Jaa mikä lähestyy?

Pitkin blogimaailmaa tuntuu olevan kamala tohina, että mitä pitäisi neuloa ja kenellekin, ehtiiköhän valmiiksi ja polkeeko Kusti, tuleeko paha mieli vai hyvä sekä saajalle että itselle ja kyllä minä sentään pidän koko suvun sukissa halusivat tai eivät. Maistuuko pipari jo enemmän joulukuuselle ja valotkin aiheuttavat epilepsiaa? Minulla on hyviä uutisia. Olet saapunut paikkaan, jossa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sellaisia kuvia ei nyt ole, joissa olisin itse sisällä, mutta jotain kuitenkin (viitaten lähinnä edelliseen postaukseen).












Joitakin teknisiä ihmeitä: vanha läppärinrohjoni ei sovellu enää kuvankäsittelyyn. Kiehtovan "taiteelliset" värit osassa kuvista on seurausta pyrkimyksestä saada häkellyttävän valjuista kuvista jotenkin edustavia. Lopputulos oikeiden ihmisten tietokoneella tarkasteltuna on lähempänä klovnin oksennusta, mutta pitäähän sitä jotain juhlamieltä olla. Kuviin jollain ilveellä livennyt päivämääräkin on itselleni melkoinen mysteeri. Minkään ei pitäisi olla erilaista kuin muu (eli vanha kamera).

Lisäksi valmiina olisi Cable-down raglan, jos joku sen viimeistelisi. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että sen jonkun pitäisi olla minä, eikä tätä jokua nyt oikein napostele. Ehkä viikonloppuna, kun olen valoisaan aikaan kotona. Ehkä. Neule on musta, mikä ei tietenkään neulomista häirinnyt, mutta viimeistelyä kyllä häiritsee kaikki.

Kirjojakin on tullut osteltua, mutta kannattaako niitä esitellä? Perkeleellinen ostosstressi ja kuluttamisen paine roikkuu muutenkin ilmassa, ja sitten vielä minä suurena auktoriteettina mainostamaan ties mitä. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kun me kaikki vanhat saamme kuitenkin lahjaksi joko lahjakortteja tai jotakin turhaa, jonka voi myydä eteenpäin. Veronpalautukset kun menivät sen keskitysleirinäppiksen saattamiseksi viimeiselle matkalleen.