Mitä kuuluu, Walt-setä?

Tapanani on tylsinä hetkinä selailla kurjaston valikoimia erinäisillä sanahauilla. Näistä "knitting" on varsin mieleinen. Lainasin sitten neulekirjat sekä Disneyn että Kippari-Kallen ystäville.


Olen sanaton.


En osaa mennä arvioimaan pyöriikö Disney haudassaan kuin väkkärä, mutta tunnen oloni joltensakin häiriintyneeksi. Toisaalta en vieläkään ole löytänyt mieleisiä kenkiä lomittamaan Kouvolassa hajonneiden suutarireissua, joten ehkä neulon itselleni tuollaiset räpylät.

Pettymyksekseni Kippari Kalle -kirjassa ei ollut näille vastineeksi Olga-asua. Pah.

Tehty on, muttei valmista

Turha pyristellä. Kuusi vuotta humanistista haahuilua hujahtaa silmänräpäyksessä, ja ennen kuin huomaakaan odottaa iso G kulman takana univelka nuijanaan. Jotain on sentään käsityöskenneltykin.


Sisäinen saituri pisti stopin lankahamsteroinnille. Päätös on ehdoton: ei uutta lankaa, ennen kuin varastosta on kulutettu pois kaikki sellainen, mitä ei kehtaa myydä tai mistä ei saa kokonaista työtä. Kokonaiseksi työksi lasketaan tässä kolmio- tai muu huivi tai neulepusero. Tasokkaammat sukkalangat saavat myös marinoitumisrauhan, mutta näistä iänikuisista irtoläjistä Seiskaveikkaa, Nallea ja muuta kestohittiä on päästävä eroon tai kupolista katkeaa verisuoni. Tuosta tulee siis peitto, jolla voi myös ajaa kotiin ei-toivotut, migreeniherkät vieraat. Mutta jos liikaa alan värejä mallaamaan löydän itseni kohta ostamasta lisää lankaa.


Fitted Knits -idolisointi puolestaan jatkuu Muori Menninkäiseltä ostetun Rosarios Bio Bamboon avulla. Nyt kun joku vielä ompelisi tuon kirotun pykäreunan ja päättelisi langat, niin tätä voisi esitellä päälläkin eikä pelkästään todistusaineistona siitä että jotain on saatu aikaan.

Lankana Bio Bamboo oli positiivinen yllätys. Jossain englanninkielisessä blogissa mainittiin, että halkeilee kovasti, mutta minä en ainakaan huomannut mitään. Ehkä vaikuttaa asiaan, kummasta suunnasta kerää neuloo? Minä siis sisältä, kuten aina. Muutenkin lanka on miellyttävää, todella pehmeää mutta neulepinnasta tuli kuitenkin makuuni tarpeeksi ryhdikäs. Olin laskenut menekin metrien perusteella, kun ohje on eri langasta, ja sen piti mennä melkein tasan, mutta kyllä tuota ainakin 1,5 kerää vielä jäi. On siis riittoisaakin. Vielä en tiedä, mitä lopusta tulee; ehkä jokin päähine?

Solmimisnauhaksi neulottiin ensin i-cordia, joka kiinnitetään neuloen kauluksen ympäri ja silmukoiden loppuessa taas i-cordia. Lopputulos on mielestäni todella kaunis sekä helppo ja nopea tehdä; varmasti sovellan tätä jatkossakin kaula-aukkoihin vaikken nyöriä tekisikään. Lisäbonuksena myös nurja puoli näyttää mainiolta; tuo on vähän kuin kanttinauha. Ehkä leveämpänä voisi tehdä nappilistankin noin?



Viimeviikonloppuinen musiikkielämysmatka Kouvolaan oli liikaa viisi vuotta palvelleille kenkäpoloilleni. Myönnetään, omalla toikkaroinnilla on varmaankin ollut vaikutusta sauman lopulliseen pettämiseen; en aio kuitenkaan luopua mukaviksi linttaantuineista menokkaistani, vaan raahaan ne suutariin. Minkä kuka tahansa järkevä olisi tietysti tehnyt jo viime talvena, jolloin sauman repsottaminen on enimmäisen kerran havaittu. Kotimaanmatkaajille suosittelen muuten yöpymispaikaksi edullista Turistihovia, jonka hinnat ovat tosin tuon linkin alalaidan tiedosta hiukan nousseet. Palvelu on ystävällistä, ja vaikkei kyseessä mikään Ritz olekaan saa tuolla mainiosti ruotonsa oikaistua, eikä ole pitkä matka minnekään. Ei edes Korialle.

Hail DHL!

Tilasin 23.10. Handpaintedyarn.comista lankaa. En ollut kovin optimistinen, kun uusinta Novitaakaan ei ole vielä näkynyt; meillä Suomessahan panostetaan aina laatuun ja asiakaspalveluun vai miten se nyt menikään.

Tuorein lempilapseni DHL tarjoaa mahdollisuuden seurata lähetyksen kulkua pitkin maailman kolkkia. Tämä ostos on lähtenyt Uruguayn Montevideosta ja käynyt Buenos Airesissa, Pariisissa ja Brysselissä. Tänään aamupäivällä yhdentoista korvilla lanka oli kotona, ovelle kannettuna.




Kaksi vyyhtiä oli pakattu sievästi pussiin pieneen tilaan. Lankapololle oli toki jätetty hengitysaukkoja.




:O

Nämä olivat vielä ihanampia kuin netistä tiirailin. Hintaa tuli kuljetuksineen karvan alle 15 €. En tiedä pitäisikö syödä nuo, laskea alleen vai mitä. Jösses.

Jokisen eväät

Mulla ei ole siis mitään ongelmia UFOjen kanssa.

Halloween Mystery Shawl: pingottamatta.


Tunnustan jo tässä vaiheessa, että alkoi vituttaa ne nurjan puolen langankierrot noin ohuella langalla, joten päättelin 8 kerrosta aiemmin kuin ohjeessa. Tuo Merino Oro ei oikein päässyt suosiooni tämän työn kanssa, reilu vyyhti olisi vielä jäljellä. Periaatteessa voisin vaihtaa vastaavaan määrään jotain huivilankaa.



Tilattu lanka ei ehtinyt saapua, mikä oli periaatteessa onni, sillä Mystinen vesi alkaakin kärjestä, enkä tykkää siitä miltä liukuvärjätty näyttää niissä. Tämäkin tosin on (samaa kuin Flower Basket Shawlissa), mutta ehkä äiti tykkää. Peitto tästä kyllä tulee eikä mikään hienosteluhuivi.



Pakko tehdä palmikoita. Sain vihdoinkin Wrap Stylen kurjastosta (varasin vissiin kesäkuussa). Novitan kampanjalanka Tiina taittuu palmikoiksi oikein kauniisti, itse asiassa hieman sapettaa että tämä on kampanja- eikä pysyvä lanka. Tiinassa on 40 % puuvillaa, 40 % akryylia ja 20% villaa, se on ihanan pehmoista, taittuu Seiskaveikan ohjeille eikä mielestäni vaikuta nyppyyntyvältä. 100 g kerässä on noin 125 m ja maksoi Prismassa 2,50 €, väreinä oli mustan (tai olisko ihan tumma harmaa, kun värikoodi on 90) lisäksi ainakin punainen, tummansininen ja vihreä.

Jotta pysytään linjassa, on tulevia UFOjakin varten varauduttava. Kahvikupillinen nappeja eurolla on hyvä alku.


Lisäksi kevään mysteerikasaaminen on osaltani alkanut Secret of Bad Nauheimilla (aivan sama millainen tästä tulee, nimi on niin hyvä) sekä Spring Shawl Surprisella. Jälkimmäisessä on ilmeisesti haastetta pahaisimmallekin pitsinvääntäjälle, ja nurjalla puolella myös. Välttääkseni Halloweenkiukuttelun aion valita karvan verran paksumman langan kuin tuo Merino Kura. Esimerkiksi täältä.

Holey f**k

Aina vähän ärsyttää, jos puolet blogin sisällöstä on anteeksipyytelevää tai omaa työtä väheksyvää. Pitää olla ylpeyttä. Mutta.


Tumman violetin reikäihmeen kuvaaminen näillä valonlähteillä on suoraan sanoen ns. pjärsiistä. Siihen vielä lisäksi, että vaihdettuani kokoa pienempiin puikkoihin nuo ykkösvihjeen nurjan kerroksen langankierrot näyttävät suorastaan jättimäisiltä, rumasta nyt puhumattakaan. Ainoa syy miksen purkanut ennen puikonvaihtoa on tämä kirottu lanka, josta en kyllä tee enää yksinkertaisena ainakaan mitään. Enkä jaksanut edes pingottaa niin, että olisi melkein suora mistään kohdasta. Valivalivali.



Sitä paitsi kakkosvihjeen alku alkaa jo kyllästyttää, mallikertaa on kuusi toistoa per kerros ja ihan liian monta kerrosta on ollut jo samanlaista. Valivali. Tämä myöhempi tuotos tosin näyttää jo ihan kivalta, onneksi tukka on sinne pjärsiisen melkein pitkä niin peittyy tuo aiempi.

No, ei se mitään. Sen kunniaksi, että käytin edellisessä postauksessa termiä "tyylikäs" kolmesti, mainittakoon että puolitarkkakin silmä voi bongata virheen keskipaneelista. Siitä putosi silmukka, ja korjaaminen paremmin olisi vaatinut enemmän viitseliäisyyttä.

24.10. alkaa Mystic Waters KAL, johon ilmoittauduin myös. Tällä kertaa kyllä teen siitä silkkivillasta, kuten tämäkin alun perin piti. Mikä lie aikataulumato haukannut haahuilevaa humanistia, mutta kyllä tämä viikottainen kiintiöneulominen on joskus rentouttavampaa kuin pakonomainen yöunien ja opiskelujen kustannuksella neulominen. On pakko säännöstellä, kun ohje loppuu muuten kesken.

Brownbell ja baskerihko

No nyt on taas kaikkee.

Halloween Mystery Shawl on aluillaan. Puikko- ja koukkutilaus Vuorelmalta ei joutanut perille, joten olen kikkaillut helmiä paikalleen sillä värkillä, jolla lanka laitetaan neulansilmään. Värkki hajosi, mutta taivuttelin siitä pikkuisen koukun. Alku näyttää melko reikäiseltä, voi olla että nelosen pitsiaddit jää johonkin muuhun työhön kun melkein tekisi mieli vaihtaa puolta numeroa pienempiin puikkoihin.



(Tyylikäs muovipussi, vai mitä?)

Kaksinkertaisesta Latvian Elisasta on kuoriutunut Fitted Knitsin Blue - eli Brownbell, joka ei oikein suostu kuvausyhteistyöhön. Tässä taustalla häämöttää maalimiehen jaloista pois raahattu keittiön pöytä, johon ompelukone tuo vain tyylikästä lisäilmettä. Parempi kuva ja tietoja kun joskus taas paistaa aurinko



Piti muuten tehdä baskeri Novitan Seiskaveikkaliitteestä. Yleensä baskereistani tulee sellaisia vastenmielisiä ituhippien patukkahautomoita, joten otin suositusta pienemmät puikot. Tuli sitten myssy. Mutta ei se mitään, tämä onkin paljon hienompi.



Saumakurttu tyylikkäästi tuossa esillä, mutta näkyypähän että on itse tehty.

Parhaimmat bloggaukset takaa muuten riittävä aika ja huolellinen suunnittelu. Bussi luennolle lähtee vasta kymmenen minuutin kuluttua, kiirekös tässä on? Muutenkin viime hetken paniikki on mitä loistavin inspiraationlähde.

Ei meemejä ja WTF

Lisäsin tuohon sivupalkkiin "ei meemeille" -napin, jonka alkuperä löytyy Pienestä Kakkupuodista. Voihan olla, että joskus jonkun nappaankin jonkun blogista, mutta olen turhan laiska vastaamaan haasteisiin. Haluan myös säilyttää minimalistisen tyylin mitä ulkoasuun tulee, joten nämä napit eivät tästä varmaankaan lisäänny.

Jottei menisi ihan aiheen vierestä, mainittakoon että "Keyhole neck" -pusero mustasta Tennesseestä meni purkuun. Malli on kyllä kaunis ja tulos oli istuva (jäi 1,5 hihaa vajaaksi), mutta a) en käyttäisi sitä kuitenkaan kun allekaan ei oikein mitään sovi ja b) tarvitsin langan muuhun. Se muu on Novitan Syksy 2007 -lehden malli 98, joka on tosin Woolille mutta olkoon. Purettu lanka meni kylmään kylpyyn, joka näytti lankojen kuivausmatkalle lähdön jälkeen tältä:


Just. Hyi saatana.

Åbo ----> Halloween

Terveisiä Turusta!

Liittyä pätkähdin Halloween Mystery Shawl -ryhmään. Aikaisemmin olen ostanut Mystery-ohjeita niiden ilmestyttyä kokonaisena myyntiin, mutta kai sitä pitää blogia varten jotain uuttakin kokeilla (=takuupostattavaa kerran viikossa). Ryhmään liittyminen tarkoitti tietysti sopivan langan metsästämistä, kumma että kaapissa on yleensä aina kaikkia muita sortteja paitsi sitä, mitä kiireimmin pitäisi päästä tekemään. Jo kättelyssä päätin, että en ala tilaamaan tuota ohjeeseen kuuluvaa lankaa, kun olen niin saita. Tai siis olin jostain katsovinani, että on melko tyyristä.

Sopivaan saumaan sattui eilinen musiikkielämysmatka kauniiseen Turkuun, mikä tietysti tarkoitti minulle ennestään tuntemattomia lankakauppoja. Perillä oltiin perjantaina vasta neljän jälkeen ja ainakin Piikko-Pirta ja Käsityö-Elisa menevät viideltä kiinni, mutta ei tullut kiire vaikka mentiinkin ensin harhaan. Lopulta päädyin käymään vain Piikko-Pirtassa, kun olin jo etukäteen netistä vakoillut että Ornaghi Filatin Merino Oro voisi sopia tarkoitukseen. Metrimäärässä se ei pärjää tuolle ohjeessa neuvotulle Zephyrille, mutta luulisi kahden vyyhdin riittävän. Lanka on ihanan pehmeää ja mielestäni melko edullista, 8,50 vyyhti. Väriksi valitsin kylmän violetin (753), helmiä en työhön ole vielä ostanut mutta mustat niistä tulee, ehkä tällaiset.



Voivottelin myyjälle - joka muuten oli oikein ystävällinen ja ammattitaitoinen - tulevaa kerimisurakkaa. Myyjä ehdotti vapaaehtoista kerimisapulaista suupieli nykien innokastakin innokkaamman mieheni kohtaan. Mitkäs ne nyt olivatkaan... niin, "uhkailu, kiristys ja lahjonta". Taidan yrittää ensin lahjontaa.

Tänä aamuna kävin vielä Sylvi Salosella, mutta en ostanut mitään. Olin vielä tuosta Merino Orosta niin tohkeissani varmaankin, kaikkea kivaa olisi ollut tarjolla ja täälläkin mukava myyjä esitteli saatavilla olevia lankoja. Paluumatkalla majapaikkaan kävin vielä paikallisessa Uffaffaassa, josta löytyi puolisentoista metriä henkeensopivaa hamoskangasta hintaan 6 €. Ei paha.


Ei malttaisi odottaa tuon mysteeriryhmän alkamista, vaikka helmiäkään ei ole vielä ostettuna. Olen niin ummikko mitä niiden käyttöön tulee, enkä ole oikein saanut vinkkejäkään (paitsi paljon mielenkiintoisia kauppoja sekä koti- että muusta maasta, kun vain tietäisi minkä valita). Ei sillä, että olisi pelkoa että opinnoilta jäisi mitenkään tuhottomasti aikaa ylimääräiseen näpertelyyn; loppu lähenee, aika vähenee.

edit. Lähempi tarkastelu on osoittanut, että Merino Oro onkin Zephyriä metririkkaampi, jos nyt näistä mitään tajuan. Muistin siis väärin. Hurraa!

Hyöty-Aki

Illanistujaisissa muodostuu usein ongelmaksi pullonkorkkien hävittäminen. Etenkin niiden siivoaminen seuraavana päivänä on ilotonta puuhaa. Helsingin Sanomien viimeisin Nyt-liite innoitti tasokkuudellaan askartelemaan ratkaisun korkkien siistin keräämisen takaamiseksi.



Antoisaa viikonloppua!

Seli seli

Viikonloppuna tuli yllättäen syksy. Puuvillan neulominen alkoi kyllästyttää, eihän se nyt syksyyn sovi. Ja siis kyllähän 1,5 hihaa vaille valmis pusero on jo sen verran valmis, että uuden aloittaminen on hyväksyttävää. Varsinkin, jos uusi on matkamuistolankaa, jollaista ei ole aikaisemmin nähnyt.



Jatkan tällä Fitted knits -linjalla. Yhden jos tekisi vielä tämän jälkeen (sen Elisabeth Bennetin, jonka lankavaihtoehto tuntuu muuttuvan joka kerran kun katson ohjetta).



Tässä on käynyt samoin kuin kärjestä aloitettavien sukkien kanssa; ylhäältä aloitettavan raglanin lisäykset ovat niin kivat tehdä ja näyttävätkin hyvältä, ettei mikään muu oikein houkuttele.

Valitettavan moni on alkanut vilautella blogeissan, nimittäin kirjoneulelapasia. Joudun kohta keksimään aikakoneen, kun pitäisi opiskellakin jossain välissä vaikka ideaa tunkee joka tuutista. Kirotut yli-insipiroivat neuleblogit!

Riga, ten points!

Matkailu avartaa. Etenkin, jos kohteessa on kaksi Filatia.


Ensimmäisen Filatin (Matisa iela 16) sisäänkäynti oli piilotettu toisen myymälän sisään, mutta onneksi herkullinen näyteikkuna paljasti oikean kohdan. Ostin Onlinen puuvillaista sukkalankaa hintaan 3,8 latia eli noin 5,3 euroa. Väri tuossa on 002 eli sanoisin graniitinharmaa. Tiedot varmaankin näkyvät kuvaa suurentamalla.


Tätä Onlinen Elisaa en ole aikaisemmin nähnyt, mitä sitten lieneenkään (googlaan aktiivisesti myöhemmin, haiskahtaa kampanjalangalta tms. kun ei meinaa löytyä), mutta oli niin pehmoista ja suklaisen väristä, että oli pakko ostaa. Kerässä on 200 g (640 m) ja puikkosuositus 2,5-3. Koostumukseksi mainitaan 100% polyacryl microfaser (mikrokuitua?). Epäilin langan kestävyyttä myyjälle, joka näytti mallitilkkua ja sanoi että se on pesty kerran. Oli sitä mieltä, että ei nyppyynny ja on ollut suosittu lasten ja nuorten neuleisiin, varmaankin kun on niin pehmeää. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa 1,95 latia kerä, eli 600 gramman hinnaksi tuli karkeasti arvioituna 8 euroa. Mielessä siintää taas se Elisabeth Bennet; voiko tämä kasa muka hävitä Nallelle? Lisäksi ostin yhdet 80-senttiset Addit, 2,5 latia (3,5 €).


Toinen Filati on vanhassa kaupungissa, Zirgu iela 3. Kauppa on hieman toista pienempi mutta helpommin esillä; matkaseuran iloksi hyvin lyhyen matkan päässä on muutama terassi, joista saa herkullisia oluita ja purtavaa.

Tässä vaiheessa aloin hillitä itseäni, kun en kuitenkaan ollut tullut Riikaan ostostelemaan vaan tutustumaan kaupunkiin. Ostin vain nämä Mimosat, jotka olivat poistomyynnissä hintaan 0,49 latia kerä. Mimosa on ilmeisesti ranskalainen lanka, joka on lähestulkoon identtinen Novitan Samoksen kanssa. Sen koostumus on 50% polyakryylia ja 50% puuvillaa, 50g kerässä on 85 metriä eli vähän vähemmän kuin Samoksessa. Tiheys 17 x 24 puikoilla 3,5-4. Samokseen suositellaan puikkoja 4,5-5 mutta en ole tästä vielä mitään kokeillut niin en osaa sen tarkemmin sanoa, saman paksuiselta vaikuttaa mutta kerä jotenkin isommalta.


Värit ovat kuvassa aika oikein, punainen on enemmän samannäköinen kuin tuo tummanharmaa eli pikkuisen meleerattu. Näistä tekisi mieli sitä reikäistä Samos-hupparia viime kevään Novitasta, mikäli sen suinkin taittuu raidalliseksi. Toisaalta mulla on sitä vihreäksi värjättyä Samosta paikkaamaan. Ihan sileälle, raidalliselle perusneuletakillekin olisi kyllä tarvetta. Ostin 5 kerää harmaata ja 5 punaista, vaikka tuolla hinnalla olisi ehkä voinut ostaa enemmänkin. Tosin harmaata ei ollut enempää.

Valikoimat olivat molemmissa kaupoissa hyvät ja hinnat hivenen Suomea alhaisemmat. Tarjolla oli paljon sekä tuttua tavaraa että ennen näkemätöntä. Ainakin tuossa Matisa ielan myymälässä, joka on Zirgu ielan Filatia suurempi, kävi Visa maksuvälineenä. Vertailukohteeksi sanottakoon, että Menitan rinnalla ei ainakaan kalpene. Tarjolla oli myös nappeja ja varmaan jotain kirjontajuttujakin, en niin katsonut.

Myös torilla kävin, mutta en niitä liukuvärjättyjä villamummoja onnistunut löytämään ennen kuin matkaseura alkoi kiskoa laukunremmistä toiseen suuntaan. Nämä ostokset ovat kuitenkin varsin riittävät, vaikka kysyinkin varuiksi Matisa ielan Filatista, ovatko sunnuntaisin auki (eivät ole). 36 tunnin reissulla ei ehdi nähdä läheskään kaikkea kaunista, mitä Riikalla on tarjota, joten en suosittele käyttämään sitäkin vähää mummojen metsästämiseen. Suosittelen lämpimästi sekä hortoilua ja pällistelyä että museoita (esimerkiksi miehitysmuseo sekä sotamuseo ovat ilmaisia) ja ulkona syömistä. Ruoka on hyvää ja melko edullista ja palvelu onnistuu mainiosti myös englanniksi (kaikissa kokeilemissamme paikoissa oli saatavana englanninkielinen ruokalista). Oikeat matkakuvat ovat vielä toisaalla kamerassa, etenkin ihastuttavaa arkkitehtuuria tuli kuvattua oikein teryleenishortsi-turistin antaumuksella.

Puff

Missä lie mielenhäiriössä tuli viime keväänä ostettua rään väristä Novitan Samosta. Aloitin siitä boleroa serkkupojan lakkiaisiin, mutta tympäännyin malliin sekä väriin puolivälin pakeilla.


Dylonin oliivinvärinen pesukoneväri pelasti puretun boleron ja kammolangat, vaikka en kyllä oikein tiedä mitä näistä tekisi. Kolmisensataa grammaa tuossa muistaakseni on, voi olla allekin tai yli kun en millään muista paljonko tuota alkujaan oli. Vyötteitä on kuusi, mutta se nyt ei merkkaa yhtään mitään. Ehkä virkattu huivi?

---------------------

On täällä jotain neulottukin.

Puhvihihainen jakku on valmis! Hienompiakin kuvia olisi varmaan mahdollista ottaa, jos minä ja mies sattuisimme joskus kotiin yhtä aikaa niin että kumpikaan ei nukahda pystyyn, mutta kyllä tästä näkee hyvin neuleen parhaat puolet.

Malli: Puff-sleeved feminine cardigan by Stefanie Jafel, Fitted knits -kirjasta
Lanka: Novita Tennessee, jonkin verran (kertaalleen neulottua ja purettua). Napit Tarjouspalasta
Puikot: Addi 3,5 mm 80 cm pyörö
Koko: Keskimmäinen, rinnanympärys 97 cm
Muutoksia: Tein vyötärölle enemmän kavennuksia kuin ohjeessa ja lisäsin pituutta ainakin 10 cm. Reunan pitsin tein kuvaa, en ruutupiirrosta katsomalla ja jatkoin sitä Jatan tapaan myös selkäpuolella.

No, tulihan siitä ihan perkeleen hieno. Ulkokäytössä ei ole vielä testattu kun on ollut niin lämmintä, mutta luulenpa että tuota tulee käytettyä. Fitted Knitsiä ei voi kuin kehua, ohjeet ovat selkeitä mutta eivät "liian helppoja". Sileääkin on mielenkiintoista neuloa, kun työssä on kavennuksia ja lisäyksiä seurattavaksi. Erityisplussana tietysti minimaallinen viimeistely; en edes pingottanut tuota. Helmaa voisi ehkä muotoilla terävämpireunaiseksi.

Nyt on puikoilla samasta kirjasta Keyhole-neck blouse with eyelet details mustasta Tennesseestä. Ostin langat oikeastaan Elisabeth Bennetiin, mutta ohjetta luettuani huomasin että se on niin pitkälle sama kuin Puffissakin etten jaksa ihan suoraan perään sitä aloittaa. Muutenkin tuo malli vaatii ehkä villaisempaa lankaa; Novitan syksyn värikartassa on Nallessa oikein kaunis vihreä.

Siihen Novitan kannattaminen varmaan loppuukin tältä kaudelta, paksummista langoista en pidä yhtään eikä värejäkään oikein ole. Muutenkaan menneiden vuosien "haluan tehdä halvalla, joten sovellan Novitaan" ei enää toimi. Tiettyyn rajaan asti voinee laadustakin tinkiä, jos hinta on samalla tasolla, mutta uutuuksien kanssa ei taida olla epäilystäkään rajan ylittymiestä. Toisaalta Novitan tuotteiden ja palvelujen kanssa ollaan mielestäni ylikriittisiä: kaiken pitäisi olla suunnilleen ilmaista ja kestää ikuisesti vaikka silppurin läpi ajaisi (aiheesta pitää toki reklamoida). En usko, että tasainen myynti pelkästä markettimonopolista johtuu etenkään nyt kun netistä saa vaikka mitä; varmasti tyytyväisiäkin käyttäjiä on niin klassikoilla kuin kalliimmilla uutuuksillakin. Omalla kohdallani kritiikki kohdistuu eniten valikoiman kapea-alaisuuteen: ottaisin mielummin vähemmän erikoisuuksia ja enemmän värejä. En halua tehdä "nopeasti näyttävää" -neuleita, en pörröisiä laukkuja enkä paksuja möhkäletakkeja, en valmiita raitoja enkä silmiäsärkeviä efektejä. Monipuolisuus ei ulotu värimaailmaan ja ohuinkin lanka on vähän siinä ja siinä paksuuden kanssa. Malleja on helppo soveltaa itse, mutta en jaksa värjätä muuta kuin noita räkäostoksia.

Sortuma

Ensimmäinen Clessidra on valmis. Olo on kuin suklaatehtaaseen eksyneellä: periaatteessa ihana ajatus, mutta kannattiko kuitenkaan?

Sukka tuntuu olevan vähän mallia "juosten kustu". Kavennukset eivät ole suoranaisesti rumat, mutta en pidä tuosta miten sileä neule loppuu kokonaan ja tuplapalmikko loppuu kuin seinään. Mikseivät ohuet palmikot voisi jatkua kantalapun reunoissa ja loppua sitten pohjaan? Cookie A:n Twisted Flower -sukat ovat malliesimerkki siitä, miten monimutkainen mallineule jatkuu saumattomasti ja kauniisti koko matkan (näitäkin olisi toinen valmiina, mutta kamera kieltäytyy yhteistyöstä tummanvihreällä langalla ja iltavalolla. Ehkä toinen valmistuu paremmalle valolle).

Kärjen tein suosiolla perinteisen mallin mukaan. Saako joku muka tuosta ulkomaisten ohjeiden suosimasta kärjestä kauniin? Itse saan aikaiseksi kamalan, istumattoman suiron - puhumattakaan siitä, että olen suhteellisen surkea silmukoija.

Olen melko huono myös riehaantumaan ostostelemaan ihania uutuuksia. Etenkin neulekirjat ovat olleet tälle saiturille ehdoton "vai kirjastosta" - päätös, joka muuten alkoi horjua ensimmäisen kerran sisäistettyäni, että olin todella jonottaja numero 29 Scarf Stylen perässä - mutta mikäs tuota päätöstä paremmin horjuttaisi kuin sohellus. Fitted knits pisti ensi kertaa kunnolla silmään Jatan kesäkuisesta blogimerkinnästä. Syynäsin muistakin blogeista kuvia ja arvosteluja ja puntaroin muutaman viikon ennen kuin tilasin kirjan Bookysta (suosittelen lämpimästi!) vakaana aikomuksenani tehdä ensin edes jotain alta pois (ai mikä Thermal? No edelleen hihoja vailla...), mikä melkein onnistuikin. Melkein.

Blogikierros paljasti ostoinspiraatiojakun muuttuneen valmiiksi puhviunelmaksi. Akuutin nivelreuman uhalla suhasin aloitetun Clessidran valmiiksi ja kaivoin kaapissa marintoituneet punaiset Tennesseet esiin. Kerän verran on nyt neulottu ja täytyy sanoa, että jos kirjan muut ohjeet ovat neulomismukavuudeltaan samaa luokkaa saatan toteuttaa jopa nekin neljä mallia, jotka eivät muuten niin houkuttelisi.

----------

Pukeutumisoppaiden mukaan leveäharteisten ei kannattaisi käyttää puhvihihaisia vaatteita. No, leveät hartiat löytyy kyllä mutta tuollaisille kielloille voi nakata paskat. Sama mielipide sopii oikein hyvin myös värianalyyseille, hiusmalleille, hameen pituuksille ja niin edelleen. Mielestäni ihmiselle sopii parhaiten sellaiset vaatteet, joista hän itse pitää. Rohkenen epäillä, että kukaan muu kuin itse peiliinkatsoja itse huomaa mitään merkittävää korostus/häivytys/"does my bum look big in this?" -efektiä oli päällä sitten pysty- tai vaakaraitaa. Nouskaa barrikadeille!

Hapatusta

Mikähän siinä on, että ei osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mutta vastapainoksi aivot jumittavat kuitenkin samassa mutakuopassa?


Viime maanantaina marssin (tai pikemminkin juoksin Esplanadin viehättävän hajun innoittamana) Menitaan. Tarkoitus oli ostaa syntymäpäiväksi itselle lankaa Clessidroihin ja Baijerilaisiin, olinpa päättänyt oikein olla kursailematta. Ja mitä vielä! Kun olin iskenyt silmäni tuohon Fortissima Sockan punaiseen sävyyn, ei edes Regia silkin pehmeys kiinnostanut. Ostin siis hyllyn tyhjäksi tyytyen toteamaan, että ihan turhaan se tiikerikin itseään pesee, eivät ne raidat katoa.


Ai miten niin pitää tehdä edes yhdestä mallista yksi sukka valmiiksi ennen uuden kokeilemista? Ei voinut millään, kun halusin päästä kokeilemaan ostamiani silmukkamerkkejä ja Clessidra-ohjeessa selvästi lukee "slip marker". Baijerilais-ohjeessa ei lue. Meneekö läpi?

Kaikki käsityöt ovat kuitenkin toistaiseksi jäähyllä. Huomisesta viisaudenhampaan poistosta toipumiseen on nimittäin varattu muuta tekemistä.

Vannomatta paras

Niin, piti kirjoittaa valmiista Thermalista. Yllättäen en malttanut olla aloittamatta mitään uutta; syy on kuitenkin inhmillinen. Oli monta päivää niin pimeää, etten valaistuksenkaan avulla tahtonut nähdä yhtään mitään ja virhemarginaali alkoi nousta niin sanotun vitutuskynnyksen yli.

Aloitin ensin Clessidroja punameleeratusta Saksa-ostoksesta, mutta parin sentin jälkeen oli ilmeistä, ettei kuviosta saa mitään selvää. Vaihdoin mallin Pomatomuksiin, jotka olin pari vuotta sitten printattuani hylännyt "liian vaikeina". Kuvio olikin yllättävän helppoa neulottavaa ja eteni joutuisasti kahden mallikerran verran, kunnes, kuten kaikissa kunnon tarinoissa on tapana, kuvaan astui mies.

Ylkä oli sitä mieltä, että on epäreilua aloittaa itselle monta uutta työtä kun olen luvannut "jonkin aikaa" tehdä tälle uudet kotitossut "kohta". Pomatomuksen jatkaminen kohti kantalappua ajoi kuitenkin tarttumaan heinäkuiseen seiskan koukkuun.

Malli: oma (periaatteella "virkkaa pussi, joka ulottuu varpaista nilkkaan, tee kantalappu muistin varassa kun mies on suihkussa, virkkaa edestakaisia kerroksia sopivin kavennuksin kunnes tekele näyttää tossulta, tee toinen suunnilleen samanlainen ja esiinny miehelle suurena käsityömestarina.")

Lanka: Novita Pirta (vihreä) ja 7 veljestä (luonnonvalkoinen), ehkä 100g yhteensä

Koukku: muoviseiska

Koko: ~42

Muuta: jos tekisin jotain lahjaksi, nämä voisivat olla hyvä vaihtoehto. Aikaa meni ehkä 1,5 h (toista piti nilkasta vähän purkaa), hermoja ei oikeastaan ollenkaan.

Pää on varmaan lahoamassa, olin ostamassa Clessidra-lankaa itselleni syntymäpäivälahjaksi (kyllä, perjantaina 13. päivä), enkä löytänyt mitään kivaa. Kävinkin tosin vain lankakeitaassa enkä suuremmassa paratiisissa, mutta jään odottamaan muutaman viikon sisällä tulevia uutuuslankoja (soijaa, maitoa, bambua ja ties mitä, kauppa on muuten kiinalaisen ravintolan vieressä).

Kohti Thermalia

Keskeneräisten käsitöiden kori on näyttää olevan melko täynnä. Onneksi päälimmäinen työ peittää kaiken muun, joten niistä ei tarvitse välittää.



Thermal on nyt edistynyt kainaloihin asti. Aloin sooloilla siinä vaiheessa, kun pyörönä neulominen loppui ja työn olisi kuulunut jatkua mielestäni idioottimaisella tavalla (= sileää nurjaa aina toisinaan). Aloituskohta jää nyt helmaan eteen keskelle, mutta mielestäni sitä ei huomaa ja vaikka huomaiskikin, on oman mielen mukaan tekeminen parempi vaihtoehto tässä (= ei sileää nurjaa).


Oranssilla langalla odottavat etukappaleet, neulon ne sitten rinnakkain yhtä aikaa kunhan teen ensin takaosan. Työ etenee yllättävän nopeasti, minkä siivittämänä olen joutunut myöntämään itselleni jotakin: paksut langat eivät ole minua varten. Onhan se tietysti kiva saada nopeasti isokin työ valmiiksi ja upottaa pärstä pehmoiseen lankaan, mutta en minä niitä paksukaisneuleita käytä kuin korkeintaan kotona.

Kesäflunssa on rantautunut tähänkin kuuppaan ja kevyesti pöllyävä Kotiväki avustaa aivastelussa, mutta ei tätä malta olla tekemättä. Mallineule on helppo muttei tylsä ja työ vaikuttaa muutenkin lupaavimmalta miesmuistiin. Melkein tekisi mieli luvata, että bloggaan seuraavaksi valmiista Thermalista, mutta työmatkavirkkuuna kulkeva myssy saattaa ängetä edelle.

Melkein Beatrice ja 7 kuolemansyntiä

Olin aikeissa virkata Glanz-cablesta Beatricen. Aivoni olivat ilmeisen eri mieltä, sillä en kerta kaikkiaan tajunnut ohjeen toista riviä. Parin tunnin hölmöilyn jälkeen luovutin ja muutin mallivirkkauksen moodiin "vähän sinne päin".

Langat on vielä pääteltävä ja työ pingotettava; sen jälkeen voinee jo harkita kuvaa päälläkin. Vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka malli onkin jotenkin erikoisen näköinen. Glanz-cablea oli huomattavasti hauskempi virkata kuin neuloa, samoin lanka tuntuu pääsevän tuossa paremmin esiin. Vajaa 200 g jäi, osa menee uusimmassa Filatissa olleeseen verkkomyssyyn.


Edellisessä postauksessa maalailtu Thermal on alulla, joskin vaihdoin langan Novitan Kotiväkeen. Bambu vaikuttaa kyllä ihan ihanalta, mutta valitettava tosiasia on se, että värikartta on parhaimmillaankin mallia "ei ihan hyi mutta ei paljoa puutukaan" eikä toisaalta huvita noin pienillä puikoilla nyhrättävää työtä aloittaa langalla, jonka käyttäytymisestä ei ole mitään kokemusta. Kotiväki passasi tuohon käsialallani mainiosti ja värikartasta löytyy se tärkein: musta.

-----------------------------------------------------------

Seijap haastoi minut ensimmäiseen meemiini. Päätin blogia aloittaessani, että osallistun vain sellaisiin joukkopostauksiin joiden vastauksia jaksan muiltakin lukea; tämä faktameemi on ollut oikein kiinnostava. Tässä oma listani.


1.
Olen suuruudenhullu ja saita. Typerä yhdistelmä, mutta estää pahimmat lankakatastrofit.

2.
Taloudessani ei ole televisiota, mutta en osaa tehdä käsitöitä ilman audiovisuaalisia ärsykkeitä. Elokuvia ja sarjoja katsotaan läppäriltä, äänikirjat ovat myös erinomaisia.

3.
Sairastan vakavaa Stephen King -addiktiota.

4.
Toiveammattini olisi jonkinlainen sekoitus Darth Vaderia ja arkistonhoitajaa.

5.
Jos olisin miljo(tai edes tuhat)nääri, kiertäisin maailmaa suurena juustotutkimusmatkailijana.

6.
Inhoan yli kaiken silittämistä. Näinollen olen eliminoinut kaiken silitettävän omistuksestani; verhot kerran vuodessa + ompeluksien saumat ovat siinä ja siinä pakollisia.

7.
Kaiken pitää olla aakkos-, numero- tai muussa loogisessa järjestyksessä. Tämä koskee lähinnä levyjä, kirjoja ja niin edelleen (vaatteita ei ole värikoodattu). Pinna on lyhyt kuin pissaliisan hame, enkä jaksa etsiä tavaramassasta tarvitsemaani; on paljon helpompaa pitää kaikki järjestyksessä.


Lähdin tähän mukaan niin myöhään, että en haasta ketään. Vastatkoon ken mielii, jos joku vastaamaton vielä on.


Laitan Thermalinalusta kuvia, kunhan pääsen mallineuleeseen asti. Resori (268 s) etenee kakkosen puikoilla tahtiin 10 krs = 2,5 cm, eikä tuossa joustimessa nyt niin kovasti ole nähtävää. Mallitilkun perusteella tuo vohvelineule näytti kyllä oikein kauniilta.

Lärpäke...

... eli puolikeeppi/tissinlämmitin/olankohautin.

Saksa-langat alkavat muotoutua joksikin, etenkin puretuksi langaksi. Jotain olen saanut sentään valmiiksikin, en ehkä muuten mutta koska viikonlopun suunnitelmiin on pakkomielteenomaisesti tarrautunut Thermalin neulomista Novitan Bambusta ja olen pakottanut itseni lupaamaan, etten ostele lankoja ilman että sitä kuluukin johonkin, oli luotava vajetta varastoon. Tiheyshän tuossa ei passaa mutta ei se mitään, sovelletaan.

Malli: alkoi Blazena , muuttui kyllästymisen kautta Cleaves-inspiroituneeksi tuotteeksi
Lanka: Rellana Fantastico Reller, paria metriä vaille 200g
Puikot: Addi 3,5 ja 4 mm pyöröt
Tyytyväisyysaste: "ihan kiva"

Tämän tekeminen ei muuten parantanut minua yhtään halustani tehä oikea Cleaves, mutta rohkenen epäillä mallin hyödyllisyyttä tässä vaiheessa vuotta yhtä hyvin kuin omaa intoani neuloa jotain tuohon sopivaa lankaa.


Lärpäke on neulottu kokonaan pyörönä, hihat yhdistetty vartalo-osaan kainalon kohdalla kolmen puikon päättelynä ja "saumaa" kavennettu joka kerroksella hihaan päin, kunnes vartalo-osan silmukat kohtasivat hartialla. Yllättävän kivaa lankaa tuo oli neuloa, vaikka en kyllä tiedä onko tuo liian joulukuusimainen ulkokäyttöön. Tarkoitustaan se ainakin palvelee, eli lämmittää hartioita ja selkää mutta pysyy keeppiä tai huivia paremmin paikallaan. Lankaa jäi vielä kolmisensataa grammaa, todennäköisesti menee myyntiin jossain vaiheessa.

Glanz-cable puolestaan on osoittautunut neulontayhteistyökyvyttömäksi, joten yritän virkata sitä. Olen kyllä neulonut puuvillaa melko paljon, mutta tuo on todella joustamatonta eikä sovi minun neulomistahdilleni yhtään; pitäisi malttaa tehdä hitaammin, että tulee tasaista. Kuvia tästä kunhan on edes aloitettu.

Olevia ja tulevia

Tiistaina tuli Saksasta paketti. Varmasti ei olisi muuten tullut, vaan kun kehtasin valittaa. Luulisi, että käsitöiden kanssa nyhrätessä olisi vuosien varrella pinna pidentynyt, mutta ei; varmaan sekin vähä lyhennetty muusta olemisesta. Sisältö oli kuitenkin sitä mitä pitikin ja kannettiin vitosella kotiovelle, joten olen tyytyväinen.

Viime vuoden puolella virkattu amineko Heinrich halailee sukkalankoja, joita on kaksi kerää kumpaakin sorttia. Pienempi on Flotte Socks 4fach -lankaa oliivinvihreänä (vertailukohtana Heinrich, joka on viimeisimmän värikartan mukaista 7 veljestä), 100g riittää toivon mukaan jonkinlaisiin Baijerilaisiin. Suurempi kerä on samaa lankaa isommassa kerässä punameleerattuna, nämä on valittu Clessidrat mielessä. Lanka on melko ohutta, 30s/10cm, ja ihanan pehmoista, vaikka koostumus minun saksantaitoni mukaan on sama kuin "erään valmistajan" sukkalangoissakin. Lieköhän eri käsittelyjä vai ennakkoluuloa?




Tänä keväänä Heinrich (kaksinkertainen Novita 7v, koukku 6) sai puolisokseen Margareten (kaksinkertainen Novita Nalle, koukku 5), josta tuli harjoituksen kautta ehkä miestään sievempi. Lanka Margareten kainalossa on nimeltään Fantastico Reller (30% viskoosia, 35% puuvillaa, 35% akryylia; puikot 3,5-4,5, 50 grammassa 115m). Täytyy sanoa, että tämä on ihan siinä rajoilla onko liian Usvasaloa, mutta toimii varmasti jossain simppelissä mallissa. Suunnittelin sileää raglanneuletta venepääntiellä, voi olla että ei ihan täyspitkiin hihoihin riitä tuo puoli kiloa. Langassa on kolme säiettä, matta ja kiiltävä punainen sekä mattamusta. Neulepinnassa on jotenkin vähemmän kiiltävän näköinen kuin kerällä; kerkesin siis jo kerän verran tuota neulomaan ennen kuin huomasin, että ympärysmittani ei ehkä olekaan 3,5 metriä. Ja uutena bloggaajana unohdin, että siitä(kin) vaiheesta voisi ottaa kuvan.



Viimeinen ostos on 10 kerää Glanz-cablea (50% puuvillaa, 50% polyakryylia, tiheys 20s/10cm puikoilla 4-4,5, 50g = 100m), sävy kastanja. Netissä väri oli lähempänä sitä hiusvärien kastanjaa, mutta tottapuhuakseen tämä poltettu oranssi on enemmän minun väriseni muutenkin. Lanka tuntuu kerällä vähän kovalta, mutta on pehmeä neuloa ja hinkata naamaan.


Glanz-cable neuloutuu melko joutuisasti, vaikka käsiala ei olekaan tasoittunut talvivillojen jäljiltä ihan tämän välimerkinrakastelijan mieleiseksi, mutta menköön kun on takakappale. Tästä tulee siis (toivottavasti juhannuksen aikana) Modan 3/2007 malli 40, jonka alkuperäinen lanka Jaeger Ascot hävisi viimeistään hintavertailussa (7,40 €/kerä vs. 1,70 €/kerä), semminkin kun metrimäärään perustuva laskettu menekki olisi pakottanut minut syömään Ascot-paidassani lähinnä fiktiivisiä ruokia.


Muilta osin viikonvaihde menee syöpötellessä ja univelkaa pienentäessä. Kesälomattomana opiskelijanretkuna nelipäiväinen työviikko tuntuu todella ylelliseltä, ja ehtii kai sitä koheltaa muulloinkin (esimerkiksi syntymäpäivänä hammaslääkärissä; minä se sitten osaan suunnitella riemukkaan kesän). Hyvää juhannusta!

Odottavan aika on pitkä

Tilasin viikko sitten perjantaina, siis 8. kesäkuuta, lankaa Saksasta, Rellana Versand-nimisestä nettikaupasta. Valikoima ei ole kovin kummoinen, mutta kauppa on edullinen ja toimituskulut vain 4,95 euroa. Edellisen kerran tilasin juuri ennen joulua sukkalankoja, joiden oletin matkaavan Suomeen vasta tämän vuoden puolella, mutta Kusti soittikin ovikelloa alle viikon päästä tilauksesta!

No, tällä kertaa olin valmistautunut tarkoin suunnitelmin ja tilasin lankaa neljään työhön (kahdet sukat, kaksi puseroa). Langat ovat lähteneet Saksasta viime viikon maanantaina eli 11. päivä, mutta eipä ole vielä näkynyt. Hmph. Odotellessa on ollut pakko tehdä valmiiksi muita töitä (kamalaa, eikö totta; vain viimeisteltävää, ei mitään aloitettavaa!).

Seuraa arvoitus. Mikä on punainen, karhea, haisee lampaalle ja ällistää omistajansa?

Vastaus: Flower Basket Shawl.

Malli: Interweave Knits, fall 2004
Puikot: Addi 4,5 mm, 80 cm pyöröt
Menekki: Ällistyttävä

Sallinette minun selittää. Ostin pari viikkoa sitten kaksi vyyhtiä virolaista villalankaa monessa blogissa kohtaamieni kauniiden, liukuvärjättyjen huivien innoittamana. Toisesta puuttui vyöte, mutta molemmat olivat suunnilleen samankokoisia (n. 200g). Kumpikin vyyhti aukesi kyllä kauniisti, mutta keriminen kesti. Ja kesti. Ja kesti. Ja sitten keriminen alkoi takkuilemaan, ja kesti vähän lisää. Loppujen lopuksi ohjeen mukaiseen kokoon meni lankaa vain noin puolet toisesta vyyhdistä. Mitä ihmettä minä niistä lopuista teen? Lisää huiveja? Kaipa tästä voisi jonkun vaatteenkin tehdä, tai huovuttaa jotain. Kolminkertainen määrä sitä vielä olisi.

Huivi oli nopea ja erittäin miellyttävä neuloa isoillakin puikoilla, vaikka on hyvin ohutta. Karkeus ei neuloessa juurikaan häirinnyt, mutta edes puolen tunnin uittaminen huuhteluaineessa ennen pingotusta ei pelastanut ihoani. Huivi on todella karkea. Kannattaisikohan liottaa uudestaan? Luulen, että lanka huopuu, joten ihan koneeseen en uskalla laittaa. Toisaalta ohjeen kuvassakin huivi on enemmän koristeena kuin lämmikkeenä, vaatteen läpi ei kaiketi raavi ihan verille.

On tälle ehkä jotain muutakin käyttöä, jos vaikka opettelisin lentämään. Näin siis käy, kun innokas kuvaaja unohtaa laittaa kameran itselaukaisu-
asentoon ennen poseeraamaan ryntäämistä. En ihan tainnut olla tarpeeksi nopea. Siinäpä on sitten tekemistä ulkomaanpakettia odotellessa. Olen jo lähettänyt kyselyn mahdollisesta lähetyskoodista kauppaan, kun Postin palvelunumerossa oltiin sitä mieltä, että a) pelkällä nimellä ei saa mitään tietoja ja b) heillä ei ole mitään käsitystä siitä, kauanko paketilla kestää tulla minulle, vaikka tiesin kertoa koska se on lähetetty. Eipä tietenkään.

PS. Suurkiitos kaikille avauspostiin kommentoineille!

In the beginning, eli kuinka minusta tuli bloggaaja.

1.
Ajaudu jonkun blogiin vahingossa.

2.
Päätä, että olet jo valmiiksi ihan tarpeeksi nettiriipuvainen.

3.
Laita löytämäsi blogi kuitenkin kirjanmerkkeihin ja seuraa sitä säännöllisesti.

4.
Huomaa neuleblogiringin "random" -nappula ja aloita "mä katson vielä yhden" -maraton.

5.
Pohdi oman blogin perustamista, ja keksi tekosyitä perääntyä.
Esimerkkejä:
- en saa tarpeeksi töitä valmiiksi
- en muista päivittää tarpeeksi usein
- jään koukkuun ja päivitän liian usein
- se on varmaan tosi vaikeaakin...
- mitä jos kukaan ei lue tätä?
- mitä jos joku lukee tätä?!

6.
Keksi vuorokauteen lisää tunteja.

7.
Aloita blogin suunnittelu.

8.
Huomaa, että vaikka keksimäsi tunnit ovat huijausta, tekosyysi ovat huonoja ja suunnitteleminen tylsempää kuin tekeminen.

9.
Sukella.

10.
Valmis! Täällä ollaan!