Seli seli

Viikonloppuna tuli yllättäen syksy. Puuvillan neulominen alkoi kyllästyttää, eihän se nyt syksyyn sovi. Ja siis kyllähän 1,5 hihaa vaille valmis pusero on jo sen verran valmis, että uuden aloittaminen on hyväksyttävää. Varsinkin, jos uusi on matkamuistolankaa, jollaista ei ole aikaisemmin nähnyt.



Jatkan tällä Fitted knits -linjalla. Yhden jos tekisi vielä tämän jälkeen (sen Elisabeth Bennetin, jonka lankavaihtoehto tuntuu muuttuvan joka kerran kun katson ohjetta).



Tässä on käynyt samoin kuin kärjestä aloitettavien sukkien kanssa; ylhäältä aloitettavan raglanin lisäykset ovat niin kivat tehdä ja näyttävätkin hyvältä, ettei mikään muu oikein houkuttele.

Valitettavan moni on alkanut vilautella blogeissan, nimittäin kirjoneulelapasia. Joudun kohta keksimään aikakoneen, kun pitäisi opiskellakin jossain välissä vaikka ideaa tunkee joka tuutista. Kirotut yli-insipiroivat neuleblogit!

Riga, ten points!

Matkailu avartaa. Etenkin, jos kohteessa on kaksi Filatia.


Ensimmäisen Filatin (Matisa iela 16) sisäänkäynti oli piilotettu toisen myymälän sisään, mutta onneksi herkullinen näyteikkuna paljasti oikean kohdan. Ostin Onlinen puuvillaista sukkalankaa hintaan 3,8 latia eli noin 5,3 euroa. Väri tuossa on 002 eli sanoisin graniitinharmaa. Tiedot varmaankin näkyvät kuvaa suurentamalla.


Tätä Onlinen Elisaa en ole aikaisemmin nähnyt, mitä sitten lieneenkään (googlaan aktiivisesti myöhemmin, haiskahtaa kampanjalangalta tms. kun ei meinaa löytyä), mutta oli niin pehmoista ja suklaisen väristä, että oli pakko ostaa. Kerässä on 200 g (640 m) ja puikkosuositus 2,5-3. Koostumukseksi mainitaan 100% polyacryl microfaser (mikrokuitua?). Epäilin langan kestävyyttä myyjälle, joka näytti mallitilkkua ja sanoi että se on pesty kerran. Oli sitä mieltä, että ei nyppyynny ja on ollut suosittu lasten ja nuorten neuleisiin, varmaankin kun on niin pehmeää. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa 1,95 latia kerä, eli 600 gramman hinnaksi tuli karkeasti arvioituna 8 euroa. Mielessä siintää taas se Elisabeth Bennet; voiko tämä kasa muka hävitä Nallelle? Lisäksi ostin yhdet 80-senttiset Addit, 2,5 latia (3,5 €).


Toinen Filati on vanhassa kaupungissa, Zirgu iela 3. Kauppa on hieman toista pienempi mutta helpommin esillä; matkaseuran iloksi hyvin lyhyen matkan päässä on muutama terassi, joista saa herkullisia oluita ja purtavaa.

Tässä vaiheessa aloin hillitä itseäni, kun en kuitenkaan ollut tullut Riikaan ostostelemaan vaan tutustumaan kaupunkiin. Ostin vain nämä Mimosat, jotka olivat poistomyynnissä hintaan 0,49 latia kerä. Mimosa on ilmeisesti ranskalainen lanka, joka on lähestulkoon identtinen Novitan Samoksen kanssa. Sen koostumus on 50% polyakryylia ja 50% puuvillaa, 50g kerässä on 85 metriä eli vähän vähemmän kuin Samoksessa. Tiheys 17 x 24 puikoilla 3,5-4. Samokseen suositellaan puikkoja 4,5-5 mutta en ole tästä vielä mitään kokeillut niin en osaa sen tarkemmin sanoa, saman paksuiselta vaikuttaa mutta kerä jotenkin isommalta.


Värit ovat kuvassa aika oikein, punainen on enemmän samannäköinen kuin tuo tummanharmaa eli pikkuisen meleerattu. Näistä tekisi mieli sitä reikäistä Samos-hupparia viime kevään Novitasta, mikäli sen suinkin taittuu raidalliseksi. Toisaalta mulla on sitä vihreäksi värjättyä Samosta paikkaamaan. Ihan sileälle, raidalliselle perusneuletakillekin olisi kyllä tarvetta. Ostin 5 kerää harmaata ja 5 punaista, vaikka tuolla hinnalla olisi ehkä voinut ostaa enemmänkin. Tosin harmaata ei ollut enempää.

Valikoimat olivat molemmissa kaupoissa hyvät ja hinnat hivenen Suomea alhaisemmat. Tarjolla oli paljon sekä tuttua tavaraa että ennen näkemätöntä. Ainakin tuossa Matisa ielan myymälässä, joka on Zirgu ielan Filatia suurempi, kävi Visa maksuvälineenä. Vertailukohteeksi sanottakoon, että Menitan rinnalla ei ainakaan kalpene. Tarjolla oli myös nappeja ja varmaan jotain kirjontajuttujakin, en niin katsonut.

Myös torilla kävin, mutta en niitä liukuvärjättyjä villamummoja onnistunut löytämään ennen kuin matkaseura alkoi kiskoa laukunremmistä toiseen suuntaan. Nämä ostokset ovat kuitenkin varsin riittävät, vaikka kysyinkin varuiksi Matisa ielan Filatista, ovatko sunnuntaisin auki (eivät ole). 36 tunnin reissulla ei ehdi nähdä läheskään kaikkea kaunista, mitä Riikalla on tarjota, joten en suosittele käyttämään sitäkin vähää mummojen metsästämiseen. Suosittelen lämpimästi sekä hortoilua ja pällistelyä että museoita (esimerkiksi miehitysmuseo sekä sotamuseo ovat ilmaisia) ja ulkona syömistä. Ruoka on hyvää ja melko edullista ja palvelu onnistuu mainiosti myös englanniksi (kaikissa kokeilemissamme paikoissa oli saatavana englanninkielinen ruokalista). Oikeat matkakuvat ovat vielä toisaalla kamerassa, etenkin ihastuttavaa arkkitehtuuria tuli kuvattua oikein teryleenishortsi-turistin antaumuksella.

Puff

Missä lie mielenhäiriössä tuli viime keväänä ostettua rään väristä Novitan Samosta. Aloitin siitä boleroa serkkupojan lakkiaisiin, mutta tympäännyin malliin sekä väriin puolivälin pakeilla.


Dylonin oliivinvärinen pesukoneväri pelasti puretun boleron ja kammolangat, vaikka en kyllä oikein tiedä mitä näistä tekisi. Kolmisensataa grammaa tuossa muistaakseni on, voi olla allekin tai yli kun en millään muista paljonko tuota alkujaan oli. Vyötteitä on kuusi, mutta se nyt ei merkkaa yhtään mitään. Ehkä virkattu huivi?

---------------------

On täällä jotain neulottukin.

Puhvihihainen jakku on valmis! Hienompiakin kuvia olisi varmaan mahdollista ottaa, jos minä ja mies sattuisimme joskus kotiin yhtä aikaa niin että kumpikaan ei nukahda pystyyn, mutta kyllä tästä näkee hyvin neuleen parhaat puolet.

Malli: Puff-sleeved feminine cardigan by Stefanie Jafel, Fitted knits -kirjasta
Lanka: Novita Tennessee, jonkin verran (kertaalleen neulottua ja purettua). Napit Tarjouspalasta
Puikot: Addi 3,5 mm 80 cm pyörö
Koko: Keskimmäinen, rinnanympärys 97 cm
Muutoksia: Tein vyötärölle enemmän kavennuksia kuin ohjeessa ja lisäsin pituutta ainakin 10 cm. Reunan pitsin tein kuvaa, en ruutupiirrosta katsomalla ja jatkoin sitä Jatan tapaan myös selkäpuolella.

No, tulihan siitä ihan perkeleen hieno. Ulkokäytössä ei ole vielä testattu kun on ollut niin lämmintä, mutta luulenpa että tuota tulee käytettyä. Fitted Knitsiä ei voi kuin kehua, ohjeet ovat selkeitä mutta eivät "liian helppoja". Sileääkin on mielenkiintoista neuloa, kun työssä on kavennuksia ja lisäyksiä seurattavaksi. Erityisplussana tietysti minimaallinen viimeistely; en edes pingottanut tuota. Helmaa voisi ehkä muotoilla terävämpireunaiseksi.

Nyt on puikoilla samasta kirjasta Keyhole-neck blouse with eyelet details mustasta Tennesseestä. Ostin langat oikeastaan Elisabeth Bennetiin, mutta ohjetta luettuani huomasin että se on niin pitkälle sama kuin Puffissakin etten jaksa ihan suoraan perään sitä aloittaa. Muutenkin tuo malli vaatii ehkä villaisempaa lankaa; Novitan syksyn värikartassa on Nallessa oikein kaunis vihreä.

Siihen Novitan kannattaminen varmaan loppuukin tältä kaudelta, paksummista langoista en pidä yhtään eikä värejäkään oikein ole. Muutenkaan menneiden vuosien "haluan tehdä halvalla, joten sovellan Novitaan" ei enää toimi. Tiettyyn rajaan asti voinee laadustakin tinkiä, jos hinta on samalla tasolla, mutta uutuuksien kanssa ei taida olla epäilystäkään rajan ylittymiestä. Toisaalta Novitan tuotteiden ja palvelujen kanssa ollaan mielestäni ylikriittisiä: kaiken pitäisi olla suunnilleen ilmaista ja kestää ikuisesti vaikka silppurin läpi ajaisi (aiheesta pitää toki reklamoida). En usko, että tasainen myynti pelkästä markettimonopolista johtuu etenkään nyt kun netistä saa vaikka mitä; varmasti tyytyväisiäkin käyttäjiä on niin klassikoilla kuin kalliimmilla uutuuksillakin. Omalla kohdallani kritiikki kohdistuu eniten valikoiman kapea-alaisuuteen: ottaisin mielummin vähemmän erikoisuuksia ja enemmän värejä. En halua tehdä "nopeasti näyttävää" -neuleita, en pörröisiä laukkuja enkä paksuja möhkäletakkeja, en valmiita raitoja enkä silmiäsärkeviä efektejä. Monipuolisuus ei ulotu värimaailmaan ja ohuinkin lanka on vähän siinä ja siinä paksuuden kanssa. Malleja on helppo soveltaa itse, mutta en jaksa värjätä muuta kuin noita räkäostoksia.