Sisäinen timpuri

Levyhyllystä uhkasi loppua tila. Tätä ennakoitiin jo ostovaiheessa, mutta toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta uhan ollessa ilmeinen.

Siis, otetaan kaksi Ikean Leksvik -kirjahyllyä...



... ja 8 kpl Tryggve -hyllyjä (sisältää kotoisan männyntuoksun). Kähvelletään saha sopivasti lomailevalta äidiltä.




Rautakaupassa voi kokea menneen ajan tunnelmaa, terveisiä vaan kauppiaalle.


Tämäkin menee muuten parisuhdeaktiviteetista. Huomatkaa piirtämäni ammattitaitoa huokuvat apuviivat.


Yhtä ruuvia piti hitusen siirtää, muuten meni kerralla nappiin. Hyllyjä ei vielä ruuvattu kiinni, sillä ne on tarkoitus keväämmällä petsata kaapin kanssa saman sävyisiksi.



Lopuksi täytetään hylly ja ihastellaan lopputulosta rinta kaarella.



Tuli sitä mitä tilattiinkin, ja nopeasti. Ensimmäisestä sahanvedosta täyteen hyllyyn alle neljässä tunnissa, ja se olin sentään minä joka sahasin.

Sahalaitaa

Vuoreni on litistynyt.


Hosumallahan ei tule kuin kusipäisiä lapsia. UFOilla ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen laiska langanpäättelijä ja pingottaja. Sain kuitenkin viimeinkin viimeisteltyä natsihameeni.

Malli: Gudrun Johnstonin Hip in Hemp (Knitty Summer 2007, koko M)
Lanka: Novita Kotiväki, yhteensä varmaankin alle kaksi kerää. 300g? Vaaka rikki.
Puikot: 2,5 mm, 80 cm mutkalle taipunut jämäpyörö
Muuta: 1,5 cm leveää kuminauhaa (ehkä suunnilleen) Ultimecianlevyinen pätkä

Jos olisin vähemmän laiska, olisin ehkä vointu photaroida tuon ovenkahvan pois, mutta enpäs ollut.

Hame onnistui juuri kuten pitikin. Se on oikeastaan täydellinen. Kotiväen tiheys täsmäsi alkuperäiseen lankaan mutta korkeus ei, joten hame on alkuperäistä lyhyempi. Tämä oli oikein hyvä, sillä halusinkin polvimittaisen hameen. Raidoituksen tein vähän eri tavalla kuin ohjeessa, yksi minun raitani on yhtä korkea kuin kolme alkuperäistä, mutta en halunnut niin kapeaa kuviota noin voimakkailla väreillä. Migreenipotilaat näkevät varmasti sahalaitaa muutenkin aivan riittävästi.

Yllättävän nopea tuo oli lopulta neuloa, eikä edes loppuvaiheessa alkanut harmittaa. Ehkä se on tuo kuvio kun jaksaa pitää mielenkiintoa yllä, pitää kai testata joskus pelkällä sileällä kuinka äkkiä tympii. Paksuista langoista tuntuu etten jaksa neuloa mitään, ei vain istu sormiin. Ennen reikäkerroksia kuvion neulominen vähän sieppasi, mutta kun silmä tottui jälkeen meni sekin ohi. Tulen aivan varmasti hyödyntämään tätä mallia uudestaan.


Vyötärölle tein tavallisen taitteen sijasta pykäreunan. En edes yrittänyt neuloa kuminauhaa suoraan taitteen sisään vaan jätin pienen aukon ja laitoin sen vasta lopuksi. Käytin valkoista kuminauhaa, kun ei muutakaan sattunut olemaan, joten en ommellut nauhakujaa vieläkään umpeen: sen voi vaihtaa, jos jaksaa.



Helmaan tuli muutama kerros ainaoikeaa estämään rullautumista. Sen verran pidemmäksi jouduin tuon neulomaan, että sain raidoituksen tasattua, muita muutoksia en tehnyt.



Että nyt niitä keväisiä ilmoja, kiitos. Sisätiloissa nappaskengissä tepastelu on toki antoisaa, mutta kehtaisi tätä ulkonakin pitää.

Kuinka neulesuunnittelijaksi ryhdytään. Osa 1.

Kaikki alkoi Yhteishyvästä. Siinä mainostettiin, että Novitan uutta kampanjalankaa Siljaa saa mennä ostostelemaan Prismasta, hintaa 1 €/kerä. Lehden sivulla komeili mallikeriä, ja sieluni silmin jo näin itseni vaaleahkon oliivinvihreässä Silja-hupparissa istuskelemassa kesän ilta-auringossa kivennäisvettä siemailemassa mieli seesteisenä puuvillasekoitteen lämmössä kylpien. Mitä vielä! Langan väri muistutti enemmän jotakin nenäkarvoihin ja limakalvoon jumiutunutta kikkaretta, puhumattakaan muista vaihtoehdoista (hailakka pinkki, vauvansininen, oksennus ja taisi olla valkoinen). En ole kovin innokas värjääjä, joten sinne jäivät vaikka halvalla olisi saanut. Vielä enemmän kävi otsalohkoon se, että langan koostumus oli lähes täydellinen.

No, suutuspäissäni marssin sitten Villikseen ja ostin neljä kerää Teeteen alpakkaa. Alkujaan suunnittelin kirjoneulesliparia (tai siis puseroa, mutta ajattelin psyykata itseni koitokseen kuvittelemalla, että hihoja ei ole sitten pakko tehdä jos ei huvita). Muutamaa mallineuletta kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että vaikka jälki olikin kaunista ja kirjoneuletta oli hauska tehdä (muistin, että olisi ollut vaikeampaa) tulisi valmiista neuleesta liian lämmin ja minun makuuni slipariksi liian paksu. Ei sillä että olisi mikään kunnollinen suunnitelma mennyt mönkään, Stetson-Harrisonilta tuokin olisi ollut.

Sitten käynnistyi lähes viikon mittainen aivoriihi. Lankaa on kaksi kerää ruskeaa ja kaksi mustaa, mikä tietysti rajoitti jonkin verran suunnitelmia; en halunnut mitään kaksinkertaista enkä pidä raidallisesta pitsistä. Enkä palmikoista. Enkä ribbistä. Päädyin sitten säveltämään raitaboleroa mustalla kauluksella, siihen perinteiseen "neulo hihasta hihaan, poimi silmukat pääntieltä ja selästä ja neulo jokin kaulus" -tapaan.



Ajatuksena on tehdä väljä käyttövaate, joten kähvelsin hihan silmukkamäärän valmiista ohjeesta kohdalta juuri ennen pyöriön kavennuksia ja posotan koko matkan suoraa. Kaksi kertaa raidan mittainen hihansuun joustin voi toimia sormien suojana tai sen voi kääntää kaksinkerroin; jotain muotoilua ajattelin tehdä selkäkappaleen alaosaan ja niskaan jahka sinne asti pääsen. Vaikka etenen 2,5 mm puikoilla tuntuu tuo valmistuvan nopeasti. Alpakkaa on ihana neuloa ja olen tämän 20 cm matkalla jo ehtinyt suunnitella siitä ainakin neljä seuraavaa työtä. Ehkä tuo itse raidoittaminen tuo jotenkin pontta matkaan; raidan korkeus on tuossa 20 krs ja silmukoita 80, en ehdi kyllästyä.


Tänään ilmestyy uusi vihje SotS kakkoseen. Sain kolmosvihjeen valmiiksi jo viime lauantaina, mutten ole ehtinyt kuvata, bloggaamisesta puhumattakaan.



Pingotus on kuvassa mallia juosten kustu, mutta olkoon. En ole edelleenkään perin innostunut esittelemään samaa keskeneräistä työtä useampaan otteeseen (sen takia kakkosvihjekin jäi näyttämättä), mutta Yahoo-ryhmässä on taas tällä viikolla arvonta ajoissa valmistuneiden kesken niin ahneena paskiaisena pitää tietysti änkeä mukaan. En kyllä edes tiedä mitä siellä voi voittaa.

Omistaako kukaan muuten niitä pingotusvaijereita/keppejä/mitälienejä, joilla ulkomaan elävät pingottavat suuria kolmiohuiveja? Mistä sellaiset saisi halvimmalla, vai voiko niitä tehdä? Tai siis tietysti voi, mutta onko joku kokeillut? Ei sillä etteikö tuo matto olisi hyvä pingotusalusta, ylkä vain ei tunnu arvostavan temppurataa keittiössä.

Hampaaton mysteeri

Yritän tässä nyt olla aktiivinen blogisti ja esitellä mysteerien edistymistä.


Aloitin Secret of the Stole kakkosen ensin yksin- ja sitten kaksinkertaisesta Merino Orosta. En vain onnistu pitämään siitä superpitsisestä ulkonäöstä, joka noihin huiveihin herkästi tulee, ja mielestäni kakkosen puikoilla tuosta olisi tullut jo liian pieni. 3,5 sopii hyvin kaksinkertaiselle langalle. Uuden vihjeen printtasin jo, mutta olen karanteenissa kunnes olen lukenut ennalta itselleni määräämäni X sivua gradumateriaalia (vrt Tiinan virkkaus aina kun oli ollut tuhma, mutta käänteisenä). Vähän ehkä näyttää tympivältä kun on tuota samaa melkin se kakkonenkin, mutta sopii hyvin Dead Zonen katsomiseen. En edes ole varma riittääkö tuo lanka, mutta tällä hetkellä fiilis on sellainen, että otan vaikka puuttuvat metrit siitä kirotusta Halloween -rutusta.


Normaalisti vastustan syvästi omien kuvien ivaamista blogissa (ei pidä laittaa niitä huonoja vaan ottaa uusia tai oppia tykkäämään niistä mitä on ottanut), mutta näitä kyllä luonnehtii parhaiten termi "paska". Piti joku todistusaineisto laittaa ryhmään arvontaa varten enkä särkylääkehuuruissani jaksanut panostaa taiteelliseen ilmaisuun. Samat käyvät tännekin, näkee ainakin että tehty on.

Yllättävää kyllä neulominen ja muu toiminta on onnistunut oikein hyvin eilisen viisaudenhammasleikkauksen jälkeen. Edellisellä kerralla olin ihan kanveesissa pari viikkoa. Hortoilin töihin vauvanruokien ja piimän voimalla niiden neljän tunnin yöunien jälkeen, jotka kaksi(!) Panacodia soivat, yritin puhua avaamatta suutani ja nukuin jäädytetty, muovipussiin kääritty pyyhe naamallani. Nyt on ihan ok olo, vaikken pureskelua ole vielä yrittänytkään (Aura-juusto meni oikein hyvin tomaattikeiton seassa). Tikit ovat hyvässä kohdassa eikä kipua säteile minnekään. Antibioottejakaan ei tarvitse syödä, tälläiset hoidetaan nykyään ainakin osin jollain herkullisella suuhuuhteella, jota kirurgi markkinoi sanoin "yhden pultsarin mielestä tää on suklaan makuista". Nam nam.

I hate talking to Onslow when he's only wearing a vest

Sisäisen villapaidan Vilma muisti minua blogeissa viime aikoina nähdyllä You make my day -palkinnolla (palkinnolla? tunnustuksella?). Paljon tähän ei voi muuta sanoa kuin kiitos samoin. Sisäinen villapaita oli yksi ensimmäisiä blogeja suosikkilistallani ja luen sekä päivityksiä että vanhempia postauksia innolla. Samaan hönkäisyyn kiitän myös Jattaa edellisen horinan kannustavasta kommentista. Olen vakiovierailija myös sohellusten parissa, joskin oma tuomioni näille upeille aikaansaannoksille ääntyisi todennäköisesti jollain muulla sanalla.

Asiaan tietysti kuuluisi antaa vahingon kiertää, mutta seuraamistani useista kymmenistä blogeista on vaikea valita vain muutamaa. Rajauksen nimissä sanottakoon, että luen sellaisia blogeja, joista saan inspiraatiota toteuttaa näitä omia tuotoksiani, joten mikäli löydät täältä palan itseäsi on hyvin todennäköistä että seuraan tekosiasi. Kiitos siitä!

Ja takaisin studioon. Uhosin viimeksi, etten viitsi joululahjoja neuloa, mutta sen verran lälläri minäkin olen että ylkä on pidettävä lämpimänä.

Malli: Novita Talvi 2007
Lanka: Novita Nalle, reilu 200g
Puikot: Addi 3,5 ja 4 sekä joku lyhyt jämänelonen
Muuta: Hieno tuli, huuhteluaineen jäljiltä pehmeä mutta kuulemma kuuma kuin mikäkin.

Slipari oli ihan viihdyttävä neuloa, mutta voi hevonen että oli kerrankin etukappaleessa enemmän savottaa. Takapuoli sujahti nopeasti vaikka sileää onkin, mutta edessä oli tuo mallineule, joka on kaunis ja pehmoinen sinänsä mutta vie lähemmäs 40 kerrosta kymmeneen senttiin. Yh. Eikä tuota voinut pyörönäkään juuri etukappaleen takia tehdä, mutta kun ylkä löysi väreineen päivineen sellaisen neuletoiveen jonka voi modaamatta toteuttaa niin sitten tehdään. Muistiin on hyvä merkitä, että ympärykseltä kävi koko M, vaikka oikea mitta on vakoiltu Henkkamaukan villatakista kokoa L ja muilla valmistajilla huidellaan yleensä XL:n puolella.

Otsalohkoon käyvän "neulo 1, neulo 1 edelliseltä kerrokselta" -spedeilyn jälkeen oli pakko virkata jotain. Tai siis ensin piti neuloa Snapping turtle -hame, mutta siinä vasta kosahtikin nuppi jääkylmien, jäykkien ja painavien alumiinisukkisten sinkoillessa pitkin pientareita, että luovutin siksi kunnes saan pikkupyörön jostain. Jostain Addilta.

Malli: Filati Handknitting, Summer 2007
Lanka: Novita Nalle Colori
Koukku: 3
Muuta: Pidennetty prostituutioepäilysten välttämiseksi

Tämä hame piti tehdä jo kesällä ja jostain aivan muusta langasta, mutta en suoraansanoen muutakaan keksinyt kun en jaksanut omaa mallia suunnitella. Olen vielä kahden vaiheilla että pingottaisinko vielä pidemmäksi tuota, vaikka tuskin tarvitsee tälle talvelle murehtia. Ei ole ollut kovin villahamekelejä.

Ja jotta voisin makeilla parisuhdeaktiviteeteillä, esittelen ylkän kanssa yhdessä toukopoukoillun sisustuselementin.


Tämä on siis alkujaan Monet'n Rouen Cathedral, joka on muokattu ensin täältä saatavalla ohjelmalla ja printattu 16 A4 -kokoiseksi arkiksi. Sitten leikattiin, kohdistettiin, noiduttiin ja teipattiin kuva kasaan ja laitettiin seinälle. Paljon ei saa Parkinsonintauti vaivata tuota paskarrellessa, mutta kyllä siitä tuli hieno. Kokoa on tietysti hankala hahmottaa ilman sitä kuuluisaa tikkuaskia, mutta korkeutta on noin metri.

Lähikuvassa näkyy hyvin homman idea, eli kuva rakentuu eri kokoisista palleroista. Toinenkin kuva tehtiin, mutta se ei onnistunut yhtä hyvin ja on tällä hetkellä karkotusuhan alla.

Olevinaan pitäisi blogata useammin, niin ei tarvitsisi aina jaaritella. Secret of the Stole II:n ensimmäinen vihje on jo ilmestynyt ja mulla lanka kerimättä.

This is me, leaving the builging.

Tammikuuta

En edes viitsi teeskennellä, että kuukauden blogitaukoon olisi ollut syynä ahkera joululahjojen neulominen. En nimittäin viitsi myöskään neuloa joululahjoja. Jotain olen tosin saanut valmiiksikin, vaikka jossain määrin tätä taloutta vaivaakin aikamoinen ufoepidemia.


7-vuotiaan kummitytön syntymäpäiväsukat valmistuivat viime hetkellä yhdessä illassa. Perussukat Nallesta ja Nalle Colorista, varmaankin kolmosen puikoilla. Annoin myös vaaleanpunakirjavasta Teddystä neulotun/virkatun taannoisen hittiverkkoponchon, mutta sitä karvahirviötä nyt ei pirukaan kuvaa ilman ihmismallia, enkä halunnut ottaa riskiä tekeleen ulkonäöstä mikäli olisin saanut suostuteltua satakiloisen mieheni pukeutumaan siihen. Odotellaan siihen asti, että tytölle pääsee ompelemaan vanhojentanssipukua.

Taustalla näkyy myös pieni ompeluprojekti, olohuoneen sohvatyynyt. Verhot on samasta kankaasta mutta tummanruskeat; joskus meikäläiselläkin käy alepalalaarilla tuuri.



Bubble Pulloveria aloin neuloa harmaasta Seiskaveikasta, josta piti ensin tulla pitkät säärystimet. Luonnollisesti tajusin jo alkuvaiheessa, että kaksi kerää ei mitenkään voi riittää koko puseroon, mutta ajattelin jättää tämän liiviksi ja kiinnittää olalta vähän eri tavalla kuin ohjeessa. No, eihän se lanka riitä sittenkään, ainakaan niin että sitä kauluksenretaletta kukaan suurin piirtein normaali suostuisi käyttämään, ja nyt tämä on hautautunut käsityökoriin odottamaan lisälankaa. Samalla mietin, että pitäisikö nyt sittenkin tehdä hihatkin, kun lankaa "joutuu" kuitenkin ostamaan lisää. Vyötärön resori tuossa alkaa ehkä himpun liian korkealta minun makuuni, kun en tosiaan suuremmin mallannut ennen aloittamista.

Niin, että mikäs tämä verinen vuoristomaisema sitten on? Syy siihen, miksei ole ollut mitään blogattavaa: olen oikeasti neulonut koko joulunpyhät vain yhtä työtä. Uskomatonta.


Pingottamatta, päättelemättä ja kuminauhattomana lopputulos ei ehkä ihan vastaa sitä 2,5 mm puikkojen aiheuttamien kynsivammojen läpi tihrustettua kevätunelmaa jonka voimin olen tuon Kotiväen kanssa nyhrännyt, mutta hyvä siitä tuli.



Tämä on siis Knittyn Hip in Hemp eli ennemminkin Neat in Nazi. Muutin ohjetta vähän, koska Kotiväellä kerrosten korkeus ei oikein yltänyt ohjeen suositukseen, enkä humanitäärisistä syistä haaveile urasta kävelevänä epilepsiakohtauksena. Tarkempia tietoja luvassa kunhan hame on viimeistelty.

Lisäksi on valmistunut mustia tekeleitä, joita en ole yrittänytkään kuvata, vaikka nyt onkin sen verran valoisa päivä että saattaisi onnistua. Peruslapaset ja sen sellaista, eli tuskin kukaan menettää suurtakaan visuaalista elämystä. Nyt on työn alla slipari ylkälle Novitan Nallesta, joka toivoakseni valmistuu tämän viikonlopun Star Wars -maratonin aikana.

Kävijälaskuri oli kiepsahtanut tässä välissä yli riittaväisäsen, mutta olen sen verran suuruudenhullu että katsotaan mahdollista arvontaa jossain hauskassa nörttiluvussa tai sitten kun keksin jotain mielenkiintoista kysyttävää. Monia muitakin blogeja vaivaava räkäisyys on levinnyt tännekin, eikä polla suoraan sanoen ole parhaimmillaan. Kiitos kuitenkin kaikille lukijoille, nähtävästi nuo ensimmäisen postaukseni kauhut eivät sitten toteutuneetkaan. Mukavaa alkanutta vuotta!

Mitä kuuluu, Walt-setä?

Tapanani on tylsinä hetkinä selailla kurjaston valikoimia erinäisillä sanahauilla. Näistä "knitting" on varsin mieleinen. Lainasin sitten neulekirjat sekä Disneyn että Kippari-Kallen ystäville.


Olen sanaton.


En osaa mennä arvioimaan pyöriikö Disney haudassaan kuin väkkärä, mutta tunnen oloni joltensakin häiriintyneeksi. Toisaalta en vieläkään ole löytänyt mieleisiä kenkiä lomittamaan Kouvolassa hajonneiden suutarireissua, joten ehkä neulon itselleni tuollaiset räpylät.

Pettymyksekseni Kippari Kalle -kirjassa ei ollut näille vastineeksi Olga-asua. Pah.