinni. Suosittelen!

I bought the stitch markers from Knitoramaa's Etsy shop. A very fast delivery and the quality is down right excellent. They are the perfect weight, flexible and don't get stuck on the knitting.

Vielä kun pukki olisi tuonyt pidemmän pinnan niin olisi hyvä. Ensi vuosi pyörähtää käyntiin Ravelryn 10 shawls in 2010 -ryhmän merkeissä, ja olen jo pari viikkoa venyttänyt kärsivällisyyttäni äärimmilleen kun en malttaisi olla aloittamatta Goddesknitsin tämänvuotista Winter Mystery shawlia. Siinä on helmiä! Tuhansia helmiä!

The only thing I wish the Santa had brought but didn't was some patience. I'm starting the new year with Ravelry's 10 shawls in 2010, and it's getting near impossible to not cast on the Goddess knits Winter Mystery shawl 2009. It has beads! Thousands of beads!

Johonkin tämä vuosi taas meni. Ihme juttu.

The year just flew by. Odd, that.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

Leikitäänkö, että on suunnitelmallista päivittää blogia joka toinen kuukausi? No hyvä!

Palaan tähän vanhaan valitusvirteeni, eli kameraan. En pääse eroon siitä fakkiutumasta, että käsityöblogissa pitäisi olla kuvia, joten kirjoittaminenkin tuppaa unohtumaan kun ei ole mitään näytettävää. Tai siis olisi näytettävää sinänsä, mutta ei keinoja tuoda sitä esiin. Nykyinen kamera on ihan ok muuten, mutta en tunnu osaavan ladata sitä kirottua akkua ikinä oikeaan aikaan, ja se on aina lopussa kun yritän kuvata jotain.

This week I have been mostly wearing a bitch hat of "no fucking camera". I can't get rid of the attitude that a knitting blog should have pictures in it, so updating has been slipping from my mind. It's not that I don't have anything to show, I just don't have a media to show it. My current camera is ok I guess, but I can't seem to remember to charge the battery. Ever.

Olen tehnyt jotain niinkin historiallista kuin tilaustyön. Kertakaikkisen kamalaa. Toisaalta käsityötä arvostavalle ihmiselle virkkaaminen oli palkitseva kokemus, etenkin kun kyseessä on työkaveri, joka oikeasti käyttää virkkaamaani baskeria. Olenkohan kehittämässä jotakin alkeellista kykyä nauttia antamisesta? Pitäisikö huolestua?

I've taken a historical step. Someone asked me to crochet something for them, and *GASP* I did! It was surprisingly rewarding, especially as this was a coworker who actually wears the beret I made. Is it possible I'm developing some form of feeling of enjoyment out of giving? Should I be concerned?

Olen myös leikitellyt ajatuksella omien neule- ja/tai virkkausmallien suunnittelemisesta. Tekeillä onkin työnimellä Blackberry/redberry kulkeva tunika, joka on kyllä aika pitkällä, mutta joutui väistymään viimeisteltävien töiden pinon tieltä. Toivoakseni saan tulevana viikonloppuna viimeisesteltyä ja kuvattua pinossa odottavat *köh köh* neljä neuletakkia ja yhden puseron, jotta voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa. Neulomisen lisäksi aikaa kuluu melkoisesti Katamarien pyörittelyyn, ja palan halusta virkata itselleni kuninkaallisen pariskunnan.

I've been toying with the idea of designing my own knitting and/or crochet patterns. I'm working on a top-down tunic which I named Blackberry/redberry, but had to put it on hold for a while to make room in my knitting basket. Hopefully I shall be able to finish the *ahem* four cardigans and one sweater during the weekend, so I can continue with the tunic with a clear consciense (conscience? Con Science? Brilliant!). Besides the knitting I've been spending a lot of time rolling Katamaris, and I'm itching to crochet my very own Royal couple.

Jotta pysyisin uskollisena fakkiutumilleni, päätetään päivä kuvalla. Kyllä niillä paviaaneilla näyttää ihan hauskaa olevan, vaikka muutakin on epäilty.

Trying to stay true to my must-have-pictures-thing, I'll end this post with a photo. There was a huge issue some years ago about the living conditions of the babboons in the Korkeasaari zoo. I don't know, they seem to be enjoying themselves.

Punainen lanka, jota ei ollut

Suurkiitos kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille! Otan oikeudekseni päätellä, että teen edelleen mitä huvittaa ja kiinnostuneet lukevat mitä huvittaa, vaikka blogini ei mikään suuri risteysasema olekaan. Jokainen bloginpitäjä varmasti kirjoittelee ihan omaksi ilokseenkin, mutta olisihan tätä nyt melko älyvapaata julkaista, jos kukaan ei lukisi (paitsi mies, mutta sen on ehkä ainakin vähän pakko). Pysyn siis aiemmin määritellyllä, pätkivällä linjalla.

Thanks to those who commented my previous post! I'll maintain the bilingual thing for now. It's nice to know that there's someone out there, even though I've evaded the status of "the hot spot" in blog universe. I'm sure most people write at least partly for their own enjoyment, but to be honest it'd be quite idiotic to publish a blog nobody would read (except for my SO, but he kind of has to, right?).


Lopullinen vapautuminen gradusta ja sen myötä tietokoneesta on johtanut siihen, että voin vihdoinkin käyttää iltaisen aikani kaikkeen puoliturhaan. Lähinnä olen kuronut umpeen sitä viihdetyhjiötä, joka sieluuni on kaivautunut, katsomalla dvd:ltä Housea ja Deadwoodia. Lisäksi olen lukenut varmasti enemmän kirjoja kuin edellisen kolmen vuoden aikana yhteensä, jos ei lasketa kaikkea sitä pakollista opiskelulukemista.

As I've finally divorced from my computer and have the freedom to spend my evenings with something other than the blasted thesis, I've been trying to fill the black hole in my soul where "entertainment" should flourish. Basically this means a shitload of dvds including House MD and Deadwood, which I didn't have time to really enjoy while studying. I've also read more books in the past few weeks than I have in a couple of years or so, if you don't count the stuff I had to read for the university.


Neulominenkin maistuu ihan eri tavalla, kun se on oikeasti vapaaehtoista eikä pakkoliikkeinen lapaspula tahi puolisalaa kähvelletty lepohetki kaiken muun lomassa. Nämä tässä välissä pyörivät kuvat löytyvät kaikki Ravelryn projektisivultakin, en suoraan sanoen jaksa vaivautua kirjaamaan kaikkien tietoja kun osa on melko vanhojakin. Ideoita uuteen ja alusta asti omaankin on tullut raapustettua, mutta siitä lisää myöhemmin.

I've enjoyed knitting a lot more now that I can consentrate on it whenever I want and not just try to squeeze a few stitches in here and there when nobody's looking. All of the projects shown here are also in my Ravelry page; I can't be arsed to type down the details, especially since some of theme are quite old. I've also started to attempt designing my own stuff, but I'll get back to you on that one later.



Jos ja kun täällä käy neulomolaisia niin tiedoksi, että olen tosiaan lopettanut Novitan tilaamisen eivätkä tunnukseni ole enää voimassa (olisin muistellut, että tilausjakso meni poikki kevään puolella, mutta ehkä halusivat lyödä virtuaalimaailman ovet lukkoon ennen kuin kerettiläisyyttäni ehdin siellä mitään huudella). En oikein koe Neulomoa enää omakseni, ja kun Novitan viimeaikaiset päätökset lankojen ja ohjeiden kanssa lasketaan siihen mukaan niin en näe syytä lehteä tilata. Halukkaat saavat yhteyden blogin tai Ravelryn kautta.

The last bit is about a Finnish magazine & their website and probably not interesting to anyone who's not a member (or to them either, I suspect). I've discontinued a subscription and don't have access to their discussion board anymore. More time to spend in Ravelry, *nudge nudge*



Vaikka kesä olikin mitä mahtavin (eikä vähiten elämäni ensimmäisen oikean, palkallisen, tenttivapaan kesäloman takia), olen erittäin iloinen alkaneesta syksystä. Vielä kun ilmastokin tajuaisi, että enää ei tarvitse käydä uimarannoilla vaan voisi vetää jo lantsaria jalkaan. Raikasta syksyä muillekin kurahousuille!

Even though I had a great summer (mainly because of my first ever completely exam-free, paid summer vacation), I'm very happy we've moved on to fall. I just wish the weather would turn away from the beach-vibe. Have a great fall!

---

P.S. Onko kukaan muuten neulonut uusimmasta Kotiliedestä sitä Tempo-ponchoa? Voiko siihen oikeasti mennä vain 500g lankaa, ja onko tuo Tempo mistään kotoisin? Kiinnostaisi tehdä, mutta olen skeptinen.

Kesäkuu? Mikä kesäkuu?

Köh köh. Vuosi sitten, kun blogini täytti vuoden, lupasin pyhästi mielessäni, että ensi vuonna kaikki on toisin. Ehkä järjestän blogiarvonnan. Tai kirjoitan jotakin hauskaa ja nokkelaa kuluneesta vuodesta. Todellisuus? No enpäs näköjään kirjoittanut mitään. Unohdin koko paskan, vaikka olen neulonut kuin heikkopäinen. Voisin tietysti syyttä kameraa, tai kovaa kiirettä (mitä ihmeen kiirettä, ei ole kouluakaan enää ja normaali päivätyö), tai vetää foliohattua syvemmälle, mutta ehkä tyydyn toteamaan, että kolmas kerta toden sanoo. Sitä paitsi tätä voisi ehkä pitää jopa uutena alkuna, joten otetaan sille!

I would've liked to start this with "due to popular demand...", but as that would be a stretch even for my high thoughts of self, I'll settle with "Welcome, my foreign friends" and wait for some of the L and the S and the G to find me, among others of course.

When I started this blog I had no clear direction with what I wanted to do with it, and it has pretty much stayed that way. My headline still says this is mostly a knitting blog, but I've started to wonder if that's all I have to say (well, of course it isn't), especially as I don't feel like getting into taking pictures of unfinished projects even as often as I do now. Maybe I've found the stride for ranting again somewhere?

Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt pokkaamassa itsestäni maisterin ja ihastellut ällötykseen asti pientä "eligible for doctoral studies" -pränttiä todistuksen alalaidassa. Olen aloittanut hävyttömän paljon projekteja ja varmasti saanut valmiiksikin, kun vain muistaisin että mitä. Wings of Horusin ainakin, mutta se on edellen pingoitusta vailla, joten on jäänyt kuvaamatta.

I have spent these past weeks oggling the fine print on the bottom of my Master's degree. I never thought "eligible for doctoral studies" could look better than the simple "Master of Arts", but it kind of does. Like a little flag saying I didn't just scrape through but managed well enough to continue with my academic achievements some day. I've also started way more projects than I have finished, or at least I can't really remember what I've finished. There's the Wings of Horus, but I haven't blocked it yet so it isn't really worth photographing.

Jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi muodostunee Kotiväestä aloittamani torkkupeitto, jonka kanssa painin lähinnä sisäistä perfektionistiani vastaan. Olen virkannut ensimmäisen rivillisen paloja, enkä vieläkään tiedä kestäisinkö ajatusta peitosta, joka ei ole takapuolelta samannäköinen kuin etu-, joten olen toistaiseksi katkaissut langan jokaisen värin jälkeen ja joko virkannut sen seuraavan kerroksen alle tai päätellyt neulalla. Olisi kuitenkin niin paljon helpompaa kuljettaa lankaa kerrosten mukana, päättelemisen määrä vähentyisi ainakin 80 % ja lankaa kuluisi koko peiton mittakaavassa paljon vähemmän. Suosituksia?

I don't know if I'll finish it before kicking the bucket, but I started crocheting a blanket with some light fingering cotton. The biggest struggle seems to be against my inner perfectionist. I've finished the first row of blocks but still haven't decided if I can handle the backside looking different than the front. So far I've cut the yarn after each colour, but it's so much work it's getting to piss me off. A lot. It would be so much easier to hold the yarn in the back all the time plus the project would take less yarn. Suggestions, anyone?

Tilkut ovat Jan Eatonin kirjasta 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans.



Nyt sitten vakavaa asiaa. Kaiken maailman listojen ja syötteiden mukaan joku täällä käy, mutta mitä lukemassa? Jos nyt ajatellaan, että minulla ainakin teoriassa olisi aikaa ja jopa mielenkiintoakin kirjoitella enemmän, olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi tätä luetaan ja voisiko olla jotain, mistä kiinnostaisi lukea enemmän? Onko kielisyydellä jotakin väliä? En tietenkään ilkeyttäni lupaa mitään, mutta saa kai sitä kysellä (utelias paskiainen).

And now for some serious business. I'm not stupid enough to think that anyone non-Finnish has bothered to follow my pictures only, but if you have an opinion as to wheter I should a) continue with this multilingual experiment (that is Finnish, English and complete nonsense) and b) expand my ramblings to other things that crafts & occational cursing and ranting, let me know. I'm not promising anything, but I'm a nosy bastard.

Niin, että vieläkö siellä on joku, vai eivätkö ihmiset vain muista poistaa itseään blogilistalta kiinnostuksen lopahdettua?

Ämmä mikä ämmä

No justiinsa. Kuvittelin, että kun opiskelutahti alkaa hellittää niin päivitän blogia useammin, mutta aika heikosti on onnistunut. En ole kovin suuri yksityiselämälevittelyn kannattaja, mutta sen verran on leveiltävä, että gradu on palautettu, arvioitu ja unohdettu ainakin tältä osin. Professori suuressa viisaudessaan antoi arvosanaksi magnan, mikä on ihan kelvollinen lopputulos. Varsinainen paperi on kourassa vasta juhannuksen toisella puolella, mutta joutaa kai tässä nyt vähän jo röyhistellä kun valmistumista ei enää jarruta muu kuin byrokratia.

Olen viime aikoina yllättänyt itseni vilkuilemasta tulevien opintomahdollisuuksien perään, mutta luulen tämän johtuvan toistaiseksi liiallisesta vapaa-ajasta. On suorastaan hämmästyttävää, mitä kaikkea ehtii tehdä kun 8-tuntisen työpaikalla perseilyn jälkeen ei tarvitse enää suoltaa akateemista hölynpölyä lähes toista mokomaa. Osittain blogitahmailu johtuukin siitä, että olen pitänyt vähän lomaa tietokoneesta (ja osittain siitä, että minulla ei edelleenkään ole kunnollista kameraa).

No niin, asiaan. Minäkin oli joku viikko sitten mukana sillä Tapion kauppaan kohdistuvalla maakuntaekskursiolla. Luontainen pihiyteni piti vähän turhankin hyvin mopedin lapasessa, enkä ostanut siis oikeastaan mitään.



Reissuhan alkoi hävyttömän aikaisin junaan juoksemisella, mutta itse matka oli hyvin järjestetty ja kaikki sujui mallikkaasti. Ensimmäinen pysähdyskohde oli Wetterhoffin myymälä Hämeenlinnassa. Sain erittäin hyvää palvelua, kun en ollut muistanut ottaa ostoslistaa mukaan eikä kukaan hollille sattunut kanssamatkustaja muistanut, millainen menekki Kristelin Springtime swirl -huiviin olikaan. Pääsin kurkistamaan Ravelryyn kaupan koneelta ja ongelma ratkesi; ostin huivia varten kaksi vyyhtiä sähäkänvihreää Veeraa.



Valitettavasti jouduin toteamaan muutaman vihjeen jälkeen, että aivokapasiteettini ei ole kykeneväinen neulomaan kovin kauaa samaa mallikuviota, joten huivi jäi kesken ja aloitin langasta jotakin muuta. Odottelen, että ohje ilmestyy kokonaan ja neulon sen varmaankin kesäkuumalla, kun aivojen ei tarvitsekaan toimia, jostakin kesäisemmästä langasta. Malli on kyllä kovin, kovin kaunis.

En tiedä oliko onni vaiko epä-, että Villa Mokassa ei sattunut olemaan mitään minun väristäni tällä reissulla. Se etu oli käynnissä, että tuli todettua blogin lankakuvien värit hyvin totuudenmukaisiksi, joten en näe lainkaan epätodennäköisenä ajatusta syytää tänne(kin) jotain pennosia tulevaisuudessa.



Päästiin sitten melkoisen maastoajelun päätteeksi sinne Tapiolle.

Dropsin Alpacaa olen hinkunut jo pidempään, mutta en ole ilennyt tilata kun mielikuvaa lankojen todellisista väreistä ei ole oikein ollut. Jälkeenpäin voin tilailla vaikka mitä muutakin kuin mustaa, jos olen vain joskus päässyt arvioimaan oikeita sävyjä luonnonvalossa. Nämä punaiset kerät kahmin mukaan ensimmäisenä, ja tämä olikin ainoa ostos joka ei tehnyt kiertoharjoittelua hyllyn, ostoskorin ja naaman välillä.



En ole koskaan ollut mikään sininen ihminen. En tiedä, onko maan vetovoima tehnyt naamalle jotain vai mistä mielenhäiriöstä on kyse, mutta muutaman viime vuoden aikana tietyn sinisen sävyt ovat alkaneet pesiytyä vaatekaappiin. Tämä petroli-meleerattu-mikälie-Alpaca oli viimeinen valittu ostos. Olin jo jonottamassa kassalle kun tulin toisiin aatoksiin erään vihreän keräkasan kanssa ja kävin vaihtamassa. Ei sillä, että olisin ollut lähelläkään jonon sitä päätä, missä jotakin voi maksaa; edellä oli varmaankin kymmenkunta henkeä puoli kauppaa koreissaan ja parhaimmat vielä sukkuloimassa hyllyjen välissä ilman aikomustakaan poistua paikalta.



Viimeisenä esittelyssä on mainiossa tarjouksessa ollut Maija, jota ostin kokonaisen kilon. Sävy on ehkä oikeasti vähän tummempi, sellainen sammaleenvihreä.

Alpacat ja Maijat ovat vielä kiltisti pusseissaan nukkumassa, kun urhoollisesti yritän saada valmiiksi kaikkia hyvin piiloteltuja keskeneräisiä töitä. Olen myös mukana Wings of Horus -ryhmässä, mutta voi olla että sitä ei tule esiteltyä ihan heti kun käytännönläheisesti valitsin työhön mustan langan. Riittää, että vittuunnun yhden kerran sitä kuvatessa, joka vihjeen jälkeen en viitsi.

Mietin että lupaisinko parantaa tapani, mutta en taidakaan. Ei tarvitse sitten hävetä, jos tulee kirmailtua ihan muualla, mutta kaikki ovat yllättyneitä jos päivitänkin parempaan tahtiin. Ties vaikka olisi jotakin asiaakin.

The Owls are not what they seem

Talvihan on ihan typerää aikaa, joten mitä sitä nyt päivittelemään. Tai siis ei ole, mutta olen tehnyt muuta (gradua, joka on muuten valmis, kiitoksia kysymästä). Olen tehnyt kyllä käsitöitäkin ja paljon on valmista, mutta kirotun kameran vieläkin kirotumpi paska-akku ei ole yhtään kaveri, enkä ole saanut kuvatuksi oikein mitään, puhummattakaan tämän kyseisen kameran USB-vajavaisuudesta, joka nostaa kynnyksen vielä toiseen ulottuvuuten, kun "joudun" siirtämään kuvat eri koneen kautta kuin millä niitä voisi muokata ilman aivoverenvuotoa (tähän liittyy hyvin paljon sisustussuunnitelmallista konttaamista ja muuta pientä harmia, jonka ei pitäisi normaalia ihmistä häiritä). Tietysti voisi päivittää ilman kuvia, mutta yleensä ei huvita.

No niin, takaisin helikopteriin.

Malli: Paola Navarron Horned Owl (Ravelry --> Etsy)
Lanka: Novitan jämiä, lähinnä 7 veljestä ja Nallea
Koukku: 4?
Täyte: Vanua ja vanhaa lakanaa. Ohjeesta poiketen persiissä muovipellettiä
Muuta: Pöllö on vielä enemmän kännissä kuin aikaisemmin esitelty klooni.

Tätä oli mielettömän hauska virkata monestakin syystä. Ensinnäkin ohje on todella hyvin kirjoitettu ja sitä on helppo seurata, vaikkei englanti noin muuten taittuisikaan. Ohjeessa on myös huomioitu eri osien kiinnittäminen vartaloon avaruushahmotusrajoitteisille, eli siinä oikeasti lukee mille kerrokselle mikäkin kiinnitetään, eikä mitään epämääräistä "kiinnitä siivet vartaloon". Tästä huolimatta omalla pöllölläni on melkoisen paha karsastus; halusin kuitenkin jotakin omaa ilmettä. Se on sitten eri asia onko sattumaa, että kaikki virkkaamani olennot tuntuvat olevat persoja Gambinalle.



Yleensä en jaksa nyhrätä mitään pieniä juttuja, mutta tässä työssä yksityiskohtien tekeminen oli yllättävän mielenkiintoista. Mitään osia ei ollut liikaa samanlaisia eikä työssä ole ikävää viimeistelyä tai hankalia yhdistämisiä. Ohjetta ei oikeasti voi kehua tarpeeksi.



Pöllön jaloista tuli vartaloon nähden turhan suuret ja niiden kiinnittäminen vaati pientä kikkailua, mutta tämä johtui siitä, että ne on virkattu kaksinkertaisesta Nallesta, mutta vartalo yksinkertaisesta Seiskaveikasta. Samalla langalla jaloista (sekä silmistä) olisi ehkä tullut enemmän standardikokoiset, mutta jotenkin näissä virkatuissa otuksissa viehättää enemmän tällainen ydinlaskeuma-look kuin biologisesti "oikeaoppiset" yksilöt.



Kunhan tuon kamera-asian saisi järjestykseen (= heti, kun saan ostettua uuden kameran) alkaa tämäkin blogi varmasti hoiperrella ulos kryptasta. Valmista tosiaan on ja ostoksia (keltaisia ostoksia, piru minut periköön. Tosin Ilta-Sanomassa luki pari viikkoa sitten, että rupsahtaminen alkaa ihan kohta, joten menköön alkavan keski-ikäisyyden ja muun sekoamisen piikkiin).

Pakkasta oli aamulla sen verran, että pärstä jäätyi, mutta kyllä tuolla ihan keväältä näyttää.