Mitä kuuluu, Walt-setä?

Tapanani on tylsinä hetkinä selailla kurjaston valikoimia erinäisillä sanahauilla. Näistä "knitting" on varsin mieleinen. Lainasin sitten neulekirjat sekä Disneyn että Kippari-Kallen ystäville.


Olen sanaton.


En osaa mennä arvioimaan pyöriikö Disney haudassaan kuin väkkärä, mutta tunnen oloni joltensakin häiriintyneeksi. Toisaalta en vieläkään ole löytänyt mieleisiä kenkiä lomittamaan Kouvolassa hajonneiden suutarireissua, joten ehkä neulon itselleni tuollaiset räpylät.

Pettymyksekseni Kippari Kalle -kirjassa ei ollut näille vastineeksi Olga-asua. Pah.

Tehty on, muttei valmista

Turha pyristellä. Kuusi vuotta humanistista haahuilua hujahtaa silmänräpäyksessä, ja ennen kuin huomaakaan odottaa iso G kulman takana univelka nuijanaan. Jotain on sentään käsityöskenneltykin.


Sisäinen saituri pisti stopin lankahamsteroinnille. Päätös on ehdoton: ei uutta lankaa, ennen kuin varastosta on kulutettu pois kaikki sellainen, mitä ei kehtaa myydä tai mistä ei saa kokonaista työtä. Kokonaiseksi työksi lasketaan tässä kolmio- tai muu huivi tai neulepusero. Tasokkaammat sukkalangat saavat myös marinoitumisrauhan, mutta näistä iänikuisista irtoläjistä Seiskaveikkaa, Nallea ja muuta kestohittiä on päästävä eroon tai kupolista katkeaa verisuoni. Tuosta tulee siis peitto, jolla voi myös ajaa kotiin ei-toivotut, migreeniherkät vieraat. Mutta jos liikaa alan värejä mallaamaan löydän itseni kohta ostamasta lisää lankaa.


Fitted Knits -idolisointi puolestaan jatkuu Muori Menninkäiseltä ostetun Rosarios Bio Bamboon avulla. Nyt kun joku vielä ompelisi tuon kirotun pykäreunan ja päättelisi langat, niin tätä voisi esitellä päälläkin eikä pelkästään todistusaineistona siitä että jotain on saatu aikaan.

Lankana Bio Bamboo oli positiivinen yllätys. Jossain englanninkielisessä blogissa mainittiin, että halkeilee kovasti, mutta minä en ainakaan huomannut mitään. Ehkä vaikuttaa asiaan, kummasta suunnasta kerää neuloo? Minä siis sisältä, kuten aina. Muutenkin lanka on miellyttävää, todella pehmeää mutta neulepinnasta tuli kuitenkin makuuni tarpeeksi ryhdikäs. Olin laskenut menekin metrien perusteella, kun ohje on eri langasta, ja sen piti mennä melkein tasan, mutta kyllä tuota ainakin 1,5 kerää vielä jäi. On siis riittoisaakin. Vielä en tiedä, mitä lopusta tulee; ehkä jokin päähine?

Solmimisnauhaksi neulottiin ensin i-cordia, joka kiinnitetään neuloen kauluksen ympäri ja silmukoiden loppuessa taas i-cordia. Lopputulos on mielestäni todella kaunis sekä helppo ja nopea tehdä; varmasti sovellan tätä jatkossakin kaula-aukkoihin vaikken nyöriä tekisikään. Lisäbonuksena myös nurja puoli näyttää mainiolta; tuo on vähän kuin kanttinauha. Ehkä leveämpänä voisi tehdä nappilistankin noin?



Viimeviikonloppuinen musiikkielämysmatka Kouvolaan oli liikaa viisi vuotta palvelleille kenkäpoloilleni. Myönnetään, omalla toikkaroinnilla on varmaankin ollut vaikutusta sauman lopulliseen pettämiseen; en aio kuitenkaan luopua mukaviksi linttaantuineista menokkaistani, vaan raahaan ne suutariin. Minkä kuka tahansa järkevä olisi tietysti tehnyt jo viime talvena, jolloin sauman repsottaminen on enimmäisen kerran havaittu. Kotimaanmatkaajille suosittelen muuten yöpymispaikaksi edullista Turistihovia, jonka hinnat ovat tosin tuon linkin alalaidan tiedosta hiukan nousseet. Palvelu on ystävällistä, ja vaikkei kyseessä mikään Ritz olekaan saa tuolla mainiosti ruotonsa oikaistua, eikä ole pitkä matka minnekään. Ei edes Korialle.

Hail DHL!

Tilasin 23.10. Handpaintedyarn.comista lankaa. En ollut kovin optimistinen, kun uusinta Novitaakaan ei ole vielä näkynyt; meillä Suomessahan panostetaan aina laatuun ja asiakaspalveluun vai miten se nyt menikään.

Tuorein lempilapseni DHL tarjoaa mahdollisuuden seurata lähetyksen kulkua pitkin maailman kolkkia. Tämä ostos on lähtenyt Uruguayn Montevideosta ja käynyt Buenos Airesissa, Pariisissa ja Brysselissä. Tänään aamupäivällä yhdentoista korvilla lanka oli kotona, ovelle kannettuna.




Kaksi vyyhtiä oli pakattu sievästi pussiin pieneen tilaan. Lankapololle oli toki jätetty hengitysaukkoja.




:O

Nämä olivat vielä ihanampia kuin netistä tiirailin. Hintaa tuli kuljetuksineen karvan alle 15 €. En tiedä pitäisikö syödä nuo, laskea alleen vai mitä. Jösses.

Jokisen eväät

Mulla ei ole siis mitään ongelmia UFOjen kanssa.

Halloween Mystery Shawl: pingottamatta.


Tunnustan jo tässä vaiheessa, että alkoi vituttaa ne nurjan puolen langankierrot noin ohuella langalla, joten päättelin 8 kerrosta aiemmin kuin ohjeessa. Tuo Merino Oro ei oikein päässyt suosiooni tämän työn kanssa, reilu vyyhti olisi vielä jäljellä. Periaatteessa voisin vaihtaa vastaavaan määrään jotain huivilankaa.



Tilattu lanka ei ehtinyt saapua, mikä oli periaatteessa onni, sillä Mystinen vesi alkaakin kärjestä, enkä tykkää siitä miltä liukuvärjätty näyttää niissä. Tämäkin tosin on (samaa kuin Flower Basket Shawlissa), mutta ehkä äiti tykkää. Peitto tästä kyllä tulee eikä mikään hienosteluhuivi.



Pakko tehdä palmikoita. Sain vihdoinkin Wrap Stylen kurjastosta (varasin vissiin kesäkuussa). Novitan kampanjalanka Tiina taittuu palmikoiksi oikein kauniisti, itse asiassa hieman sapettaa että tämä on kampanja- eikä pysyvä lanka. Tiinassa on 40 % puuvillaa, 40 % akryylia ja 20% villaa, se on ihanan pehmoista, taittuu Seiskaveikan ohjeille eikä mielestäni vaikuta nyppyyntyvältä. 100 g kerässä on noin 125 m ja maksoi Prismassa 2,50 €, väreinä oli mustan (tai olisko ihan tumma harmaa, kun värikoodi on 90) lisäksi ainakin punainen, tummansininen ja vihreä.

Jotta pysytään linjassa, on tulevia UFOjakin varten varauduttava. Kahvikupillinen nappeja eurolla on hyvä alku.


Lisäksi kevään mysteerikasaaminen on osaltani alkanut Secret of Bad Nauheimilla (aivan sama millainen tästä tulee, nimi on niin hyvä) sekä Spring Shawl Surprisella. Jälkimmäisessä on ilmeisesti haastetta pahaisimmallekin pitsinvääntäjälle, ja nurjalla puolella myös. Välttääkseni Halloweenkiukuttelun aion valita karvan verran paksumman langan kuin tuo Merino Kura. Esimerkiksi täältä.

Holey f**k

Aina vähän ärsyttää, jos puolet blogin sisällöstä on anteeksipyytelevää tai omaa työtä väheksyvää. Pitää olla ylpeyttä. Mutta.


Tumman violetin reikäihmeen kuvaaminen näillä valonlähteillä on suoraan sanoen ns. pjärsiistä. Siihen vielä lisäksi, että vaihdettuani kokoa pienempiin puikkoihin nuo ykkösvihjeen nurjan kerroksen langankierrot näyttävät suorastaan jättimäisiltä, rumasta nyt puhumattakaan. Ainoa syy miksen purkanut ennen puikonvaihtoa on tämä kirottu lanka, josta en kyllä tee enää yksinkertaisena ainakaan mitään. Enkä jaksanut edes pingottaa niin, että olisi melkein suora mistään kohdasta. Valivalivali.



Sitä paitsi kakkosvihjeen alku alkaa jo kyllästyttää, mallikertaa on kuusi toistoa per kerros ja ihan liian monta kerrosta on ollut jo samanlaista. Valivali. Tämä myöhempi tuotos tosin näyttää jo ihan kivalta, onneksi tukka on sinne pjärsiisen melkein pitkä niin peittyy tuo aiempi.

No, ei se mitään. Sen kunniaksi, että käytin edellisessä postauksessa termiä "tyylikäs" kolmesti, mainittakoon että puolitarkkakin silmä voi bongata virheen keskipaneelista. Siitä putosi silmukka, ja korjaaminen paremmin olisi vaatinut enemmän viitseliäisyyttä.

24.10. alkaa Mystic Waters KAL, johon ilmoittauduin myös. Tällä kertaa kyllä teen siitä silkkivillasta, kuten tämäkin alun perin piti. Mikä lie aikataulumato haukannut haahuilevaa humanistia, mutta kyllä tämä viikottainen kiintiöneulominen on joskus rentouttavampaa kuin pakonomainen yöunien ja opiskelujen kustannuksella neulominen. On pakko säännöstellä, kun ohje loppuu muuten kesken.

Brownbell ja baskerihko

No nyt on taas kaikkee.

Halloween Mystery Shawl on aluillaan. Puikko- ja koukkutilaus Vuorelmalta ei joutanut perille, joten olen kikkaillut helmiä paikalleen sillä värkillä, jolla lanka laitetaan neulansilmään. Värkki hajosi, mutta taivuttelin siitä pikkuisen koukun. Alku näyttää melko reikäiseltä, voi olla että nelosen pitsiaddit jää johonkin muuhun työhön kun melkein tekisi mieli vaihtaa puolta numeroa pienempiin puikkoihin.



(Tyylikäs muovipussi, vai mitä?)

Kaksinkertaisesta Latvian Elisasta on kuoriutunut Fitted Knitsin Blue - eli Brownbell, joka ei oikein suostu kuvausyhteistyöhön. Tässä taustalla häämöttää maalimiehen jaloista pois raahattu keittiön pöytä, johon ompelukone tuo vain tyylikästä lisäilmettä. Parempi kuva ja tietoja kun joskus taas paistaa aurinko



Piti muuten tehdä baskeri Novitan Seiskaveikkaliitteestä. Yleensä baskereistani tulee sellaisia vastenmielisiä ituhippien patukkahautomoita, joten otin suositusta pienemmät puikot. Tuli sitten myssy. Mutta ei se mitään, tämä onkin paljon hienompi.



Saumakurttu tyylikkäästi tuossa esillä, mutta näkyypähän että on itse tehty.

Parhaimmat bloggaukset takaa muuten riittävä aika ja huolellinen suunnittelu. Bussi luennolle lähtee vasta kymmenen minuutin kuluttua, kiirekös tässä on? Muutenkin viime hetken paniikki on mitä loistavin inspiraationlähde.

Ei meemejä ja WTF

Lisäsin tuohon sivupalkkiin "ei meemeille" -napin, jonka alkuperä löytyy Pienestä Kakkupuodista. Voihan olla, että joskus jonkun nappaankin jonkun blogista, mutta olen turhan laiska vastaamaan haasteisiin. Haluan myös säilyttää minimalistisen tyylin mitä ulkoasuun tulee, joten nämä napit eivät tästä varmaankaan lisäänny.

Jottei menisi ihan aiheen vierestä, mainittakoon että "Keyhole neck" -pusero mustasta Tennesseestä meni purkuun. Malli on kyllä kaunis ja tulos oli istuva (jäi 1,5 hihaa vajaaksi), mutta a) en käyttäisi sitä kuitenkaan kun allekaan ei oikein mitään sovi ja b) tarvitsin langan muuhun. Se muu on Novitan Syksy 2007 -lehden malli 98, joka on tosin Woolille mutta olkoon. Purettu lanka meni kylmään kylpyyn, joka näytti lankojen kuivausmatkalle lähdön jälkeen tältä:


Just. Hyi saatana.