Hampaaton mysteeri

Yritän tässä nyt olla aktiivinen blogisti ja esitellä mysteerien edistymistä.


Aloitin Secret of the Stole kakkosen ensin yksin- ja sitten kaksinkertaisesta Merino Orosta. En vain onnistu pitämään siitä superpitsisestä ulkonäöstä, joka noihin huiveihin herkästi tulee, ja mielestäni kakkosen puikoilla tuosta olisi tullut jo liian pieni. 3,5 sopii hyvin kaksinkertaiselle langalle. Uuden vihjeen printtasin jo, mutta olen karanteenissa kunnes olen lukenut ennalta itselleni määräämäni X sivua gradumateriaalia (vrt Tiinan virkkaus aina kun oli ollut tuhma, mutta käänteisenä). Vähän ehkä näyttää tympivältä kun on tuota samaa melkin se kakkonenkin, mutta sopii hyvin Dead Zonen katsomiseen. En edes ole varma riittääkö tuo lanka, mutta tällä hetkellä fiilis on sellainen, että otan vaikka puuttuvat metrit siitä kirotusta Halloween -rutusta.


Normaalisti vastustan syvästi omien kuvien ivaamista blogissa (ei pidä laittaa niitä huonoja vaan ottaa uusia tai oppia tykkäämään niistä mitä on ottanut), mutta näitä kyllä luonnehtii parhaiten termi "paska". Piti joku todistusaineisto laittaa ryhmään arvontaa varten enkä särkylääkehuuruissani jaksanut panostaa taiteelliseen ilmaisuun. Samat käyvät tännekin, näkee ainakin että tehty on.

Yllättävää kyllä neulominen ja muu toiminta on onnistunut oikein hyvin eilisen viisaudenhammasleikkauksen jälkeen. Edellisellä kerralla olin ihan kanveesissa pari viikkoa. Hortoilin töihin vauvanruokien ja piimän voimalla niiden neljän tunnin yöunien jälkeen, jotka kaksi(!) Panacodia soivat, yritin puhua avaamatta suutani ja nukuin jäädytetty, muovipussiin kääritty pyyhe naamallani. Nyt on ihan ok olo, vaikken pureskelua ole vielä yrittänytkään (Aura-juusto meni oikein hyvin tomaattikeiton seassa). Tikit ovat hyvässä kohdassa eikä kipua säteile minnekään. Antibioottejakaan ei tarvitse syödä, tälläiset hoidetaan nykyään ainakin osin jollain herkullisella suuhuuhteella, jota kirurgi markkinoi sanoin "yhden pultsarin mielestä tää on suklaan makuista". Nam nam.

I hate talking to Onslow when he's only wearing a vest

Sisäisen villapaidan Vilma muisti minua blogeissa viime aikoina nähdyllä You make my day -palkinnolla (palkinnolla? tunnustuksella?). Paljon tähän ei voi muuta sanoa kuin kiitos samoin. Sisäinen villapaita oli yksi ensimmäisiä blogeja suosikkilistallani ja luen sekä päivityksiä että vanhempia postauksia innolla. Samaan hönkäisyyn kiitän myös Jattaa edellisen horinan kannustavasta kommentista. Olen vakiovierailija myös sohellusten parissa, joskin oma tuomioni näille upeille aikaansaannoksille ääntyisi todennäköisesti jollain muulla sanalla.

Asiaan tietysti kuuluisi antaa vahingon kiertää, mutta seuraamistani useista kymmenistä blogeista on vaikea valita vain muutamaa. Rajauksen nimissä sanottakoon, että luen sellaisia blogeja, joista saan inspiraatiota toteuttaa näitä omia tuotoksiani, joten mikäli löydät täältä palan itseäsi on hyvin todennäköistä että seuraan tekosiasi. Kiitos siitä!

Ja takaisin studioon. Uhosin viimeksi, etten viitsi joululahjoja neuloa, mutta sen verran lälläri minäkin olen että ylkä on pidettävä lämpimänä.

Malli: Novita Talvi 2007
Lanka: Novita Nalle, reilu 200g
Puikot: Addi 3,5 ja 4 sekä joku lyhyt jämänelonen
Muuta: Hieno tuli, huuhteluaineen jäljiltä pehmeä mutta kuulemma kuuma kuin mikäkin.

Slipari oli ihan viihdyttävä neuloa, mutta voi hevonen että oli kerrankin etukappaleessa enemmän savottaa. Takapuoli sujahti nopeasti vaikka sileää onkin, mutta edessä oli tuo mallineule, joka on kaunis ja pehmoinen sinänsä mutta vie lähemmäs 40 kerrosta kymmeneen senttiin. Yh. Eikä tuota voinut pyörönäkään juuri etukappaleen takia tehdä, mutta kun ylkä löysi väreineen päivineen sellaisen neuletoiveen jonka voi modaamatta toteuttaa niin sitten tehdään. Muistiin on hyvä merkitä, että ympärykseltä kävi koko M, vaikka oikea mitta on vakoiltu Henkkamaukan villatakista kokoa L ja muilla valmistajilla huidellaan yleensä XL:n puolella.

Otsalohkoon käyvän "neulo 1, neulo 1 edelliseltä kerrokselta" -spedeilyn jälkeen oli pakko virkata jotain. Tai siis ensin piti neuloa Snapping turtle -hame, mutta siinä vasta kosahtikin nuppi jääkylmien, jäykkien ja painavien alumiinisukkisten sinkoillessa pitkin pientareita, että luovutin siksi kunnes saan pikkupyörön jostain. Jostain Addilta.

Malli: Filati Handknitting, Summer 2007
Lanka: Novita Nalle Colori
Koukku: 3
Muuta: Pidennetty prostituutioepäilysten välttämiseksi

Tämä hame piti tehdä jo kesällä ja jostain aivan muusta langasta, mutta en suoraansanoen muutakaan keksinyt kun en jaksanut omaa mallia suunnitella. Olen vielä kahden vaiheilla että pingottaisinko vielä pidemmäksi tuota, vaikka tuskin tarvitsee tälle talvelle murehtia. Ei ole ollut kovin villahamekelejä.

Ja jotta voisin makeilla parisuhdeaktiviteeteillä, esittelen ylkän kanssa yhdessä toukopoukoillun sisustuselementin.


Tämä on siis alkujaan Monet'n Rouen Cathedral, joka on muokattu ensin täältä saatavalla ohjelmalla ja printattu 16 A4 -kokoiseksi arkiksi. Sitten leikattiin, kohdistettiin, noiduttiin ja teipattiin kuva kasaan ja laitettiin seinälle. Paljon ei saa Parkinsonintauti vaivata tuota paskarrellessa, mutta kyllä siitä tuli hieno. Kokoa on tietysti hankala hahmottaa ilman sitä kuuluisaa tikkuaskia, mutta korkeutta on noin metri.

Lähikuvassa näkyy hyvin homman idea, eli kuva rakentuu eri kokoisista palleroista. Toinenkin kuva tehtiin, mutta se ei onnistunut yhtä hyvin ja on tällä hetkellä karkotusuhan alla.

Olevinaan pitäisi blogata useammin, niin ei tarvitsisi aina jaaritella. Secret of the Stole II:n ensimmäinen vihje on jo ilmestynyt ja mulla lanka kerimättä.

This is me, leaving the builging.

Tammikuuta

En edes viitsi teeskennellä, että kuukauden blogitaukoon olisi ollut syynä ahkera joululahjojen neulominen. En nimittäin viitsi myöskään neuloa joululahjoja. Jotain olen tosin saanut valmiiksikin, vaikka jossain määrin tätä taloutta vaivaakin aikamoinen ufoepidemia.


7-vuotiaan kummitytön syntymäpäiväsukat valmistuivat viime hetkellä yhdessä illassa. Perussukat Nallesta ja Nalle Colorista, varmaankin kolmosen puikoilla. Annoin myös vaaleanpunakirjavasta Teddystä neulotun/virkatun taannoisen hittiverkkoponchon, mutta sitä karvahirviötä nyt ei pirukaan kuvaa ilman ihmismallia, enkä halunnut ottaa riskiä tekeleen ulkonäöstä mikäli olisin saanut suostuteltua satakiloisen mieheni pukeutumaan siihen. Odotellaan siihen asti, että tytölle pääsee ompelemaan vanhojentanssipukua.

Taustalla näkyy myös pieni ompeluprojekti, olohuoneen sohvatyynyt. Verhot on samasta kankaasta mutta tummanruskeat; joskus meikäläiselläkin käy alepalalaarilla tuuri.



Bubble Pulloveria aloin neuloa harmaasta Seiskaveikasta, josta piti ensin tulla pitkät säärystimet. Luonnollisesti tajusin jo alkuvaiheessa, että kaksi kerää ei mitenkään voi riittää koko puseroon, mutta ajattelin jättää tämän liiviksi ja kiinnittää olalta vähän eri tavalla kuin ohjeessa. No, eihän se lanka riitä sittenkään, ainakaan niin että sitä kauluksenretaletta kukaan suurin piirtein normaali suostuisi käyttämään, ja nyt tämä on hautautunut käsityökoriin odottamaan lisälankaa. Samalla mietin, että pitäisikö nyt sittenkin tehdä hihatkin, kun lankaa "joutuu" kuitenkin ostamaan lisää. Vyötärön resori tuossa alkaa ehkä himpun liian korkealta minun makuuni, kun en tosiaan suuremmin mallannut ennen aloittamista.

Niin, että mikäs tämä verinen vuoristomaisema sitten on? Syy siihen, miksei ole ollut mitään blogattavaa: olen oikeasti neulonut koko joulunpyhät vain yhtä työtä. Uskomatonta.


Pingottamatta, päättelemättä ja kuminauhattomana lopputulos ei ehkä ihan vastaa sitä 2,5 mm puikkojen aiheuttamien kynsivammojen läpi tihrustettua kevätunelmaa jonka voimin olen tuon Kotiväen kanssa nyhrännyt, mutta hyvä siitä tuli.



Tämä on siis Knittyn Hip in Hemp eli ennemminkin Neat in Nazi. Muutin ohjetta vähän, koska Kotiväellä kerrosten korkeus ei oikein yltänyt ohjeen suositukseen, enkä humanitäärisistä syistä haaveile urasta kävelevänä epilepsiakohtauksena. Tarkempia tietoja luvassa kunhan hame on viimeistelty.

Lisäksi on valmistunut mustia tekeleitä, joita en ole yrittänytkään kuvata, vaikka nyt onkin sen verran valoisa päivä että saattaisi onnistua. Peruslapaset ja sen sellaista, eli tuskin kukaan menettää suurtakaan visuaalista elämystä. Nyt on työn alla slipari ylkälle Novitan Nallesta, joka toivoakseni valmistuu tämän viikonlopun Star Wars -maratonin aikana.

Kävijälaskuri oli kiepsahtanut tässä välissä yli riittaväisäsen, mutta olen sen verran suuruudenhullu että katsotaan mahdollista arvontaa jossain hauskassa nörttiluvussa tai sitten kun keksin jotain mielenkiintoista kysyttävää. Monia muitakin blogeja vaivaava räkäisyys on levinnyt tännekin, eikä polla suoraan sanoen ole parhaimmillaan. Kiitos kuitenkin kaikille lukijoille, nähtävästi nuo ensimmäisen postaukseni kauhut eivät sitten toteutuneetkaan. Mukavaa alkanutta vuotta!