Kulttuuria massoille

Tästä voisi olla vaikka mitä huudeltavaa, mutta jälleen kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Malli: Entangled Stitches by Julia Mueller (Ravelry)
Lanka: Sandness Lanett, vajaa 2 kerää
Puikot: 2mm Addi 80 cm pyörö

Neuloin nämä sormia myöten yhtä aikaa pyöröllä. Olen ennen tämän tekniikan omaksumista vihannut palavasti sormikkaiden neulomista, mutta nyt tekisi mieli neuloa saman tien toinen pari. Kuten aiemmin totesin, hanskat ovat ranteen kohdalta aavistuksen liian tilavat, joten toisen parin neulominen on vain oikeutettua. Muuten istuvat kuin, no, hanska.



Mallissa on paljon kauniita yksityiskohtia, mutta se ei ole epäinhimillisen vaikea. Jos pidit Baijerilaisista, pidät tästäkin.


Ohje on erittäin hyvin kirjoitettu ja siinä on selkeät kaaviot. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, mutta ohje on looginen ja helppo seurata varmasti niillekin, joiden englanti on päässyt hivenen ruostumaan. Neljä euroa ei mennyt missään nimessä hukkaan tässä ostoksessa.

Samaa ei tosiaan voi sanoa Garnstudion polvisukista, jotka ovat maanneet valmiina käsityökorissa jo hyvän aikaa. Ohje oli totuttuun tapaan vähintäänkin omituinen, vaikka ihan kivat noista sitten lopulta tuli. Kuvaaminen ei mennyt kovinkaan nappiin, joten tarjolla on lähinnä yksityiskohtia.


Malli: Drops 103-10
Lanka: Novita Nalle, alle kaksi kerää
Puikot: Addi 3,5 mm pyörö (muistaakseni)

Nämäkin neuloin pyörönä yhtä aikaa ja hyvä niin, muuten olisi saattanut jäädä kesken. Muistan lukeneeni, että joku muukin oli muuttanut palmikkoa, jotta se olisi symmetrinen, ja niin tein minäkin.


Pohjeosan neuloin oikein enkä nurin, koska nurjan neulominen ottaa aivoon. Kavennukset tein väärin, koska en osaa lukea, mutta se oli oikeastaan vain plussaa sillä nuo ovat hyvin napakat jo nytkin. Jos olisin kaventanut ohjeen mukaisesti en varmasti olisi saanut kiskottua sukkia kovin pitkälle nilkan yli.


Jatkoin reunapalmikkoa alas asti, aika reikäiseltä näyttää mutta enpä tuota ole jaksanut kummemmin viimeistellä. Onneksi maailmassa on muitakin palmikkopolvisukkien ohjeita, ihan kivasta lopputuloksesta huolimatta tähän en toiste koske.

Niin, sitten sitä kulttuuria. Perjantaina avautui Ateneumissa mielenkiintoinen näyttely, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille kuvataiteista vähänkään kiinnostuneille. Hokusai & Hiroshige: Matkalla Edoon sattui sopivaan saumaan siksikin, että suunnitteilla on jo jonkin aikaa ollut sisustaa muutamalla julisteella, joita pääsi nyt pällistelemään ihan livenä. Ateneumin kaupasta ei ainakaan vielä julisteita löytynyt, joten tyydyin pariin postikorttiin. Niistä piti sitten paskarrella ylkän maalailemaa vesiväritaustaa vasten sommitelma eteisen seinälle odottamaan lajitovereitaan suuremmassa muodossa.

Kaikki viisi kuvaa ovat Hiroshigen. Salamahan tuon sotki, mutta ihan tarpeeksi monta kertaa tuli yritettyä että saa luvan olla. Omin silmin nuo vasta pääsevät muutenkin oikeuksiinsa, joten mars mars kaikki katsomaan. Voi sen 8 euroa (S-kortilla 7) huomattavasti huonomminkin käyttää.

Kilpavarustelua

Pukkaa näköjään syksyä. Paskat. Melkein voisi sanoa, että suoraan kevään perään. Eräänä aamuna tuli oikeasti kylmä, joten oli pakko paiskata tekeillä oleva mysteeri sivuun ja alkaa pakertaa talvisempia asusteita.

Malli: Asherton Reversible Scarf
Lanka: Red Heart Niki, Villiksen tarjouslanka
Puikot: Addi 4,5 pyörö
Muuta: Ihana

Samalla reissulla ostin Lanettia sormikkaisiin (Ravelry), jotka etenevät hyvää vauhtia ja ovat jo ohi peukalon. Ohje on L-kokoiseen hanskaan 2,5-millisillä puikoilla, teen kakkosilla ja pikkuisen isot noista tulee silti. Pah. Teen silti loppuun, ajattelin että ranteen kohdalle sileään neuleeseen voi varmaan tehdä jonkin pienen kuminauharypytyksen tai laittaa ohuet sormikkaat alle.

Postaustahti on ollut aika nihkeä, vaikka nytkin on loma. Olen varmaankin pudonnut kelkasta siinä kohdassa kun käännyttiin kohti uudenlaista blogikirjoittelua. Ehkä tuon hiihtää kiinni, tai sitten ei. Menee tämä näinkin haahuillessa. Ompeluksia on valmiina vaikka kuinka; tulee ainakin kiehtovia kuvia, kesämekkoja lumihangessa.


Siinä se menee kohti pakkasia.

2,5 kg mekkoa

Paikallisessa kangaskaupassa myydään kankaita kilohinnalla. Itsehillintä jäi kotiin.






Kaikki kankaat ovat joustavaa puuvillatrikoota, palat ovat noin 150 x 150-200 cm kokoisia. Lilan vieressä oleva kangas on oikeasti tummansininen, sitä on kaksi palaa. Suunnitelmissa on pari mekkoa, paitoja sekä siitä tummansinisestä huppari ylkälle.



Novitan syksyn värikartat valuvat kauppoihin, tätä oranssia Nallea olen ehtinyt jo pariin otteeseen käydä kyttäämässä. Garnstudion pitkät palmikkosukat piti tehdä jo viime talveksi, mutta enpä näköjään tehnyt.

October rust

Green Mania suositeltiin taustamusiikiksi, mutta aika ruskaisilla pakkasilla näkyy värien puolesta huitelevan.


Malli: Vinnland
Lanka: Zitron Trekking Hand Art, reilusti alle 100g
Puikot: 2,5 mm bambusukkikset sekä 120 cm pyörö (Addi)
Muuta: neulottu molemmat yhtä aikaa pyöröllä Kristiinan ohjeella.

Oma kehu haisee, mutta opin heittämällä kaksi uutta tekniikkaa näitä neuloessa. Kärki ja kantapää lyhennetyin kerroksin sujui ihan hyvin, mutta jatkossa neulon ne ehkä suosiolla bambuilla. Tai ainakin siihen asti, että opin kiristämään kunnolla. Nyt vain vasen reuna jäi reiättömäksi. Tuo pitkällä puikolla neulominen oli ollut opettelulistalla jo pitkään, nyt sitten sain aikaiseksi. Enkä vaihda enää takaisin. Erityisen mainiota oli, että sukkiksilla neuloessa minkä tahansa oikein-nurin -resorin ensimmäinen oikea on aina ollut töissäni levähtänyt, vaan ei ole enää.

Malli oli kiva neuloa, samoin lanka. Reilusti pitempäänkin varteen olisi riittänyt, mutta koipeni muhkeus ei olisi sitä ilman jotain lisäyksiä sallinut. Ja se taas ei napannut yhtään. Varmasti teen joskus toistetkin.

Lisäksi olen törsännyt. Tulevien töiden listaa ovat kasvattaneet Romantic Hand Knits sekä Knit so Fine (linkit Ravelryyn), joiden tilaamista suosittelen Book Depositorysta. (Onko kirjojen tarkemmassa esittelyssä näin verkkoaikana edes mitään tolkkua? Kummassakin on paljon tehtävää melko ohuilla langoilla, ei ehkä aloittelijalle sopivia kumpikaan.)

Tuo Ravelry puolestaan lienee suurin syy blogihiljaisuuteen; se on vain liian helppo paikka kikkailla tähän verrattuna, joten etenkin kameravajeessa olen laiminlyönyt linnaani aivan urakalla. Siitä huolimatta sain tuplasti tunnustustusta , kiitoksia! Tapani mukaan en laita näitä eteenpäin enkä näkösälle.

Blogin syntymäpäivä meni, itse taas vanhenen sunnuntaina. Armoton juopottelu sen kunniaksi taas antaa Akille töitä. Palaan asiaan kun tuo El Sol on näyttelykelpoinen.

Ei mitään nähtävää

Ei sillä, etteikö olisi näytettävää. Minä ja kamera olemme eri kaupunginosissa, ja nekin kuvat jotka muistin ottaa ennen hetkellistä eroa eivät ole täällä töissä. Sitä paitsi sekin kuva, joka parhaiten onnistui, on lähinnä muistutus siitä, että kaikki langat eivät sovi kaikkiin töihin vaikka tiheys olisi kuinka ookoo, eli purkumateriaalia.

No, ei se mitään, tilasin eilen Interweavelta tarjouslehtiä ja aion käyttää tämän iltapäivän UFOjen purkupommittamiseen koska a) en perkele nyt osta lankaa ja b) pelkään, että ylkä kokee kammottavan X-Files -kuoleman, kun käsityökorini sortuu sohvan nurkasta hänen niskaansa. Louhi on oikeastaan huppua vaille valmis, mutta eipä napostele neuloa polviin asti levittyvää seiskaveikkatuotosta näillä ilmoilla.

Kameran comebackia odotellessa jatkan Jeevesin parissa. Pip pip!

Rautahermo Karnaluksissa

Olin minäkin siellä Novita-klubin kevätretkellä. Eikä muuten lähtenyt edes lapasesta.

Matkaa on kuvailtu vuolaasti monessa blogissa, joten tyydyn leveilemään ostoksillani. Karnaluksista meinasin olla ostamatta lankaa ollenkaan, mutta taivuin sitten tuon täydellisen tumman viininpunaisen puuvillalangan edessä.



Kymmenen kerää eli puoli kiloa sai tukkuhintaan vähän alle yhdeksällä eurolla. Oranssi merinovilla on Liann Lõngadista, johonkin tulevaan mysteeriin. 100 g vyyhdissä on 1400 metriä ja se tarttui mukaan paitsi värin myös hinnan takia: noin 4,5 euroa.

Värit ovat oikeammat lähikuvissa.



Varsinaisesti olin tarvikkeiden perässä, ja ostinkin muutamat Addit ja bambusukkikset. Sisäinen harakkani flippasi totaalisesti heti sisäänkäynnillä, kun kiiltävät solki- ja tilpehöörihyllyt sattuivat silmään.



Isommat reunoilla maksoivat kymmenen kroonin kieppeillä kappale, eli noin 65 senttiä. Pienemmät olivat viiden ja kymmenen kappaleen pussissa, kappalehinta noin 2 kroonia. Tuo isompi koukkumainen oli 4 kroonia. Ainoastaan tietoisuus siitä, että en voi ostaa näitä vain hypisteltäväksi vaan jotain pitäisi tehdäkin esti minua haalimasta pusseja lapiokaupalla mukaan.



Louhi oli liian painava matkatyöksi, joten piti ottaa muuta. Mallikertaan tuli liian vähän välikerroksia, mutta kun olin toistanut saman virheen systemaattisesti joka kerralla niin en viitsinyt purkaa.

Paluumatkan arpajaisissa voitin Kristiinan ompeleman pussukan, jollaista vähän toivoinkin. Pussi on vielä kuvaamatta, mutta on ollut jo käytössä kotonakin.

Kivaa oli, taas. Ensi vuonna uusiksi. Tosin varaan isomman juustobudjetin; vironvillojen sijaan minä loikin riemusta Sadamarketin ruokaosastolla. Selvisin silti kahdella juustolla.

Selityksen makua

Gradua on melkein 25 sivua valmiina. Koska blogi on minulle enemmän kirjoitusharrastus kuin kaikkien neuleiden arkistointi- ja raportointipaikka, on hyväksyttävää pitää törkeitä päivitystaukoja, jos on ollut muuta kirjoitettavaa. Eikö kelpaa?

No on mulla muitakin tekosyitä. Olen ollut matkalla.


Tätä punaista muhkupolkua on ollut suorastaan nautinto taivaltaa, mutta matka on kyllä turkasen pitkä. On suorastaan hämmästyttävää, etten ole hyppinyt sivupoluille.



Yhdessä kulmassa jouduin huitelemaan pariin otteeseen, koska luin karttaa päin persettä. Onneksi ei tarvinnut pakittaa paljoa.



Eikös tästä nyt jo näe mihin olen menossa? Pohjolaan on vielä jonkun verran matkaa, mutta loppu häämöttää jo.

Huomasin muuten tuossa päivänä muutamana, että horinoitani tilaa jo sata lukijaa. Uskomatonta! Etenkin siksi, että olen hävyttömän laiska kommentoimaan muiden blogeissa, vaikka seuraankin lähes sataa aktiivisesti. Kiitos! Olisi mukava kuulla, mikä seikka sai sinut merkitsemään minut listallesi. Mitään muutoksia ei ole luvassa, mutta olen utelias paskiainen.