Attack of the clones

Olen aina kokenut suurta sympatiaa hullu tiedemies -henkistä science fictionia kohtaan. Vaikka olenkin suuri villan ja kebapin ystävä, tuntuu lampaiden kloonaaminen jotenkin pliisulta ja turhalta - lampaitahan on maailmassa miljoonia. Minua sen sijaan on vain yksi, tai siis oli.

Malli: oma, idea tästä nukesta
Lanka: vartalo & hiukset/7 Veljestä, mekko/Nalle, kengät/Aino
Koukku: vartalossa 4,5, mekossa 3,5, kengissä 5
Sisällä: persuksissa ja raajoissa muovipellettiä tai mitä lienee raetta (Sinooperista), vanhaa lakanaa sekä pumpulia

Pää on virkattu mallilla "pallo" ja hiukset erikseen hatun tapaan, jakauksen paikka lyhennetyin kerroksin, ja ommeltu paikalleen. Periaatteessahan tuohon olisi voinut laittaa vaikka neppareita, jos haluaisi vaihtaa kampausta, mutta en halunnut. Mietin myös lankahiuksia, mutta inspiraatiomallissa oli mielestäni kivointa juuri tuo nuttura niin tälläkin sitten on.



Eniten hermoja rassasi rusetin solmiminen kauniisti, on muuten sävy sävyyn kenkien kanssa.



Kädet ovat pallerot, mikä tuo haasteita vaatteiden valmistukseen. Noista tumpuloista ei nimittäin ihan mikä tahansa hiha mene ohi. Laitoin muovirakeet sukkahoususta askarreltuihin pusseihin, niin eivät tursua ulos matkan varrella. Innoissani olin tunkenut rakeita myös muun muassa nimettömässä olevan laastarin alle, mistä ne seuraavana päivänä putosivat. Rautainen keskittymiskyky olennaiseen siis.



Mekko on virkattu tasona ja selkäpuolella on napit, koska käsien tapaan myös pää on hervottoman kokoinen. Pitäähän tälle nyt voida vaihtaa vaatteita! Muuten mekon olisi toki voinut virkata suoraan nuken ympärille.



Myös tossujen nappi on oikeaoppinen ja avattava, vaikka ne olisikin saanut ehkä paikalleen ilman kiinnitysmekanismia. Ainoa oli muuten yllättävän kiva virkata, olin kuvitellut että se halkeilisi enemmän enkä muistanut, että lanka on noin kaunispintaista. Liian myöhään taas liikenteessä.



Käsin kirjaillut kasvot ovat mielestäni paljon ilmeikkäämmät kuin valmiina ostettavat, vaikka onnistuminen vaatiikiin harjoitusta. Tämä meni ihmeekseni kerralla nappiin ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Nukelle ja etenkin sen ilmeisen päihtyneelle ilmeelle on naureskeltu pitkin sunnuntaita.

Seuraavaksi pitäisi loihtia tälle kavaljeeri, mutta en uskaltanut vielä aloittaa kun en ole varma onko tuo vartaloon käyttämäni väri enää kartalla eikä minulla ole sitä tarpeeksi jäljellä. Lankaa meni vartaloon hieman reilu kerä, nuken mittasuhteita voi hahmottaa tuosta alemmasta kuvasta 7V-keristä, jotka ovat kumpikin lähes täysiä (tummanruskea sekä vaaleampi, musta Nalle on sisältä tyhjä lörö eikä vastaa oikeaa kokoa).


Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni palkallista joululomaa täydet kaksi viikkoa, alkaen jouluaatosta. Aion käyttää ne klooniani apinoiden.

Jaa mikä lähestyy?

Pitkin blogimaailmaa tuntuu olevan kamala tohina, että mitä pitäisi neuloa ja kenellekin, ehtiiköhän valmiiksi ja polkeeko Kusti, tuleeko paha mieli vai hyvä sekä saajalle että itselle ja kyllä minä sentään pidän koko suvun sukissa halusivat tai eivät. Maistuuko pipari jo enemmän joulukuuselle ja valotkin aiheuttavat epilepsiaa? Minulla on hyviä uutisia. Olet saapunut paikkaan, jossa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sellaisia kuvia ei nyt ole, joissa olisin itse sisällä, mutta jotain kuitenkin (viitaten lähinnä edelliseen postaukseen).












Joitakin teknisiä ihmeitä: vanha läppärinrohjoni ei sovellu enää kuvankäsittelyyn. Kiehtovan "taiteelliset" värit osassa kuvista on seurausta pyrkimyksestä saada häkellyttävän valjuista kuvista jotenkin edustavia. Lopputulos oikeiden ihmisten tietokoneella tarkasteltuna on lähempänä klovnin oksennusta, mutta pitäähän sitä jotain juhlamieltä olla. Kuviin jollain ilveellä livennyt päivämääräkin on itselleni melkoinen mysteeri. Minkään ei pitäisi olla erilaista kuin muu (eli vanha kamera).

Lisäksi valmiina olisi Cable-down raglan, jos joku sen viimeistelisi. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että sen jonkun pitäisi olla minä, eikä tätä jokua nyt oikein napostele. Ehkä viikonloppuna, kun olen valoisaan aikaan kotona. Ehkä. Neule on musta, mikä ei tietenkään neulomista häirinnyt, mutta viimeistelyä kyllä häiritsee kaikki.

Kirjojakin on tullut osteltua, mutta kannattaako niitä esitellä? Perkeleellinen ostosstressi ja kuluttamisen paine roikkuu muutenkin ilmassa, ja sitten vielä minä suurena auktoriteettina mainostamaan ties mitä. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kun me kaikki vanhat saamme kuitenkin lahjaksi joko lahjakortteja tai jotakin turhaa, jonka voi myydä eteenpäin. Veronpalautukset kun menivät sen keskitysleirinäppiksen saattamiseksi viimeiselle matkalleen.