HALLELUJA!

Tulin vain kertomaan, että armas ylkäni löysi sen perkeleen kameran laturin. Että ehkä tämäkin viritys vielä nousee kuolleista.

Nothing to see here, except the exciting news that my beloved spouse person found the thing you need to make the camera actually work and shit. So there's hope of resurrecting the blog in the near future.

Aika, mitä se on?

Sikäli mikäli joku kaipailee, olen edelleen olemassa. Syy hiljaiseloon on tylsä ja epäseksikäs; olen kadottanut kamerani laturin johonkin, eikä reaalimaailman valaistus enää ole oikein riittävä tuolle puhelimen vekottimelle. Olen silti jotain tehnytkin, mistä todisteita seuraavassa:

In case you were wondering, I'm still here. I have managed to put my camera's charger in such a safe plase it has eluded me for a good four months now, and the amount of light provided from the skies over here is just not enough for the camera in my phone. I've been doing stuff though, here's some proof:













Valmiita töitä on aika hervoton läjä, ja valokuvausreissusta kyvykkäämpien kuvaajien kanssa on ollut puhetta. Seuratkaa medioita.

I've made some plans to go photograph the pile of FO's with more able camera handlers; pics when it happens.

Turning point

Olen saavuttanut käännekohdan. Uskokaa tai älkää. En kestä enää stashiani, vaikka se ei kovin valtava olekaan. Vaihdan kuun vaihteessa asuinympäristöä ja hankkiudun siinä samassa eroon melkein kaikesta kertyneestä langasta. Kuvaan jäljelle jääneet todistusaineistoksi jahka homma on ohi. Tekee mieli aloittaa puhtaalta pöydältä, ostaa lanka vain yhtä työtä varten kerrallaan. Ilman huonoa omatuntoa siitä, että mulla on jo lankaa.

I have reached a turning point. I can't stand my yarn stash anymore, small as it is. I'm moving at the end of the month and I'm getting rid of almost all of it. Pics to follow as evidence when I'm done. I want a clean slate, to buy yarn for one project at a time, and without the guilt of having so much allready.

Kesken on edelleen viimeksi esitelty virkkuu, joka on tosin edennyt vyötärön tietämille. Valmiina ja kuvaamatta on kesäinen pitsihuivi ja tekeillä toinen syksyinen. Näiden lisäksi olen lähinnä harjoitellut Tour de Fleeceä varten.

In the WIP front I'm still crocheting the cardigan I had started last time. I've also knitted some lace, but haven't managed to take any photos so you'll have to take my word for it. Other than that I've been practising for Tour de Fleece

Kesäloma sattuu kivasti tuolle ajalle. Tavoitteena on saada aikaa mahdollisimman ohutta lankaa. Materiaaliksi valikoitui kolme lettiä Woolgatheringsin polwarthia.

I'm on vacation during the tour, so I'm hoping to keep up. My goal is to spin as thin as possible, and I'm doing that with three 4 oz braids of polwarth from Woolgatherings.

Kuva kaupasta/photo from the Etsy store

Turneen jälkeen tarkoituksena on tehdä Revontuli (Ulla/Ravelry). Palaamme asiaan.

After the Tour it will become a Revontuli shawl. I'll get back to you on that.

Syys

Aivoton luentoneule ei ole kuvattuna ruttua kummempi. Ja syksyllä pitäisi ilmeisesti tehdä kaikkea järkevää, kuten sienestää.

Nothing to show now, the brainless thing I'm knitting in class is no more than a blob at this point. Fall is a time for mushrooms, they say.



Yeah, right.

Product placement 101

Minä kun olen niin perin monipuolinen persoona niin tuppaa olemaan kaikkien kauneustuotteiden ostaminen vähän työlästä. Periaatteessa kannatan ennen kaikkea laatua ja itseni vaalimista sopivilla mönjillä, mutta toisaalta olen pirunmoinen harakka ja töllistelen mielelläni mainoksia. En kannata hajusteterroria, mutta Sebamed-osasto saa erinomaisuudestaan huolimatta jäädä hankkimatta, enkä varmasti pidä kodissani esillä mitään Tummelia.

As you all know, I'm all complicated and shit. That makes buying beauty products somewhat tiresome. I demand quality and want to find the perfect products for my speshul self, but I also like shiny things and colourful ads. I dislike strong scents, but the hospital-smelling "sensible" cosmetics can shove it.

Vaikka tämä ei mikään kauneusblogi olekaan, koen henkilökohtaiseksi velvollisuudekseni ilmoittaa, että maailman paras käsivoiden on löytynyt.

Even though this is not a beauty blog I feel obligated to share my wisdom to those looking for the perfect hand cream.



Toisessa purkissa on Paradoxicalityn Shea moussea, toisessa kuorintaversiota. Sanoinko jo, että tämä on täydellinen tuote? Kuorinta on ihanan sokerinen ja jotenkin luonnollinen. Mousse on pehmoista, kevyttä, kermaista ja sitä tekisi mieli syödä. Ensisively on jopa öljyinen, mutta imeytyy nanosekunnissa. Eikä haise millekään. Siis yhtään millekään. Ellei erikseen pyydä, tuoksuvaihtoehtokin on olemassa. Hinta ei huimaa päätä eikä postikuluista arvaisi, että tulevat rapakon takaa.

I purchased both the Shea Mousse and Shea Hand Smoothener from Paradoxicality. Did I mention that these are PERFECT? I want to eat both pots. The mousse feels soft, light and creamy. And my hands drink it up in a nanosecond, with a long lasting feeling of softness and moisture. And it doesn't smell. Unless you want it to; a scented option is available. And they are easily affordable.

Tuliko tarpeeksi ilmaista mainosta? Harvoin mitään hehkutan, mutta nyt oli pakko.

Enough advertising? I rarely speak up about the products I use, but this was an exception I had to make.

Lahjomattomat

EDIT: Pahoittelen mahdollista haamuilua; yritän viilata sivupohjaa eikä tietenkään mene kerralla oikein.

Olen legendaarisen huono neulomaan joululahjoja. Tai oikeastaan mitään muitakaan lahjoja. Ylkä saa kyllä kulkea tuotoksissani, mutta en oikein osaa ajoittaa niiden valmistumista mihinkään merkkipäivään. Myönnettäköön, että lahjojen saajia ei edes lähipiirissä ole lukuisia, mutta esimerkiksi äitini toivoi tänä vuonna wokkipannua ja rohkenen epäillä, että mitä taidokkaimminkin neulottu pannu olisi epäkäytännöllinen.

I'm notoriously bad at knitting Christmas present. Or any other presents for that matter. I knit for my SO, but my timing is usually off and I don't like making anything with a specific date in mind. I admit that there's not that many people I give any kind of presents, so I can't claim to be over worked, but my mother for instance asked for a wok pan and I seriously doubt that a knitted pan, however well it was made, would be very practical.

Itselleni sen sijaan olen erinomainen ostamaan vaikka mitä lahjoja, ja nämä silmukkamerkit saapuivatkin sopivasti jouluksi. Etsystä ne lähtivät kyllä hyvissä ajoin, mutta nopeudestaan tunnettu Itella veti taas vertoja sille kuuluisalle tikulle paskassa. Annettakoon anteeksi tämän kerran, kun kuulemma joku muukin on postipalveluja joulukuussa käyttänyt.

I'm excellent at getting presents for myself though, and these stitch markers arrived just in time for Christmas. They were posted from the seller very fast, but they got stuck in the Finnish post. Apparently someone else was trying to send stuff in December as well, who would've thought!





Intoilin näiden kanssa sen verran vauhdilla, että toisesta setistä oli yksi merkki jo työssä kiinni siinä vaiheessa kun älysin niitä kuvata.

I was so excited about these that I had allready taken one to use when taking the pictures.



Silmukkamerkit on ostettu Knitoraamaan Etsy-kaupasta. Toimitus oli erittäin nopea ja merkit ovat juuri oikeanlaiset; sopivan painavat ja jämäkät mutta kuitenkin taipuisat eivätkä jää työhön kiinni. Suosittelen!

I bought the stitch markers from Knitoramaa's Etsy shop. A very fast delivery and the quality is down right excellent. They are the perfect weight, flexible and don't get stuck on the knitting.

Vielä kun pukki olisi tuonyt pidemmän pinnan niin olisi hyvä. Ensi vuosi pyörähtää käyntiin Ravelryn 10 shawls in 2010 -ryhmän merkeissä, ja olen jo pari viikkoa venyttänyt kärsivällisyyttäni äärimmilleen kun en malttaisi olla aloittamatta Goddesknitsin tämänvuotista Winter Mystery shawlia. Siinä on helmiä! Tuhansia helmiä!

The only thing I wish the Santa had brought but didn't was some patience. I'm starting the new year with Ravelry's 10 shawls in 2010, and it's getting near impossible to not cast on the Goddess knits Winter Mystery shawl 2009. It has beads! Thousands of beads!

Johonkin tämä vuosi taas meni. Ihme juttu.

The year just flew by. Odd, that.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

Leikitäänkö, että on suunnitelmallista päivittää blogia joka toinen kuukausi? No hyvä!

Palaan tähän vanhaan valitusvirteeni, eli kameraan. En pääse eroon siitä fakkiutumasta, että käsityöblogissa pitäisi olla kuvia, joten kirjoittaminenkin tuppaa unohtumaan kun ei ole mitään näytettävää. Tai siis olisi näytettävää sinänsä, mutta ei keinoja tuoda sitä esiin. Nykyinen kamera on ihan ok muuten, mutta en tunnu osaavan ladata sitä kirottua akkua ikinä oikeaan aikaan, ja se on aina lopussa kun yritän kuvata jotain.

This week I have been mostly wearing a bitch hat of "no fucking camera". I can't get rid of the attitude that a knitting blog should have pictures in it, so updating has been slipping from my mind. It's not that I don't have anything to show, I just don't have a media to show it. My current camera is ok I guess, but I can't seem to remember to charge the battery. Ever.

Olen tehnyt jotain niinkin historiallista kuin tilaustyön. Kertakaikkisen kamalaa. Toisaalta käsityötä arvostavalle ihmiselle virkkaaminen oli palkitseva kokemus, etenkin kun kyseessä on työkaveri, joka oikeasti käyttää virkkaamaani baskeria. Olenkohan kehittämässä jotakin alkeellista kykyä nauttia antamisesta? Pitäisikö huolestua?

I've taken a historical step. Someone asked me to crochet something for them, and *GASP* I did! It was surprisingly rewarding, especially as this was a coworker who actually wears the beret I made. Is it possible I'm developing some form of feeling of enjoyment out of giving? Should I be concerned?

Olen myös leikitellyt ajatuksella omien neule- ja/tai virkkausmallien suunnittelemisesta. Tekeillä onkin työnimellä Blackberry/redberry kulkeva tunika, joka on kyllä aika pitkällä, mutta joutui väistymään viimeisteltävien töiden pinon tieltä. Toivoakseni saan tulevana viikonloppuna viimeisesteltyä ja kuvattua pinossa odottavat *köh köh* neljä neuletakkia ja yhden puseron, jotta voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa. Neulomisen lisäksi aikaa kuluu melkoisesti Katamarien pyörittelyyn, ja palan halusta virkata itselleni kuninkaallisen pariskunnan.

I've been toying with the idea of designing my own knitting and/or crochet patterns. I'm working on a top-down tunic which I named Blackberry/redberry, but had to put it on hold for a while to make room in my knitting basket. Hopefully I shall be able to finish the *ahem* four cardigans and one sweater during the weekend, so I can continue with the tunic with a clear consciense (conscience? Con Science? Brilliant!). Besides the knitting I've been spending a lot of time rolling Katamaris, and I'm itching to crochet my very own Royal couple.

Jotta pysyisin uskollisena fakkiutumilleni, päätetään päivä kuvalla. Kyllä niillä paviaaneilla näyttää ihan hauskaa olevan, vaikka muutakin on epäilty.

Trying to stay true to my must-have-pictures-thing, I'll end this post with a photo. There was a huge issue some years ago about the living conditions of the babboons in the Korkeasaari zoo. I don't know, they seem to be enjoying themselves.

Punainen lanka, jota ei ollut

Suurkiitos kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille! Otan oikeudekseni päätellä, että teen edelleen mitä huvittaa ja kiinnostuneet lukevat mitä huvittaa, vaikka blogini ei mikään suuri risteysasema olekaan. Jokainen bloginpitäjä varmasti kirjoittelee ihan omaksi ilokseenkin, mutta olisihan tätä nyt melko älyvapaata julkaista, jos kukaan ei lukisi (paitsi mies, mutta sen on ehkä ainakin vähän pakko). Pysyn siis aiemmin määritellyllä, pätkivällä linjalla.

Thanks to those who commented my previous post! I'll maintain the bilingual thing for now. It's nice to know that there's someone out there, even though I've evaded the status of "the hot spot" in blog universe. I'm sure most people write at least partly for their own enjoyment, but to be honest it'd be quite idiotic to publish a blog nobody would read (except for my SO, but he kind of has to, right?).


Lopullinen vapautuminen gradusta ja sen myötä tietokoneesta on johtanut siihen, että voin vihdoinkin käyttää iltaisen aikani kaikkeen puoliturhaan. Lähinnä olen kuronut umpeen sitä viihdetyhjiötä, joka sieluuni on kaivautunut, katsomalla dvd:ltä Housea ja Deadwoodia. Lisäksi olen lukenut varmasti enemmän kirjoja kuin edellisen kolmen vuoden aikana yhteensä, jos ei lasketa kaikkea sitä pakollista opiskelulukemista.

As I've finally divorced from my computer and have the freedom to spend my evenings with something other than the blasted thesis, I've been trying to fill the black hole in my soul where "entertainment" should flourish. Basically this means a shitload of dvds including House MD and Deadwood, which I didn't have time to really enjoy while studying. I've also read more books in the past few weeks than I have in a couple of years or so, if you don't count the stuff I had to read for the university.


Neulominenkin maistuu ihan eri tavalla, kun se on oikeasti vapaaehtoista eikä pakkoliikkeinen lapaspula tahi puolisalaa kähvelletty lepohetki kaiken muun lomassa. Nämä tässä välissä pyörivät kuvat löytyvät kaikki Ravelryn projektisivultakin, en suoraan sanoen jaksa vaivautua kirjaamaan kaikkien tietoja kun osa on melko vanhojakin. Ideoita uuteen ja alusta asti omaankin on tullut raapustettua, mutta siitä lisää myöhemmin.

I've enjoyed knitting a lot more now that I can consentrate on it whenever I want and not just try to squeeze a few stitches in here and there when nobody's looking. All of the projects shown here are also in my Ravelry page; I can't be arsed to type down the details, especially since some of theme are quite old. I've also started to attempt designing my own stuff, but I'll get back to you on that one later.



Jos ja kun täällä käy neulomolaisia niin tiedoksi, että olen tosiaan lopettanut Novitan tilaamisen eivätkä tunnukseni ole enää voimassa (olisin muistellut, että tilausjakso meni poikki kevään puolella, mutta ehkä halusivat lyödä virtuaalimaailman ovet lukkoon ennen kuin kerettiläisyyttäni ehdin siellä mitään huudella). En oikein koe Neulomoa enää omakseni, ja kun Novitan viimeaikaiset päätökset lankojen ja ohjeiden kanssa lasketaan siihen mukaan niin en näe syytä lehteä tilata. Halukkaat saavat yhteyden blogin tai Ravelryn kautta.

The last bit is about a Finnish magazine & their website and probably not interesting to anyone who's not a member (or to them either, I suspect). I've discontinued a subscription and don't have access to their discussion board anymore. More time to spend in Ravelry, *nudge nudge*



Vaikka kesä olikin mitä mahtavin (eikä vähiten elämäni ensimmäisen oikean, palkallisen, tenttivapaan kesäloman takia), olen erittäin iloinen alkaneesta syksystä. Vielä kun ilmastokin tajuaisi, että enää ei tarvitse käydä uimarannoilla vaan voisi vetää jo lantsaria jalkaan. Raikasta syksyä muillekin kurahousuille!

Even though I had a great summer (mainly because of my first ever completely exam-free, paid summer vacation), I'm very happy we've moved on to fall. I just wish the weather would turn away from the beach-vibe. Have a great fall!

---

P.S. Onko kukaan muuten neulonut uusimmasta Kotiliedestä sitä Tempo-ponchoa? Voiko siihen oikeasti mennä vain 500g lankaa, ja onko tuo Tempo mistään kotoisin? Kiinnostaisi tehdä, mutta olen skeptinen.

Kesäkuu? Mikä kesäkuu?

Köh köh. Vuosi sitten, kun blogini täytti vuoden, lupasin pyhästi mielessäni, että ensi vuonna kaikki on toisin. Ehkä järjestän blogiarvonnan. Tai kirjoitan jotakin hauskaa ja nokkelaa kuluneesta vuodesta. Todellisuus? No enpäs näköjään kirjoittanut mitään. Unohdin koko paskan, vaikka olen neulonut kuin heikkopäinen. Voisin tietysti syyttä kameraa, tai kovaa kiirettä (mitä ihmeen kiirettä, ei ole kouluakaan enää ja normaali päivätyö), tai vetää foliohattua syvemmälle, mutta ehkä tyydyn toteamaan, että kolmas kerta toden sanoo. Sitä paitsi tätä voisi ehkä pitää jopa uutena alkuna, joten otetaan sille!

I would've liked to start this with "due to popular demand...", but as that would be a stretch even for my high thoughts of self, I'll settle with "Welcome, my foreign friends" and wait for some of the L and the S and the G to find me, among others of course.

When I started this blog I had no clear direction with what I wanted to do with it, and it has pretty much stayed that way. My headline still says this is mostly a knitting blog, but I've started to wonder if that's all I have to say (well, of course it isn't), especially as I don't feel like getting into taking pictures of unfinished projects even as often as I do now. Maybe I've found the stride for ranting again somewhere?

Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt pokkaamassa itsestäni maisterin ja ihastellut ällötykseen asti pientä "eligible for doctoral studies" -pränttiä todistuksen alalaidassa. Olen aloittanut hävyttömän paljon projekteja ja varmasti saanut valmiiksikin, kun vain muistaisin että mitä. Wings of Horusin ainakin, mutta se on edellen pingoitusta vailla, joten on jäänyt kuvaamatta.

I have spent these past weeks oggling the fine print on the bottom of my Master's degree. I never thought "eligible for doctoral studies" could look better than the simple "Master of Arts", but it kind of does. Like a little flag saying I didn't just scrape through but managed well enough to continue with my academic achievements some day. I've also started way more projects than I have finished, or at least I can't really remember what I've finished. There's the Wings of Horus, but I haven't blocked it yet so it isn't really worth photographing.

Jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi muodostunee Kotiväestä aloittamani torkkupeitto, jonka kanssa painin lähinnä sisäistä perfektionistiani vastaan. Olen virkannut ensimmäisen rivillisen paloja, enkä vieläkään tiedä kestäisinkö ajatusta peitosta, joka ei ole takapuolelta samannäköinen kuin etu-, joten olen toistaiseksi katkaissut langan jokaisen värin jälkeen ja joko virkannut sen seuraavan kerroksen alle tai päätellyt neulalla. Olisi kuitenkin niin paljon helpompaa kuljettaa lankaa kerrosten mukana, päättelemisen määrä vähentyisi ainakin 80 % ja lankaa kuluisi koko peiton mittakaavassa paljon vähemmän. Suosituksia?

I don't know if I'll finish it before kicking the bucket, but I started crocheting a blanket with some light fingering cotton. The biggest struggle seems to be against my inner perfectionist. I've finished the first row of blocks but still haven't decided if I can handle the backside looking different than the front. So far I've cut the yarn after each colour, but it's so much work it's getting to piss me off. A lot. It would be so much easier to hold the yarn in the back all the time plus the project would take less yarn. Suggestions, anyone?

Tilkut ovat Jan Eatonin kirjasta 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans.



Nyt sitten vakavaa asiaa. Kaiken maailman listojen ja syötteiden mukaan joku täällä käy, mutta mitä lukemassa? Jos nyt ajatellaan, että minulla ainakin teoriassa olisi aikaa ja jopa mielenkiintoakin kirjoitella enemmän, olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi tätä luetaan ja voisiko olla jotain, mistä kiinnostaisi lukea enemmän? Onko kielisyydellä jotakin väliä? En tietenkään ilkeyttäni lupaa mitään, mutta saa kai sitä kysellä (utelias paskiainen).

And now for some serious business. I'm not stupid enough to think that anyone non-Finnish has bothered to follow my pictures only, but if you have an opinion as to wheter I should a) continue with this multilingual experiment (that is Finnish, English and complete nonsense) and b) expand my ramblings to other things that crafts & occational cursing and ranting, let me know. I'm not promising anything, but I'm a nosy bastard.

Niin, että vieläkö siellä on joku, vai eivätkö ihmiset vain muista poistaa itseään blogilistalta kiinnostuksen lopahdettua?

Ämmä mikä ämmä

No justiinsa. Kuvittelin, että kun opiskelutahti alkaa hellittää niin päivitän blogia useammin, mutta aika heikosti on onnistunut. En ole kovin suuri yksityiselämälevittelyn kannattaja, mutta sen verran on leveiltävä, että gradu on palautettu, arvioitu ja unohdettu ainakin tältä osin. Professori suuressa viisaudessaan antoi arvosanaksi magnan, mikä on ihan kelvollinen lopputulos. Varsinainen paperi on kourassa vasta juhannuksen toisella puolella, mutta joutaa kai tässä nyt vähän jo röyhistellä kun valmistumista ei enää jarruta muu kuin byrokratia.

Olen viime aikoina yllättänyt itseni vilkuilemasta tulevien opintomahdollisuuksien perään, mutta luulen tämän johtuvan toistaiseksi liiallisesta vapaa-ajasta. On suorastaan hämmästyttävää, mitä kaikkea ehtii tehdä kun 8-tuntisen työpaikalla perseilyn jälkeen ei tarvitse enää suoltaa akateemista hölynpölyä lähes toista mokomaa. Osittain blogitahmailu johtuukin siitä, että olen pitänyt vähän lomaa tietokoneesta (ja osittain siitä, että minulla ei edelleenkään ole kunnollista kameraa).

No niin, asiaan. Minäkin oli joku viikko sitten mukana sillä Tapion kauppaan kohdistuvalla maakuntaekskursiolla. Luontainen pihiyteni piti vähän turhankin hyvin mopedin lapasessa, enkä ostanut siis oikeastaan mitään.



Reissuhan alkoi hävyttömän aikaisin junaan juoksemisella, mutta itse matka oli hyvin järjestetty ja kaikki sujui mallikkaasti. Ensimmäinen pysähdyskohde oli Wetterhoffin myymälä Hämeenlinnassa. Sain erittäin hyvää palvelua, kun en ollut muistanut ottaa ostoslistaa mukaan eikä kukaan hollille sattunut kanssamatkustaja muistanut, millainen menekki Kristelin Springtime swirl -huiviin olikaan. Pääsin kurkistamaan Ravelryyn kaupan koneelta ja ongelma ratkesi; ostin huivia varten kaksi vyyhtiä sähäkänvihreää Veeraa.



Valitettavasti jouduin toteamaan muutaman vihjeen jälkeen, että aivokapasiteettini ei ole kykeneväinen neulomaan kovin kauaa samaa mallikuviota, joten huivi jäi kesken ja aloitin langasta jotakin muuta. Odottelen, että ohje ilmestyy kokonaan ja neulon sen varmaankin kesäkuumalla, kun aivojen ei tarvitsekaan toimia, jostakin kesäisemmästä langasta. Malli on kyllä kovin, kovin kaunis.

En tiedä oliko onni vaiko epä-, että Villa Mokassa ei sattunut olemaan mitään minun väristäni tällä reissulla. Se etu oli käynnissä, että tuli todettua blogin lankakuvien värit hyvin totuudenmukaisiksi, joten en näe lainkaan epätodennäköisenä ajatusta syytää tänne(kin) jotain pennosia tulevaisuudessa.



Päästiin sitten melkoisen maastoajelun päätteeksi sinne Tapiolle.

Dropsin Alpacaa olen hinkunut jo pidempään, mutta en ole ilennyt tilata kun mielikuvaa lankojen todellisista väreistä ei ole oikein ollut. Jälkeenpäin voin tilailla vaikka mitä muutakin kuin mustaa, jos olen vain joskus päässyt arvioimaan oikeita sävyjä luonnonvalossa. Nämä punaiset kerät kahmin mukaan ensimmäisenä, ja tämä olikin ainoa ostos joka ei tehnyt kiertoharjoittelua hyllyn, ostoskorin ja naaman välillä.



En ole koskaan ollut mikään sininen ihminen. En tiedä, onko maan vetovoima tehnyt naamalle jotain vai mistä mielenhäiriöstä on kyse, mutta muutaman viime vuoden aikana tietyn sinisen sävyt ovat alkaneet pesiytyä vaatekaappiin. Tämä petroli-meleerattu-mikälie-Alpaca oli viimeinen valittu ostos. Olin jo jonottamassa kassalle kun tulin toisiin aatoksiin erään vihreän keräkasan kanssa ja kävin vaihtamassa. Ei sillä, että olisin ollut lähelläkään jonon sitä päätä, missä jotakin voi maksaa; edellä oli varmaankin kymmenkunta henkeä puoli kauppaa koreissaan ja parhaimmat vielä sukkuloimassa hyllyjen välissä ilman aikomustakaan poistua paikalta.



Viimeisenä esittelyssä on mainiossa tarjouksessa ollut Maija, jota ostin kokonaisen kilon. Sävy on ehkä oikeasti vähän tummempi, sellainen sammaleenvihreä.

Alpacat ja Maijat ovat vielä kiltisti pusseissaan nukkumassa, kun urhoollisesti yritän saada valmiiksi kaikkia hyvin piiloteltuja keskeneräisiä töitä. Olen myös mukana Wings of Horus -ryhmässä, mutta voi olla että sitä ei tule esiteltyä ihan heti kun käytännönläheisesti valitsin työhön mustan langan. Riittää, että vittuunnun yhden kerran sitä kuvatessa, joka vihjeen jälkeen en viitsi.

Mietin että lupaisinko parantaa tapani, mutta en taidakaan. Ei tarvitse sitten hävetä, jos tulee kirmailtua ihan muualla, mutta kaikki ovat yllättyneitä jos päivitänkin parempaan tahtiin. Ties vaikka olisi jotakin asiaakin.

Jaa mikä lähestyy?

Pitkin blogimaailmaa tuntuu olevan kamala tohina, että mitä pitäisi neuloa ja kenellekin, ehtiiköhän valmiiksi ja polkeeko Kusti, tuleeko paha mieli vai hyvä sekä saajalle että itselle ja kyllä minä sentään pidän koko suvun sukissa halusivat tai eivät. Maistuuko pipari jo enemmän joulukuuselle ja valotkin aiheuttavat epilepsiaa? Minulla on hyviä uutisia. Olet saapunut paikkaan, jossa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sellaisia kuvia ei nyt ole, joissa olisin itse sisällä, mutta jotain kuitenkin (viitaten lähinnä edelliseen postaukseen).












Joitakin teknisiä ihmeitä: vanha läppärinrohjoni ei sovellu enää kuvankäsittelyyn. Kiehtovan "taiteelliset" värit osassa kuvista on seurausta pyrkimyksestä saada häkellyttävän valjuista kuvista jotenkin edustavia. Lopputulos oikeiden ihmisten tietokoneella tarkasteltuna on lähempänä klovnin oksennusta, mutta pitäähän sitä jotain juhlamieltä olla. Kuviin jollain ilveellä livennyt päivämääräkin on itselleni melkoinen mysteeri. Minkään ei pitäisi olla erilaista kuin muu (eli vanha kamera).

Lisäksi valmiina olisi Cable-down raglan, jos joku sen viimeistelisi. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että sen jonkun pitäisi olla minä, eikä tätä jokua nyt oikein napostele. Ehkä viikonloppuna, kun olen valoisaan aikaan kotona. Ehkä. Neule on musta, mikä ei tietenkään neulomista häirinnyt, mutta viimeistelyä kyllä häiritsee kaikki.

Kirjojakin on tullut osteltua, mutta kannattaako niitä esitellä? Perkeleellinen ostosstressi ja kuluttamisen paine roikkuu muutenkin ilmassa, ja sitten vielä minä suurena auktoriteettina mainostamaan ties mitä. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kun me kaikki vanhat saamme kuitenkin lahjaksi joko lahjakortteja tai jotakin turhaa, jonka voi myydä eteenpäin. Veronpalautukset kun menivät sen keskitysleirinäppiksen saattamiseksi viimeiselle matkalleen.

Valot palaa, mutta kukaan ei ole kotona

Visuaalista orgasmia janoaville täytyy nyt tuottaa pettymys. Ei ole kuvia, eikä oikein asiaakaan ilman kuvia (olen kyllä neulonut), mutta kun tulin kikkailemaan noita sivuelementtejä niin tekniikan ihmelapsena ajattelin, että tulkitseekohan nyt lista tai jokin muu vakoilupalvelu, että olen päivittänyt, vaikka en olekaan. Eli päivitän, ettei ihan hukkaan mene tämäkään katsominen kenellekään lukijalle. Huomasin muuten taas, että aina kun olen pitkään kirjoittamatta saan lisää lukijoita, ja kun kirjoitan jotain, lukijat vähenevät. Kiehtovaa.

Kuriositeetin vuoksi mainittakoon seuraavaa:

Olen neulonut:

• Vortex Street pulloverin, johon en voi linkittää, koska Ravelrya huolletaan
• Ylkälle pipon, josta tuli kerrankin hyvä eikä suikulaa päälaelle
• itselle pipon kaksinkertaisesta alpakasta
• puoliksi uudet sormikkaat
• Loppemin, jossa ei ole nappia, samasta langasta kuin Vortex Street

Ylkä vanhenee, joten puikoilla on sukat (hakiessani linkkiä ohjeeseen Google tarjosi hakusanaksi "Boyfriend sociopath". Näillä mennään). Yllättäen olen minimoinut keskeneräisyyksiä, joskin yksi virkattu palajakku yrittää kurkistella käsityökorista.

Muuta:

• olen nykyään HuK, en pelkkä opiskelijaretku
• gradu edennyt 0 (nolla) sivua. Kuvittelen, että tämä muuttuu kahden viikon joululomallani
• kaaduin tänään työmatkalla
• kotona on väliaikaiskäytössä jokin keskitysleirinäppäimistö, jolla ei voi kirjoittaa
• joulu on alkanut taas liian aikaisin, vaikka en mitään sen eteen aio tehdäkään
• vuorokaudessa on liian vähän tunteja
• mikä tahansa kirjoittaminen kuulostaa ahkeralta, joten bloggaaminen työaikana on hyvä juttu
• VR voisi ahmaista kasan sitä itseään
• en ole enää 16, lepakon unirytmi ja 8 - 16 -työ ovat yhä hankalampi pariskunta
• parhaat kauhuelokuvat tehtiin 1980-luvulla

Katsotaan sitten ensi kerralla kuvallista käsityösisältöä. Ilmeisesti täällä joku käy kurkkimassa, enkä ainakaan itse jaksa lukea pelkkää itseäni, kun kerran olen olevinani neulebloggaaja. Sitä odotellessa.

Kulttuuria massoille

Tästä voisi olla vaikka mitä huudeltavaa, mutta jälleen kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Malli: Entangled Stitches by Julia Mueller (Ravelry)
Lanka: Sandness Lanett, vajaa 2 kerää
Puikot: 2mm Addi 80 cm pyörö

Neuloin nämä sormia myöten yhtä aikaa pyöröllä. Olen ennen tämän tekniikan omaksumista vihannut palavasti sormikkaiden neulomista, mutta nyt tekisi mieli neuloa saman tien toinen pari. Kuten aiemmin totesin, hanskat ovat ranteen kohdalta aavistuksen liian tilavat, joten toisen parin neulominen on vain oikeutettua. Muuten istuvat kuin, no, hanska.



Mallissa on paljon kauniita yksityiskohtia, mutta se ei ole epäinhimillisen vaikea. Jos pidit Baijerilaisista, pidät tästäkin.


Ohje on erittäin hyvin kirjoitettu ja siinä on selkeät kaaviot. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, mutta ohje on looginen ja helppo seurata varmasti niillekin, joiden englanti on päässyt hivenen ruostumaan. Neljä euroa ei mennyt missään nimessä hukkaan tässä ostoksessa.

Samaa ei tosiaan voi sanoa Garnstudion polvisukista, jotka ovat maanneet valmiina käsityökorissa jo hyvän aikaa. Ohje oli totuttuun tapaan vähintäänkin omituinen, vaikka ihan kivat noista sitten lopulta tuli. Kuvaaminen ei mennyt kovinkaan nappiin, joten tarjolla on lähinnä yksityiskohtia.


Malli: Drops 103-10
Lanka: Novita Nalle, alle kaksi kerää
Puikot: Addi 3,5 mm pyörö (muistaakseni)

Nämäkin neuloin pyörönä yhtä aikaa ja hyvä niin, muuten olisi saattanut jäädä kesken. Muistan lukeneeni, että joku muukin oli muuttanut palmikkoa, jotta se olisi symmetrinen, ja niin tein minäkin.


Pohjeosan neuloin oikein enkä nurin, koska nurjan neulominen ottaa aivoon. Kavennukset tein väärin, koska en osaa lukea, mutta se oli oikeastaan vain plussaa sillä nuo ovat hyvin napakat jo nytkin. Jos olisin kaventanut ohjeen mukaisesti en varmasti olisi saanut kiskottua sukkia kovin pitkälle nilkan yli.


Jatkoin reunapalmikkoa alas asti, aika reikäiseltä näyttää mutta enpä tuota ole jaksanut kummemmin viimeistellä. Onneksi maailmassa on muitakin palmikkopolvisukkien ohjeita, ihan kivasta lopputuloksesta huolimatta tähän en toiste koske.

Niin, sitten sitä kulttuuria. Perjantaina avautui Ateneumissa mielenkiintoinen näyttely, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille kuvataiteista vähänkään kiinnostuneille. Hokusai & Hiroshige: Matkalla Edoon sattui sopivaan saumaan siksikin, että suunnitteilla on jo jonkin aikaa ollut sisustaa muutamalla julisteella, joita pääsi nyt pällistelemään ihan livenä. Ateneumin kaupasta ei ainakaan vielä julisteita löytynyt, joten tyydyin pariin postikorttiin. Niistä piti sitten paskarrella ylkän maalailemaa vesiväritaustaa vasten sommitelma eteisen seinälle odottamaan lajitovereitaan suuremmassa muodossa.

Kaikki viisi kuvaa ovat Hiroshigen. Salamahan tuon sotki, mutta ihan tarpeeksi monta kertaa tuli yritettyä että saa luvan olla. Omin silmin nuo vasta pääsevät muutenkin oikeuksiinsa, joten mars mars kaikki katsomaan. Voi sen 8 euroa (S-kortilla 7) huomattavasti huonomminkin käyttää.

October rust

Green Mania suositeltiin taustamusiikiksi, mutta aika ruskaisilla pakkasilla näkyy värien puolesta huitelevan.


Malli: Vinnland
Lanka: Zitron Trekking Hand Art, reilusti alle 100g
Puikot: 2,5 mm bambusukkikset sekä 120 cm pyörö (Addi)
Muuta: neulottu molemmat yhtä aikaa pyöröllä Kristiinan ohjeella.

Oma kehu haisee, mutta opin heittämällä kaksi uutta tekniikkaa näitä neuloessa. Kärki ja kantapää lyhennetyin kerroksin sujui ihan hyvin, mutta jatkossa neulon ne ehkä suosiolla bambuilla. Tai ainakin siihen asti, että opin kiristämään kunnolla. Nyt vain vasen reuna jäi reiättömäksi. Tuo pitkällä puikolla neulominen oli ollut opettelulistalla jo pitkään, nyt sitten sain aikaiseksi. Enkä vaihda enää takaisin. Erityisen mainiota oli, että sukkiksilla neuloessa minkä tahansa oikein-nurin -resorin ensimmäinen oikea on aina ollut töissäni levähtänyt, vaan ei ole enää.

Malli oli kiva neuloa, samoin lanka. Reilusti pitempäänkin varteen olisi riittänyt, mutta koipeni muhkeus ei olisi sitä ilman jotain lisäyksiä sallinut. Ja se taas ei napannut yhtään. Varmasti teen joskus toistetkin.

Lisäksi olen törsännyt. Tulevien töiden listaa ovat kasvattaneet Romantic Hand Knits sekä Knit so Fine (linkit Ravelryyn), joiden tilaamista suosittelen Book Depositorysta. (Onko kirjojen tarkemmassa esittelyssä näin verkkoaikana edes mitään tolkkua? Kummassakin on paljon tehtävää melko ohuilla langoilla, ei ehkä aloittelijalle sopivia kumpikaan.)

Tuo Ravelry puolestaan lienee suurin syy blogihiljaisuuteen; se on vain liian helppo paikka kikkailla tähän verrattuna, joten etenkin kameravajeessa olen laiminlyönyt linnaani aivan urakalla. Siitä huolimatta sain tuplasti tunnustustusta , kiitoksia! Tapani mukaan en laita näitä eteenpäin enkä näkösälle.

Blogin syntymäpäivä meni, itse taas vanhenen sunnuntaina. Armoton juopottelu sen kunniaksi taas antaa Akille töitä. Palaan asiaan kun tuo El Sol on näyttelykelpoinen.

Ei mitään nähtävää

Ei sillä, etteikö olisi näytettävää. Minä ja kamera olemme eri kaupunginosissa, ja nekin kuvat jotka muistin ottaa ennen hetkellistä eroa eivät ole täällä töissä. Sitä paitsi sekin kuva, joka parhaiten onnistui, on lähinnä muistutus siitä, että kaikki langat eivät sovi kaikkiin töihin vaikka tiheys olisi kuinka ookoo, eli purkumateriaalia.

No, ei se mitään, tilasin eilen Interweavelta tarjouslehtiä ja aion käyttää tämän iltapäivän UFOjen purkupommittamiseen koska a) en perkele nyt osta lankaa ja b) pelkään, että ylkä kokee kammottavan X-Files -kuoleman, kun käsityökorini sortuu sohvan nurkasta hänen niskaansa. Louhi on oikeastaan huppua vaille valmis, mutta eipä napostele neuloa polviin asti levittyvää seiskaveikkatuotosta näillä ilmoilla.

Kameran comebackia odotellessa jatkan Jeevesin parissa. Pip pip!

Hampaaton mysteeri

Yritän tässä nyt olla aktiivinen blogisti ja esitellä mysteerien edistymistä.


Aloitin Secret of the Stole kakkosen ensin yksin- ja sitten kaksinkertaisesta Merino Orosta. En vain onnistu pitämään siitä superpitsisestä ulkonäöstä, joka noihin huiveihin herkästi tulee, ja mielestäni kakkosen puikoilla tuosta olisi tullut jo liian pieni. 3,5 sopii hyvin kaksinkertaiselle langalle. Uuden vihjeen printtasin jo, mutta olen karanteenissa kunnes olen lukenut ennalta itselleni määräämäni X sivua gradumateriaalia (vrt Tiinan virkkaus aina kun oli ollut tuhma, mutta käänteisenä). Vähän ehkä näyttää tympivältä kun on tuota samaa melkin se kakkonenkin, mutta sopii hyvin Dead Zonen katsomiseen. En edes ole varma riittääkö tuo lanka, mutta tällä hetkellä fiilis on sellainen, että otan vaikka puuttuvat metrit siitä kirotusta Halloween -rutusta.


Normaalisti vastustan syvästi omien kuvien ivaamista blogissa (ei pidä laittaa niitä huonoja vaan ottaa uusia tai oppia tykkäämään niistä mitä on ottanut), mutta näitä kyllä luonnehtii parhaiten termi "paska". Piti joku todistusaineisto laittaa ryhmään arvontaa varten enkä särkylääkehuuruissani jaksanut panostaa taiteelliseen ilmaisuun. Samat käyvät tännekin, näkee ainakin että tehty on.

Yllättävää kyllä neulominen ja muu toiminta on onnistunut oikein hyvin eilisen viisaudenhammasleikkauksen jälkeen. Edellisellä kerralla olin ihan kanveesissa pari viikkoa. Hortoilin töihin vauvanruokien ja piimän voimalla niiden neljän tunnin yöunien jälkeen, jotka kaksi(!) Panacodia soivat, yritin puhua avaamatta suutani ja nukuin jäädytetty, muovipussiin kääritty pyyhe naamallani. Nyt on ihan ok olo, vaikken pureskelua ole vielä yrittänytkään (Aura-juusto meni oikein hyvin tomaattikeiton seassa). Tikit ovat hyvässä kohdassa eikä kipua säteile minnekään. Antibioottejakaan ei tarvitse syödä, tälläiset hoidetaan nykyään ainakin osin jollain herkullisella suuhuuhteella, jota kirurgi markkinoi sanoin "yhden pultsarin mielestä tää on suklaan makuista". Nam nam.

Mitä kuuluu, Walt-setä?

Tapanani on tylsinä hetkinä selailla kurjaston valikoimia erinäisillä sanahauilla. Näistä "knitting" on varsin mieleinen. Lainasin sitten neulekirjat sekä Disneyn että Kippari-Kallen ystäville.


Olen sanaton.


En osaa mennä arvioimaan pyöriikö Disney haudassaan kuin väkkärä, mutta tunnen oloni joltensakin häiriintyneeksi. Toisaalta en vieläkään ole löytänyt mieleisiä kenkiä lomittamaan Kouvolassa hajonneiden suutarireissua, joten ehkä neulon itselleni tuollaiset räpylät.

Pettymyksekseni Kippari Kalle -kirjassa ei ollut näille vastineeksi Olga-asua. Pah.

Ei meemejä ja WTF

Lisäsin tuohon sivupalkkiin "ei meemeille" -napin, jonka alkuperä löytyy Pienestä Kakkupuodista. Voihan olla, että joskus jonkun nappaankin jonkun blogista, mutta olen turhan laiska vastaamaan haasteisiin. Haluan myös säilyttää minimalistisen tyylin mitä ulkoasuun tulee, joten nämä napit eivät tästä varmaankaan lisäänny.

Jottei menisi ihan aiheen vierestä, mainittakoon että "Keyhole neck" -pusero mustasta Tennesseestä meni purkuun. Malli on kyllä kaunis ja tulos oli istuva (jäi 1,5 hihaa vajaaksi), mutta a) en käyttäisi sitä kuitenkaan kun allekaan ei oikein mitään sovi ja b) tarvitsin langan muuhun. Se muu on Novitan Syksy 2007 -lehden malli 98, joka on tosin Woolille mutta olkoon. Purettu lanka meni kylmään kylpyyn, joka näytti lankojen kuivausmatkalle lähdön jälkeen tältä:


Just. Hyi saatana.

Hyöty-Aki

Illanistujaisissa muodostuu usein ongelmaksi pullonkorkkien hävittäminen. Etenkin niiden siivoaminen seuraavana päivänä on ilotonta puuhaa. Helsingin Sanomien viimeisin Nyt-liite innoitti tasokkuudellaan askartelemaan ratkaisun korkkien siistin keräämisen takaamiseksi.



Antoisaa viikonloppua!

Riga, ten points!

Matkailu avartaa. Etenkin, jos kohteessa on kaksi Filatia.


Ensimmäisen Filatin (Matisa iela 16) sisäänkäynti oli piilotettu toisen myymälän sisään, mutta onneksi herkullinen näyteikkuna paljasti oikean kohdan. Ostin Onlinen puuvillaista sukkalankaa hintaan 3,8 latia eli noin 5,3 euroa. Väri tuossa on 002 eli sanoisin graniitinharmaa. Tiedot varmaankin näkyvät kuvaa suurentamalla.


Tätä Onlinen Elisaa en ole aikaisemmin nähnyt, mitä sitten lieneenkään (googlaan aktiivisesti myöhemmin, haiskahtaa kampanjalangalta tms. kun ei meinaa löytyä), mutta oli niin pehmoista ja suklaisen väristä, että oli pakko ostaa. Kerässä on 200 g (640 m) ja puikkosuositus 2,5-3. Koostumukseksi mainitaan 100% polyacryl microfaser (mikrokuitua?). Epäilin langan kestävyyttä myyjälle, joka näytti mallitilkkua ja sanoi että se on pesty kerran. Oli sitä mieltä, että ei nyppyynny ja on ollut suosittu lasten ja nuorten neuleisiin, varmaankin kun on niin pehmeää. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa 1,95 latia kerä, eli 600 gramman hinnaksi tuli karkeasti arvioituna 8 euroa. Mielessä siintää taas se Elisabeth Bennet; voiko tämä kasa muka hävitä Nallelle? Lisäksi ostin yhdet 80-senttiset Addit, 2,5 latia (3,5 €).


Toinen Filati on vanhassa kaupungissa, Zirgu iela 3. Kauppa on hieman toista pienempi mutta helpommin esillä; matkaseuran iloksi hyvin lyhyen matkan päässä on muutama terassi, joista saa herkullisia oluita ja purtavaa.

Tässä vaiheessa aloin hillitä itseäni, kun en kuitenkaan ollut tullut Riikaan ostostelemaan vaan tutustumaan kaupunkiin. Ostin vain nämä Mimosat, jotka olivat poistomyynnissä hintaan 0,49 latia kerä. Mimosa on ilmeisesti ranskalainen lanka, joka on lähestulkoon identtinen Novitan Samoksen kanssa. Sen koostumus on 50% polyakryylia ja 50% puuvillaa, 50g kerässä on 85 metriä eli vähän vähemmän kuin Samoksessa. Tiheys 17 x 24 puikoilla 3,5-4. Samokseen suositellaan puikkoja 4,5-5 mutta en ole tästä vielä mitään kokeillut niin en osaa sen tarkemmin sanoa, saman paksuiselta vaikuttaa mutta kerä jotenkin isommalta.


Värit ovat kuvassa aika oikein, punainen on enemmän samannäköinen kuin tuo tummanharmaa eli pikkuisen meleerattu. Näistä tekisi mieli sitä reikäistä Samos-hupparia viime kevään Novitasta, mikäli sen suinkin taittuu raidalliseksi. Toisaalta mulla on sitä vihreäksi värjättyä Samosta paikkaamaan. Ihan sileälle, raidalliselle perusneuletakillekin olisi kyllä tarvetta. Ostin 5 kerää harmaata ja 5 punaista, vaikka tuolla hinnalla olisi ehkä voinut ostaa enemmänkin. Tosin harmaata ei ollut enempää.

Valikoimat olivat molemmissa kaupoissa hyvät ja hinnat hivenen Suomea alhaisemmat. Tarjolla oli paljon sekä tuttua tavaraa että ennen näkemätöntä. Ainakin tuossa Matisa ielan myymälässä, joka on Zirgu ielan Filatia suurempi, kävi Visa maksuvälineenä. Vertailukohteeksi sanottakoon, että Menitan rinnalla ei ainakaan kalpene. Tarjolla oli myös nappeja ja varmaan jotain kirjontajuttujakin, en niin katsonut.

Myös torilla kävin, mutta en niitä liukuvärjättyjä villamummoja onnistunut löytämään ennen kuin matkaseura alkoi kiskoa laukunremmistä toiseen suuntaan. Nämä ostokset ovat kuitenkin varsin riittävät, vaikka kysyinkin varuiksi Matisa ielan Filatista, ovatko sunnuntaisin auki (eivät ole). 36 tunnin reissulla ei ehdi nähdä läheskään kaikkea kaunista, mitä Riikalla on tarjota, joten en suosittele käyttämään sitäkin vähää mummojen metsästämiseen. Suosittelen lämpimästi sekä hortoilua ja pällistelyä että museoita (esimerkiksi miehitysmuseo sekä sotamuseo ovat ilmaisia) ja ulkona syömistä. Ruoka on hyvää ja melko edullista ja palvelu onnistuu mainiosti myös englanniksi (kaikissa kokeilemissamme paikoissa oli saatavana englanninkielinen ruokalista). Oikeat matkakuvat ovat vielä toisaalla kamerassa, etenkin ihastuttavaa arkkitehtuuria tuli kuvattua oikein teryleenishortsi-turistin antaumuksella.