Rautahermo Karnaluksissa

Olin minäkin siellä Novita-klubin kevätretkellä. Eikä muuten lähtenyt edes lapasesta.

Matkaa on kuvailtu vuolaasti monessa blogissa, joten tyydyn leveilemään ostoksillani. Karnaluksista meinasin olla ostamatta lankaa ollenkaan, mutta taivuin sitten tuon täydellisen tumman viininpunaisen puuvillalangan edessä.



Kymmenen kerää eli puoli kiloa sai tukkuhintaan vähän alle yhdeksällä eurolla. Oranssi merinovilla on Liann Lõngadista, johonkin tulevaan mysteeriin. 100 g vyyhdissä on 1400 metriä ja se tarttui mukaan paitsi värin myös hinnan takia: noin 4,5 euroa.

Värit ovat oikeammat lähikuvissa.



Varsinaisesti olin tarvikkeiden perässä, ja ostinkin muutamat Addit ja bambusukkikset. Sisäinen harakkani flippasi totaalisesti heti sisäänkäynnillä, kun kiiltävät solki- ja tilpehöörihyllyt sattuivat silmään.



Isommat reunoilla maksoivat kymmenen kroonin kieppeillä kappale, eli noin 65 senttiä. Pienemmät olivat viiden ja kymmenen kappaleen pussissa, kappalehinta noin 2 kroonia. Tuo isompi koukkumainen oli 4 kroonia. Ainoastaan tietoisuus siitä, että en voi ostaa näitä vain hypisteltäväksi vaan jotain pitäisi tehdäkin esti minua haalimasta pusseja lapiokaupalla mukaan.



Louhi oli liian painava matkatyöksi, joten piti ottaa muuta. Mallikertaan tuli liian vähän välikerroksia, mutta kun olin toistanut saman virheen systemaattisesti joka kerralla niin en viitsinyt purkaa.

Paluumatkan arpajaisissa voitin Kristiinan ompeleman pussukan, jollaista vähän toivoinkin. Pussi on vielä kuvaamatta, mutta on ollut jo käytössä kotonakin.

Kivaa oli, taas. Ensi vuonna uusiksi. Tosin varaan isomman juustobudjetin; vironvillojen sijaan minä loikin riemusta Sadamarketin ruokaosastolla. Selvisin silti kahdella juustolla.

Tehty on, muttei valmista

Turha pyristellä. Kuusi vuotta humanistista haahuilua hujahtaa silmänräpäyksessä, ja ennen kuin huomaakaan odottaa iso G kulman takana univelka nuijanaan. Jotain on sentään käsityöskenneltykin.


Sisäinen saituri pisti stopin lankahamsteroinnille. Päätös on ehdoton: ei uutta lankaa, ennen kuin varastosta on kulutettu pois kaikki sellainen, mitä ei kehtaa myydä tai mistä ei saa kokonaista työtä. Kokonaiseksi työksi lasketaan tässä kolmio- tai muu huivi tai neulepusero. Tasokkaammat sukkalangat saavat myös marinoitumisrauhan, mutta näistä iänikuisista irtoläjistä Seiskaveikkaa, Nallea ja muuta kestohittiä on päästävä eroon tai kupolista katkeaa verisuoni. Tuosta tulee siis peitto, jolla voi myös ajaa kotiin ei-toivotut, migreeniherkät vieraat. Mutta jos liikaa alan värejä mallaamaan löydän itseni kohta ostamasta lisää lankaa.


Fitted Knits -idolisointi puolestaan jatkuu Muori Menninkäiseltä ostetun Rosarios Bio Bamboon avulla. Nyt kun joku vielä ompelisi tuon kirotun pykäreunan ja päättelisi langat, niin tätä voisi esitellä päälläkin eikä pelkästään todistusaineistona siitä että jotain on saatu aikaan.

Lankana Bio Bamboo oli positiivinen yllätys. Jossain englanninkielisessä blogissa mainittiin, että halkeilee kovasti, mutta minä en ainakaan huomannut mitään. Ehkä vaikuttaa asiaan, kummasta suunnasta kerää neuloo? Minä siis sisältä, kuten aina. Muutenkin lanka on miellyttävää, todella pehmeää mutta neulepinnasta tuli kuitenkin makuuni tarpeeksi ryhdikäs. Olin laskenut menekin metrien perusteella, kun ohje on eri langasta, ja sen piti mennä melkein tasan, mutta kyllä tuota ainakin 1,5 kerää vielä jäi. On siis riittoisaakin. Vielä en tiedä, mitä lopusta tulee; ehkä jokin päähine?

Solmimisnauhaksi neulottiin ensin i-cordia, joka kiinnitetään neuloen kauluksen ympäri ja silmukoiden loppuessa taas i-cordia. Lopputulos on mielestäni todella kaunis sekä helppo ja nopea tehdä; varmasti sovellan tätä jatkossakin kaula-aukkoihin vaikken nyöriä tekisikään. Lisäbonuksena myös nurja puoli näyttää mainiolta; tuo on vähän kuin kanttinauha. Ehkä leveämpänä voisi tehdä nappilistankin noin?



Viimeviikonloppuinen musiikkielämysmatka Kouvolaan oli liikaa viisi vuotta palvelleille kenkäpoloilleni. Myönnetään, omalla toikkaroinnilla on varmaankin ollut vaikutusta sauman lopulliseen pettämiseen; en aio kuitenkaan luopua mukaviksi linttaantuineista menokkaistani, vaan raahaan ne suutariin. Minkä kuka tahansa järkevä olisi tietysti tehnyt jo viime talvena, jolloin sauman repsottaminen on enimmäisen kerran havaittu. Kotimaanmatkaajille suosittelen muuten yöpymispaikaksi edullista Turistihovia, jonka hinnat ovat tosin tuon linkin alalaidan tiedosta hiukan nousseet. Palvelu on ystävällistä, ja vaikkei kyseessä mikään Ritz olekaan saa tuolla mainiosti ruotonsa oikaistua, eikä ole pitkä matka minnekään. Ei edes Korialle.

Åbo ----> Halloween

Terveisiä Turusta!

Liittyä pätkähdin Halloween Mystery Shawl -ryhmään. Aikaisemmin olen ostanut Mystery-ohjeita niiden ilmestyttyä kokonaisena myyntiin, mutta kai sitä pitää blogia varten jotain uuttakin kokeilla (=takuupostattavaa kerran viikossa). Ryhmään liittyminen tarkoitti tietysti sopivan langan metsästämistä, kumma että kaapissa on yleensä aina kaikkia muita sortteja paitsi sitä, mitä kiireimmin pitäisi päästä tekemään. Jo kättelyssä päätin, että en ala tilaamaan tuota ohjeeseen kuuluvaa lankaa, kun olen niin saita. Tai siis olin jostain katsovinani, että on melko tyyristä.

Sopivaan saumaan sattui eilinen musiikkielämysmatka kauniiseen Turkuun, mikä tietysti tarkoitti minulle ennestään tuntemattomia lankakauppoja. Perillä oltiin perjantaina vasta neljän jälkeen ja ainakin Piikko-Pirta ja Käsityö-Elisa menevät viideltä kiinni, mutta ei tullut kiire vaikka mentiinkin ensin harhaan. Lopulta päädyin käymään vain Piikko-Pirtassa, kun olin jo etukäteen netistä vakoillut että Ornaghi Filatin Merino Oro voisi sopia tarkoitukseen. Metrimäärässä se ei pärjää tuolle ohjeessa neuvotulle Zephyrille, mutta luulisi kahden vyyhdin riittävän. Lanka on ihanan pehmeää ja mielestäni melko edullista, 8,50 vyyhti. Väriksi valitsin kylmän violetin (753), helmiä en työhön ole vielä ostanut mutta mustat niistä tulee, ehkä tällaiset.



Voivottelin myyjälle - joka muuten oli oikein ystävällinen ja ammattitaitoinen - tulevaa kerimisurakkaa. Myyjä ehdotti vapaaehtoista kerimisapulaista suupieli nykien innokastakin innokkaamman mieheni kohtaan. Mitkäs ne nyt olivatkaan... niin, "uhkailu, kiristys ja lahjonta". Taidan yrittää ensin lahjontaa.

Tänä aamuna kävin vielä Sylvi Salosella, mutta en ostanut mitään. Olin vielä tuosta Merino Orosta niin tohkeissani varmaankin, kaikkea kivaa olisi ollut tarjolla ja täälläkin mukava myyjä esitteli saatavilla olevia lankoja. Paluumatkalla majapaikkaan kävin vielä paikallisessa Uffaffaassa, josta löytyi puolisentoista metriä henkeensopivaa hamoskangasta hintaan 6 €. Ei paha.


Ei malttaisi odottaa tuon mysteeriryhmän alkamista, vaikka helmiäkään ei ole vielä ostettuna. Olen niin ummikko mitä niiden käyttöön tulee, enkä ole oikein saanut vinkkejäkään (paitsi paljon mielenkiintoisia kauppoja sekä koti- että muusta maasta, kun vain tietäisi minkä valita). Ei sillä, että olisi pelkoa että opinnoilta jäisi mitenkään tuhottomasti aikaa ylimääräiseen näpertelyyn; loppu lähenee, aika vähenee.

edit. Lähempi tarkastelu on osoittanut, että Merino Oro onkin Zephyriä metririkkaampi, jos nyt näistä mitään tajuan. Muistin siis väärin. Hurraa!

Riga, ten points!

Matkailu avartaa. Etenkin, jos kohteessa on kaksi Filatia.


Ensimmäisen Filatin (Matisa iela 16) sisäänkäynti oli piilotettu toisen myymälän sisään, mutta onneksi herkullinen näyteikkuna paljasti oikean kohdan. Ostin Onlinen puuvillaista sukkalankaa hintaan 3,8 latia eli noin 5,3 euroa. Väri tuossa on 002 eli sanoisin graniitinharmaa. Tiedot varmaankin näkyvät kuvaa suurentamalla.


Tätä Onlinen Elisaa en ole aikaisemmin nähnyt, mitä sitten lieneenkään (googlaan aktiivisesti myöhemmin, haiskahtaa kampanjalangalta tms. kun ei meinaa löytyä), mutta oli niin pehmoista ja suklaisen väristä, että oli pakko ostaa. Kerässä on 200 g (640 m) ja puikkosuositus 2,5-3. Koostumukseksi mainitaan 100% polyacryl microfaser (mikrokuitua?). Epäilin langan kestävyyttä myyjälle, joka näytti mallitilkkua ja sanoi että se on pesty kerran. Oli sitä mieltä, että ei nyppyynny ja on ollut suosittu lasten ja nuorten neuleisiin, varmaankin kun on niin pehmeää. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa 1,95 latia kerä, eli 600 gramman hinnaksi tuli karkeasti arvioituna 8 euroa. Mielessä siintää taas se Elisabeth Bennet; voiko tämä kasa muka hävitä Nallelle? Lisäksi ostin yhdet 80-senttiset Addit, 2,5 latia (3,5 €).


Toinen Filati on vanhassa kaupungissa, Zirgu iela 3. Kauppa on hieman toista pienempi mutta helpommin esillä; matkaseuran iloksi hyvin lyhyen matkan päässä on muutama terassi, joista saa herkullisia oluita ja purtavaa.

Tässä vaiheessa aloin hillitä itseäni, kun en kuitenkaan ollut tullut Riikaan ostostelemaan vaan tutustumaan kaupunkiin. Ostin vain nämä Mimosat, jotka olivat poistomyynnissä hintaan 0,49 latia kerä. Mimosa on ilmeisesti ranskalainen lanka, joka on lähestulkoon identtinen Novitan Samoksen kanssa. Sen koostumus on 50% polyakryylia ja 50% puuvillaa, 50g kerässä on 85 metriä eli vähän vähemmän kuin Samoksessa. Tiheys 17 x 24 puikoilla 3,5-4. Samokseen suositellaan puikkoja 4,5-5 mutta en ole tästä vielä mitään kokeillut niin en osaa sen tarkemmin sanoa, saman paksuiselta vaikuttaa mutta kerä jotenkin isommalta.


Värit ovat kuvassa aika oikein, punainen on enemmän samannäköinen kuin tuo tummanharmaa eli pikkuisen meleerattu. Näistä tekisi mieli sitä reikäistä Samos-hupparia viime kevään Novitasta, mikäli sen suinkin taittuu raidalliseksi. Toisaalta mulla on sitä vihreäksi värjättyä Samosta paikkaamaan. Ihan sileälle, raidalliselle perusneuletakillekin olisi kyllä tarvetta. Ostin 5 kerää harmaata ja 5 punaista, vaikka tuolla hinnalla olisi ehkä voinut ostaa enemmänkin. Tosin harmaata ei ollut enempää.

Valikoimat olivat molemmissa kaupoissa hyvät ja hinnat hivenen Suomea alhaisemmat. Tarjolla oli paljon sekä tuttua tavaraa että ennen näkemätöntä. Ainakin tuossa Matisa ielan myymälässä, joka on Zirgu ielan Filatia suurempi, kävi Visa maksuvälineenä. Vertailukohteeksi sanottakoon, että Menitan rinnalla ei ainakaan kalpene. Tarjolla oli myös nappeja ja varmaan jotain kirjontajuttujakin, en niin katsonut.

Myös torilla kävin, mutta en niitä liukuvärjättyjä villamummoja onnistunut löytämään ennen kuin matkaseura alkoi kiskoa laukunremmistä toiseen suuntaan. Nämä ostokset ovat kuitenkin varsin riittävät, vaikka kysyinkin varuiksi Matisa ielan Filatista, ovatko sunnuntaisin auki (eivät ole). 36 tunnin reissulla ei ehdi nähdä läheskään kaikkea kaunista, mitä Riikalla on tarjota, joten en suosittele käyttämään sitäkin vähää mummojen metsästämiseen. Suosittelen lämpimästi sekä hortoilua ja pällistelyä että museoita (esimerkiksi miehitysmuseo sekä sotamuseo ovat ilmaisia) ja ulkona syömistä. Ruoka on hyvää ja melko edullista ja palvelu onnistuu mainiosti myös englanniksi (kaikissa kokeilemissamme paikoissa oli saatavana englanninkielinen ruokalista). Oikeat matkakuvat ovat vielä toisaalla kamerassa, etenkin ihastuttavaa arkkitehtuuria tuli kuvattua oikein teryleenishortsi-turistin antaumuksella.