Attack of the clones

Olen aina kokenut suurta sympatiaa hullu tiedemies -henkistä science fictionia kohtaan. Vaikka olenkin suuri villan ja kebapin ystävä, tuntuu lampaiden kloonaaminen jotenkin pliisulta ja turhalta - lampaitahan on maailmassa miljoonia. Minua sen sijaan on vain yksi, tai siis oli.

Malli: oma, idea tästä nukesta
Lanka: vartalo & hiukset/7 Veljestä, mekko/Nalle, kengät/Aino
Koukku: vartalossa 4,5, mekossa 3,5, kengissä 5
Sisällä: persuksissa ja raajoissa muovipellettiä tai mitä lienee raetta (Sinooperista), vanhaa lakanaa sekä pumpulia

Pää on virkattu mallilla "pallo" ja hiukset erikseen hatun tapaan, jakauksen paikka lyhennetyin kerroksin, ja ommeltu paikalleen. Periaatteessahan tuohon olisi voinut laittaa vaikka neppareita, jos haluaisi vaihtaa kampausta, mutta en halunnut. Mietin myös lankahiuksia, mutta inspiraatiomallissa oli mielestäni kivointa juuri tuo nuttura niin tälläkin sitten on.



Eniten hermoja rassasi rusetin solmiminen kauniisti, on muuten sävy sävyyn kenkien kanssa.



Kädet ovat pallerot, mikä tuo haasteita vaatteiden valmistukseen. Noista tumpuloista ei nimittäin ihan mikä tahansa hiha mene ohi. Laitoin muovirakeet sukkahoususta askarreltuihin pusseihin, niin eivät tursua ulos matkan varrella. Innoissani olin tunkenut rakeita myös muun muassa nimettömässä olevan laastarin alle, mistä ne seuraavana päivänä putosivat. Rautainen keskittymiskyky olennaiseen siis.



Mekko on virkattu tasona ja selkäpuolella on napit, koska käsien tapaan myös pää on hervottoman kokoinen. Pitäähän tälle nyt voida vaihtaa vaatteita! Muuten mekon olisi toki voinut virkata suoraan nuken ympärille.



Myös tossujen nappi on oikeaoppinen ja avattava, vaikka ne olisikin saanut ehkä paikalleen ilman kiinnitysmekanismia. Ainoa oli muuten yllättävän kiva virkata, olin kuvitellut että se halkeilisi enemmän enkä muistanut, että lanka on noin kaunispintaista. Liian myöhään taas liikenteessä.



Käsin kirjaillut kasvot ovat mielestäni paljon ilmeikkäämmät kuin valmiina ostettavat, vaikka onnistuminen vaatiikiin harjoitusta. Tämä meni ihmeekseni kerralla nappiin ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Nukelle ja etenkin sen ilmeisen päihtyneelle ilmeelle on naureskeltu pitkin sunnuntaita.

Seuraavaksi pitäisi loihtia tälle kavaljeeri, mutta en uskaltanut vielä aloittaa kun en ole varma onko tuo vartaloon käyttämäni väri enää kartalla eikä minulla ole sitä tarpeeksi jäljellä. Lankaa meni vartaloon hieman reilu kerä, nuken mittasuhteita voi hahmottaa tuosta alemmasta kuvasta 7V-keristä, jotka ovat kumpikin lähes täysiä (tummanruskea sekä vaaleampi, musta Nalle on sisältä tyhjä lörö eikä vastaa oikeaa kokoa).


Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni palkallista joululomaa täydet kaksi viikkoa, alkaen jouluaatosta. Aion käyttää ne klooniani apinoiden.

Jaa mikä lähestyy?

Pitkin blogimaailmaa tuntuu olevan kamala tohina, että mitä pitäisi neuloa ja kenellekin, ehtiiköhän valmiiksi ja polkeeko Kusti, tuleeko paha mieli vai hyvä sekä saajalle että itselle ja kyllä minä sentään pidän koko suvun sukissa halusivat tai eivät. Maistuuko pipari jo enemmän joulukuuselle ja valotkin aiheuttavat epilepsiaa? Minulla on hyviä uutisia. Olet saapunut paikkaan, jossa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sellaisia kuvia ei nyt ole, joissa olisin itse sisällä, mutta jotain kuitenkin (viitaten lähinnä edelliseen postaukseen).












Joitakin teknisiä ihmeitä: vanha läppärinrohjoni ei sovellu enää kuvankäsittelyyn. Kiehtovan "taiteelliset" värit osassa kuvista on seurausta pyrkimyksestä saada häkellyttävän valjuista kuvista jotenkin edustavia. Lopputulos oikeiden ihmisten tietokoneella tarkasteltuna on lähempänä klovnin oksennusta, mutta pitäähän sitä jotain juhlamieltä olla. Kuviin jollain ilveellä livennyt päivämääräkin on itselleni melkoinen mysteeri. Minkään ei pitäisi olla erilaista kuin muu (eli vanha kamera).

Lisäksi valmiina olisi Cable-down raglan, jos joku sen viimeistelisi. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että sen jonkun pitäisi olla minä, eikä tätä jokua nyt oikein napostele. Ehkä viikonloppuna, kun olen valoisaan aikaan kotona. Ehkä. Neule on musta, mikä ei tietenkään neulomista häirinnyt, mutta viimeistelyä kyllä häiritsee kaikki.

Kirjojakin on tullut osteltua, mutta kannattaako niitä esitellä? Perkeleellinen ostosstressi ja kuluttamisen paine roikkuu muutenkin ilmassa, ja sitten vielä minä suurena auktoriteettina mainostamaan ties mitä. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kun me kaikki vanhat saamme kuitenkin lahjaksi joko lahjakortteja tai jotakin turhaa, jonka voi myydä eteenpäin. Veronpalautukset kun menivät sen keskitysleirinäppiksen saattamiseksi viimeiselle matkalleen.

Valot palaa, mutta kukaan ei ole kotona

Visuaalista orgasmia janoaville täytyy nyt tuottaa pettymys. Ei ole kuvia, eikä oikein asiaakaan ilman kuvia (olen kyllä neulonut), mutta kun tulin kikkailemaan noita sivuelementtejä niin tekniikan ihmelapsena ajattelin, että tulkitseekohan nyt lista tai jokin muu vakoilupalvelu, että olen päivittänyt, vaikka en olekaan. Eli päivitän, ettei ihan hukkaan mene tämäkään katsominen kenellekään lukijalle. Huomasin muuten taas, että aina kun olen pitkään kirjoittamatta saan lisää lukijoita, ja kun kirjoitan jotain, lukijat vähenevät. Kiehtovaa.

Kuriositeetin vuoksi mainittakoon seuraavaa:

Olen neulonut:

• Vortex Street pulloverin, johon en voi linkittää, koska Ravelrya huolletaan
• Ylkälle pipon, josta tuli kerrankin hyvä eikä suikulaa päälaelle
• itselle pipon kaksinkertaisesta alpakasta
• puoliksi uudet sormikkaat
• Loppemin, jossa ei ole nappia, samasta langasta kuin Vortex Street

Ylkä vanhenee, joten puikoilla on sukat (hakiessani linkkiä ohjeeseen Google tarjosi hakusanaksi "Boyfriend sociopath". Näillä mennään). Yllättäen olen minimoinut keskeneräisyyksiä, joskin yksi virkattu palajakku yrittää kurkistella käsityökorista.

Muuta:

• olen nykyään HuK, en pelkkä opiskelijaretku
• gradu edennyt 0 (nolla) sivua. Kuvittelen, että tämä muuttuu kahden viikon joululomallani
• kaaduin tänään työmatkalla
• kotona on väliaikaiskäytössä jokin keskitysleirinäppäimistö, jolla ei voi kirjoittaa
• joulu on alkanut taas liian aikaisin, vaikka en mitään sen eteen aio tehdäkään
• vuorokaudessa on liian vähän tunteja
• mikä tahansa kirjoittaminen kuulostaa ahkeralta, joten bloggaaminen työaikana on hyvä juttu
• VR voisi ahmaista kasan sitä itseään
• en ole enää 16, lepakon unirytmi ja 8 - 16 -työ ovat yhä hankalampi pariskunta
• parhaat kauhuelokuvat tehtiin 1980-luvulla

Katsotaan sitten ensi kerralla kuvallista käsityösisältöä. Ilmeisesti täällä joku käy kurkkimassa, enkä ainakaan itse jaksa lukea pelkkää itseäni, kun kerran olen olevinani neulebloggaaja. Sitä odotellessa.

Kulttuuria massoille

Tästä voisi olla vaikka mitä huudeltavaa, mutta jälleen kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Malli: Entangled Stitches by Julia Mueller (Ravelry)
Lanka: Sandness Lanett, vajaa 2 kerää
Puikot: 2mm Addi 80 cm pyörö

Neuloin nämä sormia myöten yhtä aikaa pyöröllä. Olen ennen tämän tekniikan omaksumista vihannut palavasti sormikkaiden neulomista, mutta nyt tekisi mieli neuloa saman tien toinen pari. Kuten aiemmin totesin, hanskat ovat ranteen kohdalta aavistuksen liian tilavat, joten toisen parin neulominen on vain oikeutettua. Muuten istuvat kuin, no, hanska.



Mallissa on paljon kauniita yksityiskohtia, mutta se ei ole epäinhimillisen vaikea. Jos pidit Baijerilaisista, pidät tästäkin.


Ohje on erittäin hyvin kirjoitettu ja siinä on selkeät kaaviot. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, mutta ohje on looginen ja helppo seurata varmasti niillekin, joiden englanti on päässyt hivenen ruostumaan. Neljä euroa ei mennyt missään nimessä hukkaan tässä ostoksessa.

Samaa ei tosiaan voi sanoa Garnstudion polvisukista, jotka ovat maanneet valmiina käsityökorissa jo hyvän aikaa. Ohje oli totuttuun tapaan vähintäänkin omituinen, vaikka ihan kivat noista sitten lopulta tuli. Kuvaaminen ei mennyt kovinkaan nappiin, joten tarjolla on lähinnä yksityiskohtia.


Malli: Drops 103-10
Lanka: Novita Nalle, alle kaksi kerää
Puikot: Addi 3,5 mm pyörö (muistaakseni)

Nämäkin neuloin pyörönä yhtä aikaa ja hyvä niin, muuten olisi saattanut jäädä kesken. Muistan lukeneeni, että joku muukin oli muuttanut palmikkoa, jotta se olisi symmetrinen, ja niin tein minäkin.


Pohjeosan neuloin oikein enkä nurin, koska nurjan neulominen ottaa aivoon. Kavennukset tein väärin, koska en osaa lukea, mutta se oli oikeastaan vain plussaa sillä nuo ovat hyvin napakat jo nytkin. Jos olisin kaventanut ohjeen mukaisesti en varmasti olisi saanut kiskottua sukkia kovin pitkälle nilkan yli.


Jatkoin reunapalmikkoa alas asti, aika reikäiseltä näyttää mutta enpä tuota ole jaksanut kummemmin viimeistellä. Onneksi maailmassa on muitakin palmikkopolvisukkien ohjeita, ihan kivasta lopputuloksesta huolimatta tähän en toiste koske.

Niin, sitten sitä kulttuuria. Perjantaina avautui Ateneumissa mielenkiintoinen näyttely, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille kuvataiteista vähänkään kiinnostuneille. Hokusai & Hiroshige: Matkalla Edoon sattui sopivaan saumaan siksikin, että suunnitteilla on jo jonkin aikaa ollut sisustaa muutamalla julisteella, joita pääsi nyt pällistelemään ihan livenä. Ateneumin kaupasta ei ainakaan vielä julisteita löytynyt, joten tyydyin pariin postikorttiin. Niistä piti sitten paskarrella ylkän maalailemaa vesiväritaustaa vasten sommitelma eteisen seinälle odottamaan lajitovereitaan suuremmassa muodossa.

Kaikki viisi kuvaa ovat Hiroshigen. Salamahan tuon sotki, mutta ihan tarpeeksi monta kertaa tuli yritettyä että saa luvan olla. Omin silmin nuo vasta pääsevät muutenkin oikeuksiinsa, joten mars mars kaikki katsomaan. Voi sen 8 euroa (S-kortilla 7) huomattavasti huonomminkin käyttää.

Kilpavarustelua

Pukkaa näköjään syksyä. Paskat. Melkein voisi sanoa, että suoraan kevään perään. Eräänä aamuna tuli oikeasti kylmä, joten oli pakko paiskata tekeillä oleva mysteeri sivuun ja alkaa pakertaa talvisempia asusteita.

Malli: Asherton Reversible Scarf
Lanka: Red Heart Niki, Villiksen tarjouslanka
Puikot: Addi 4,5 pyörö
Muuta: Ihana

Samalla reissulla ostin Lanettia sormikkaisiin (Ravelry), jotka etenevät hyvää vauhtia ja ovat jo ohi peukalon. Ohje on L-kokoiseen hanskaan 2,5-millisillä puikoilla, teen kakkosilla ja pikkuisen isot noista tulee silti. Pah. Teen silti loppuun, ajattelin että ranteen kohdalle sileään neuleeseen voi varmaan tehdä jonkin pienen kuminauharypytyksen tai laittaa ohuet sormikkaat alle.

Postaustahti on ollut aika nihkeä, vaikka nytkin on loma. Olen varmaankin pudonnut kelkasta siinä kohdassa kun käännyttiin kohti uudenlaista blogikirjoittelua. Ehkä tuon hiihtää kiinni, tai sitten ei. Menee tämä näinkin haahuillessa. Ompeluksia on valmiina vaikka kuinka; tulee ainakin kiehtovia kuvia, kesämekkoja lumihangessa.


Siinä se menee kohti pakkasia.

2,5 kg mekkoa

Paikallisessa kangaskaupassa myydään kankaita kilohinnalla. Itsehillintä jäi kotiin.






Kaikki kankaat ovat joustavaa puuvillatrikoota, palat ovat noin 150 x 150-200 cm kokoisia. Lilan vieressä oleva kangas on oikeasti tummansininen, sitä on kaksi palaa. Suunnitelmissa on pari mekkoa, paitoja sekä siitä tummansinisestä huppari ylkälle.



Novitan syksyn värikartat valuvat kauppoihin, tätä oranssia Nallea olen ehtinyt jo pariin otteeseen käydä kyttäämässä. Garnstudion pitkät palmikkosukat piti tehdä jo viime talveksi, mutta enpä näköjään tehnyt.

October rust

Green Mania suositeltiin taustamusiikiksi, mutta aika ruskaisilla pakkasilla näkyy värien puolesta huitelevan.


Malli: Vinnland
Lanka: Zitron Trekking Hand Art, reilusti alle 100g
Puikot: 2,5 mm bambusukkikset sekä 120 cm pyörö (Addi)
Muuta: neulottu molemmat yhtä aikaa pyöröllä Kristiinan ohjeella.

Oma kehu haisee, mutta opin heittämällä kaksi uutta tekniikkaa näitä neuloessa. Kärki ja kantapää lyhennetyin kerroksin sujui ihan hyvin, mutta jatkossa neulon ne ehkä suosiolla bambuilla. Tai ainakin siihen asti, että opin kiristämään kunnolla. Nyt vain vasen reuna jäi reiättömäksi. Tuo pitkällä puikolla neulominen oli ollut opettelulistalla jo pitkään, nyt sitten sain aikaiseksi. Enkä vaihda enää takaisin. Erityisen mainiota oli, että sukkiksilla neuloessa minkä tahansa oikein-nurin -resorin ensimmäinen oikea on aina ollut töissäni levähtänyt, vaan ei ole enää.

Malli oli kiva neuloa, samoin lanka. Reilusti pitempäänkin varteen olisi riittänyt, mutta koipeni muhkeus ei olisi sitä ilman jotain lisäyksiä sallinut. Ja se taas ei napannut yhtään. Varmasti teen joskus toistetkin.

Lisäksi olen törsännyt. Tulevien töiden listaa ovat kasvattaneet Romantic Hand Knits sekä Knit so Fine (linkit Ravelryyn), joiden tilaamista suosittelen Book Depositorysta. (Onko kirjojen tarkemmassa esittelyssä näin verkkoaikana edes mitään tolkkua? Kummassakin on paljon tehtävää melko ohuilla langoilla, ei ehkä aloittelijalle sopivia kumpikaan.)

Tuo Ravelry puolestaan lienee suurin syy blogihiljaisuuteen; se on vain liian helppo paikka kikkailla tähän verrattuna, joten etenkin kameravajeessa olen laiminlyönyt linnaani aivan urakalla. Siitä huolimatta sain tuplasti tunnustustusta , kiitoksia! Tapani mukaan en laita näitä eteenpäin enkä näkösälle.

Blogin syntymäpäivä meni, itse taas vanhenen sunnuntaina. Armoton juopottelu sen kunniaksi taas antaa Akille töitä. Palaan asiaan kun tuo El Sol on näyttelykelpoinen.