Ultimecia's castle

Aika, mitä se on?

2011-10-24T09:34:00.000+03:00

Sikäli mikäli joku kaipailee, olen edelleen olemassa. Syy hiljaiseloon on tylsä ja epäseksikäs; olen kadottanut kamerani laturin johonkin, eikä reaalimaailman valaistus enää ole oikein riittävä tuolle puhelimen vekottimelle. Olen silti jotain tehnytkin, mistä todisteita seuraavassa:

In case you were wondering, I'm still here. I have managed to put my camera's charger in such a safe plase it has eluded me for a good four months now, and the amount of light provided from the skies over here is just not enough for the camera in my phone. I've been doing stuff though, here's some proof:

Valmiita töitä on aika hervoton läjä, ja valokuvausreissusta kyvykkäämpien kuvaajien kanssa on ollut puhetta. Seuratkaa medioita.

I've made some plans to go photograph the pile of FO's with more able camera handlers; pics when it happens.

1/3

2011-07-11T08:40:00.001+03:00

Tour de Fleecen ensimmäinen rulla valmistui viikonlopun aikana Baltimoressa vaeltaen

I finished my first Tour de Fleece bobbin over the weekend, Baltimore style.

Kaikki Tour-kuvat päätyvät tänne.

You can see my whole Tour work in here.

Vielä tämä viikko, ja sitten loma. Ensimmäiselle viikolle on tiedossa jo ainakin kahvittelua ja risteilyä Ravelry-ystävien kanssa. Ei nyt yhtään malttais enää.

One more week of work left before my summer vacation. Coffee and cruising with some Ravelry friends planned for the first week - I can't wait!

Tour de Fleece 2011

2011-07-04T09:51:00.002+03:00

Saas nähdä ehtiikö tässä muuta tehdä kuin rullailla.

I have a feeling that the following days are filled with one thing and one thing only

Hauskaa Touria!

Have fun at the Tour!

Pics or it didn't happen

2011-06-21T10:38:00.000+03:00

Siinä se on, koko stash.

This is my entire stash.

Do or do not... there is no try.

Turning point

2011-06-20T08:40:00.000+03:00

Olen saavuttanut käännekohdan. Uskokaa tai älkää. En kestä enää stashiani, vaikka se ei kovin valtava olekaan. Vaihdan kuun vaihteessa asuinympäristöä ja hankkiudun siinä samassa eroon melkein kaikesta kertyneestä langasta. Kuvaan jäljelle jääneet todistusaineistoksi jahka homma on ohi. Tekee mieli aloittaa puhtaalta pöydältä, ostaa lanka vain yhtä työtä varten kerrallaan. Ilman huonoa omatuntoa siitä, että mulla on jo lankaa.

I have reached a turning point. I can't stand my yarn stash anymore, small as it is. I'm moving at the end of the month and I'm getting rid of almost all of it. Pics to follow as evidence when I'm done. I want a clean slate, to buy yarn for one project at a time, and without the guilt of having so much allready.

Kesken on edelleen viimeksi esitelty virkkuu, joka on tosin edennyt vyötärön tietämille. Valmiina ja kuvaamatta on kesäinen pitsihuivi ja tekeillä toinen syksyinen. Näiden lisäksi olen lähinnä harjoitellut Tour de Fleeceä varten.

In the WIP front I'm still crocheting the cardigan I had started last time. I've also knitted some lace, but haven't managed to take any photos so you'll have to take my word for it. Other than that I've been practising for Tour de Fleece

Kesäloma sattuu kivasti tuolle ajalle. Tavoitteena on saada aikaa mahdollisimman ohutta lankaa. Materiaaliksi valikoitui kolme lettiä Woolgatheringsin polwarthia.

I'm on vacation during the tour, so I'm hoping to keep up. My goal is to spin as thin as possible, and I'm doing that with three 4 oz braids of polwarth from Woolgatherings.

Kuva kaupasta/photo from the Etsy store

Turneen jälkeen tarkoituksena on tehdä Revontuli (Ulla/Ravelry). Palaamme asiaan.

After the Tour it will become a Revontuli shawl. I'll get back to you on that.

This & that

2011-05-23T10:11:00.000+03:00

Edellisellä kierroksella esitelty kehruu muotoutui pieneksi mekoksi.

The yarn from the previous post became a small dress

Ei se ihan noin kiero mun mielestä ollut, mutta kuvien kanssa tuli hieman kiire samana aamuna, kun mekko piti antaa loppusijoituskohteen nimiäislahjaksi.

I don't think it was quite that wonky, but I was in a hurry: I took the pics just moments before handing it out to the small person.

Sitten on kehruita.

Some spinning has been piling up, unblogged.

Kaikki löytyy Ravelryn stashista.

Details in my stash.

Kesää se meinaa tännekin pukata. Joku sanoi joskus, että keltainen on hulluuden väri. Kiistän.

Summer, thou are in my heart. Somebody once told me that yellow is the colour of insanity. I beg to differ.

Diet panda

2011-04-11T08:19:00.000+03:00

I have your food and I'm not giving it back.

50/50 wool/bamboo, 3-ply, ~550 m

Neulottu on lähinnä sukkia, mutta kuka piru niitä jaksaa kuvata omissa koivissaan. Menee veri päähän.

I've been knitting too, but mostly socks. Too much effort to document.It's been getting a shitload lighter though, so maybe I'll get to it.

Going senile

2011-03-01T08:19:00.002+02:00

Liekö vuosikausien hautajaistamineet lyöneet aivot lopulta haaksirikolle, kun tuppaa tulemaan jotain ihan muuta nykyisin.

I think my brain might've done a flip; after years of happily dancing in funeral attire I've started to make all this colour therapy material.

Yksi kevät, kiitos.

Time for Spring, yes?

I knit, I spin, I wonder

2011-02-14T11:05:00.002+02:00

Ohje Ravelryssa/Pattern in Ravelry

Sitä tässä lähinnä ihmettelen, että miksi en ottanut Flickr prota jo vuosia sitten. Tyhmä lapsi.

I wonder why I didn't upgrade to Flickr pro years ago.

Se toimii sittenkin

2011-01-16T11:22:00.001+02:00

En tiedä mitä helvettiä olen tehnyt, mutta joku onnen roiskaus on heittänyt elämääni ihania ystäviä. Sain tovi sitten tulaisena Knit Nationista ihanaa kuitua, josta tuli ihanaa lankaa. Mitähän tästä raaskisi tehdä? Huivin tietysti, mutta minkä?

I don't know what I've done, but during some drunken rampage Lady Luck has thrown some awesome friends in my life. I got some wonderfull fiber all the way from Knit Nation after crying about the lack of yummy spinning things in Finnish craft fairs. Now it has become wonderfull yarn. Suggestions for a shawl pattern, anyone?

105 g/ 590 m, 2-ply merino/tencel

Huivin tulisi olla niskasta aloitettava (kun en tiedä tuleeko raitaa vai ei), mutta ei Citron. Semmoinen on jo tulossa edellisestä valmistuneesta huivilangasta.

The shawl should be knitted from the neck down (I don't know if I will have stripes), but not a Citron. I'm already making one from the Falkland I finished earlier.

Bling bling

2011-01-07T10:52:00.000+02:00

70 % merino, 30 % silk. 50 grams, 234 m, Navajo plied.

Pants on fire

2010-12-27T08:27:00.000+02:00

Puhuin läpiä päähäni. Neuloin yhden (1) joululahjan. Tässä se on mytyssä; jos aurinko vielä joskus näyttäytyy näillä nurkilla, otan tilannekuvia.

Yeah, I lied. But only a bit. I did knit one present this year, but I only have this lump to show for it. If the sun ever shows itself again I'll try to snap some action shots.

Vuosi lähenee loppuaan. Ajattelin, että parempi olla lupaamatta mitään, niin ei tule lisää läpiä. Näitä peittoja meinasin kyllä tehdä ihan omaan koloon toisenkin, on niin kiva neuloa.

The year is about to end; best not make any promises one would be ashamed to not keep. I will be making another one of these blankets though.

Enpäs toivota vielä mitään, jos jossain mielenhäiriössä muistan vielä päivittää ennen H-hetkeä.

Jaa mikä joulu (taas)?

2010-12-18T11:43:00.001+02:00

Kannatan perinteitä. Tänäkään vuonna ei voisi vähempää kiinnostaa neuloa lahjoja, lähettää kortteja tai ahdistua. Keskityn syömiseen ja neulon mitä huvittaa.

I hold on to tradition. Yet another Christmas is approaching with me not being arsed about knitting presents, sending cards or getting all worked up. I'll concentrate on eating and knit whatever the fuck I want.

Edellisellä istumalla vilautettu valmis BFL alkaa muotoutua kauluriksi, vai mikä tuo nyt onkaan hienolta nimeltä (lehmäl).

The BFL I showed off in the previous post is becoming a cowl.

Lisää lankaakin pukkaa. Tästä ihanaisesta falklandista tulee Citron.

More yarn is also being produced; this lovely falkland will be a Citron.

Jaa, sen verran änki joulu sydämeen, että piparitalo piti saada. Tai no, "talo". Disney pilasi lapsuuteni.

Oh yeah, some Christmas did creep in. I made a gingerbread "house". Disney ruined my childhood.

Can't talk right now

2010-12-07T11:01:00.001+02:00

WHEEEEEE

Syys

2010-10-06T09:19:00.000+03:00

Aivoton luentoneule ei ole kuvattuna ruttua kummempi. Ja syksyllä pitäisi ilmeisesti tehdä kaikkea järkevää, kuten sienestää.

Nothing to show now, the brainless thing I'm knitting in class is no more than a blob at this point. Fall is a time for mushrooms, they say.

Yeah, right.

I AM THE LIZARD KING

2010-09-23T11:21:00.000+03:00

I can do anything. Seriously.

Näin tänä aamuna bussissa gladiaattorisandaalit paljailla varpailla. Minulla oli tämä. Olin äimänä.

Someone was wearing gladiator sandals with no socks in the bus this morning. I was wrapped in wool.

Perus ainaoikeinkolmio kunnes lanka loppuu.

Can't get more basic than this.

Clown Barf

2010-09-03T08:20:00.002+03:00

Värttinällä kehrääminen maistuu edelleen. Mutta ei kauaa! Rahasto poljettavaan työjuhtaan on pystyssä.

I'm still in love with my drop spindle. But this affair needs spice! My piggy bank is filling with the funds for a lover on a wheel.

Spin, spin, spin, ply, ply, ply

Freckle Face Fibers 100 % merino, 125g/456m

Oli meillä kesävieraitakin. Epäilin ensin, että lentäisi pelokkaana pois ennen kuvan ottamista, mutta ehkä punajuurinen peukalo rauhoitti.

Our summer guest was not shaken by the moving around; I suspect the calming effect of a beetrooted thumb.

Loma, vol. 1

2010-08-16T09:21:00.001+03:00

Ei ny irtoo muuta.

Green Man

2010-06-03T10:40:00.001+03:00

No en oo neulonu. Mitään. Mutta olen kehrännyt!

I haven't been knitting. At all. But I've been spinning!

Tästä tulee huivi Peter Steelen muisteluun, todennäköisesti Woodland shawl jollen muuta keksi.

This is going to be a Peter Steele memorial shawl, probably the Woodland shawl.

NYYH

That means sob.

I took the liberty of fertilizing your caviar

2010-04-29T08:45:00.001+03:00

Vastustan syvästi pakkoneulomista pelkkään tarpeeseen. Jos ohje on tylsä, minä en sitä neulo, vaikka valmis neule saattaisi ollakin hyödyllinen lisä vaatekaappiin. Sileä neule ei ole välttämättä tylsää; tämä riippuu aika paljon langasta. Ja sitten on ne ohjeet, jotka on pakko tehdä heti eikä kohta.

I hate knitting stuff out of necessity. If the pattern is boring I'm not knitting it, no matter how well the finished object would fit in my wardrobe. Plain stockinette doesn't have to be boring either, it depends on the yarn. And then there are the patterns you just have to knit.

Malli/Pattern: Glitten by Julia Müller (Ravelry/Laris Design)

Lanka/Yarn: Novita Nalle

Puikot/Needles: Addi 3 mm (120 cm circulars)

FUCK YEAH!!!

Product placement 101

2010-04-23T09:50:00.001+03:00

Minä kun olen niin perin monipuolinen persoona niin tuppaa olemaan kaikkien kauneustuotteiden ostaminen vähän työlästä. Periaatteessa kannatan ennen kaikkea laatua ja itseni vaalimista sopivilla mönjillä, mutta toisaalta olen pirunmoinen harakka ja töllistelen mielelläni mainoksia. En kannata hajusteterroria, mutta Sebamed-osasto saa erinomaisuudestaan huolimatta jäädä hankkimatta, enkä varmasti pidä kodissani esillä mitään Tummelia.

As you all know, I'm all complicated and shit. That makes buying beauty products somewhat tiresome. I demand quality and want to find the perfect products for my speshul self, but I also like shiny things and colourful ads. I dislike strong scents, but the hospital-smelling "sensible" cosmetics can shove it.

Vaikka tämä ei mikään kauneusblogi olekaan, koen henkilökohtaiseksi velvollisuudekseni ilmoittaa, että maailman paras käsivoiden on löytynyt.

Even though this is not a beauty blog I feel obligated to share my wisdom to those looking for the perfect hand cream.

Toisessa purkissa on Paradoxicalityn Shea moussea, toisessa kuorintaversiota. Sanoinko jo, että tämä on täydellinen tuote? Kuorinta on ihanan sokerinen ja jotenkin luonnollinen. Mousse on pehmoista, kevyttä, kermaista ja sitä tekisi mieli syödä. Ensisively on jopa öljyinen, mutta imeytyy nanosekunnissa. Eikä haise millekään. Siis yhtään millekään. Ellei erikseen pyydä, tuoksuvaihtoehtokin on olemassa. Hinta ei huimaa päätä eikä postikuluista arvaisi, että tulevat rapakon takaa.

I purchased both the Shea Mousse and Shea Hand Smoothener from Paradoxicality. Did I mention that these are PERFECT? I want to eat both pots. The mousse feels soft, light and creamy. And my hands drink it up in a nanosecond, with a long lasting feeling of softness and moisture. And it doesn't smell. Unless you want it to; a scented option is available. And they are easily affordable.

Tuliko tarpeeksi ilmaista mainosta? Harvoin mitään hehkutan, mutta nyt oli pakko.

Enough advertising? I rarely speak up about the products I use, but this was an exception I had to make.

Pffft

2010-04-15T12:25:00.000+03:00

Taisi se rannoille tuotu hamppari viedä näppiksen mennessään, kun ei oikein meinaa irrota mitään ylentävää. Pannaan sitten kuvia.

It's too springy to think of anything to write, so here's some photos and shit.

Äitimuori meni ja täytti pyöreitä, joten lahjoin helmellisellä huivilla. Tiedot Ravelryssä.

My mom had a birthday, I gave her this shawl. More info on Ravelry.

Varmistaakseni kaikki mahdolliset rasitusvammat olen yritellyt opetella kehräämään. Tuo valkoinen on ensimmäinen viritys sillä kuuluisalla muusinuijalla, oranssi taas kotimaisella ihan täydellisellä värttinällä kehrättyä. Viimeinen munavoi on ystävän rukilla ajellun kokeilun tulosta. Olen jo aloittanut säästämisen.

To make sure I will obtain all possible hand injuries I've started to learn how to spin. The white bundle is my fisrt attempt to make yarn, though it may seem like something that was left behind after a steamy badger fuck fest. It's made with a heavy low-whorl spindle. With the orange one in the making I've switched to a much lighter Finnish hand made high-whorl spindle. The bottom one that reminds you of eggs is a result of me test driving my friend's spinning wheel. Yes, I have allready started saving my pennies.

Tässä piti olla ilmainen mainoskin, mutta joku vatipää ei näköjään ollut siirtänyt kaikkia kuvia kamerasta pois. Ensi kerralla sitten.

I was supposed to boast abput cool stuff I've bought, but apparently I forgot to take the pictures from my camera. Better luck next time.

One down, nine to go

2010-01-12T10:01:00.001+02:00

Meinasin ensin, että Ravelryn kymmenen huivia vuodessa -projektiin ryhtyminen on varma merkki alkavasta aivovauriosta, mutta nyt en enää ole ihan varma. Tammikuu ei ole vielä puolessa, mutta mulla on valmiina yksi, melkein valmiina toinen ja puolivälissä kolmas huivi. Enkä edes käyttänyt koko lomaa neulomiseen. Tietenkään ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa ja niin edelleen, on niitä kadonneita ufoja ennenkin havaittu, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.

At first I thought that gettin into the 10 shawls in 2010 was a certain sign of brain damage, but now I'm not so sure. January isn't even half way through, and I have one finished, one almost finished and one half finished shawl on my hands. And I didn't even spend all of my holiday knitting. I know it may be too early to tell though, this wouldn't be the first of the missing UFO gatherings.

Malli/Pattern: Butterfly Wings by Renee Leverington (Goddessknits/Ravelry)

Epäilin jo alkuvaiheessa, että lanka ei ehkä riitä, eikä se riittänytkään. Jätin viimeisen kaavion pois ja käytin langanjämän epämääräiseen huovutettuun lättyyn, joka päätyy ehkä patalapuksi. Lopputulos on kyllä oikein kiva, huijaan tällä itseäni että kohta on kevät.

As I suspected when I cast on, I didn't have enough yarn, so I left out the last chart. I like how it turned out. I keep telling myself that if I keep staring at bright colour spring will come sooner. As if.

Vanhempiakin töitä olisi tarjolla:

I've managed to photograph some olde FOs as well:

Sen verran sanon tuosta Tangled yokesta, että en kyllä jumalauta tee yhtään vastaavaa työtä Floricasta enää IKINÄ. Tavalliset pienet palmikot olisivat varmasti vielä menneet ja sileä osuus neuleesta on ihanaa, mutta tuo kaarroke ei kyllä miellytä silmää. Neulon tämän varmaankin joskus uudestaan jostain muusta langasta, ohje oli hyvä ja kiva neuloa. Nappilistan toinen puoli on lisäksi liian löysästi päätelty, mutta ei huvita korjata kun muutenkin ärsyttää.

Panache on myös Floricasta ja meni lahjaksi tädille, tähän työhän Florica sopi oikein hyvin.

I made a huge mistake using this particular yarn for the Tangled yoke, the cables look horrific. I'll probably knit another one at some point, as I really liked the pattern and it was fun to knit, but at this point I can't even be arsed to correct the too floppy binding of in the right side of the button band.

I used the same yarn for the Panache, which was a gift for my aunt, and it came out perfect.

Paljon on sähköisessä maailmassa kiukuteltu Erään Nimeämättömän Langanvalmistajan tuotteilla tehtyjen sukkien kestävyydestä. Komppailen kyllä näitä valituksia kokemuksien pohjalta, mutta ei käy aina kovin hyvin muillakaan. Vähän reilu vuosi sitten neuloin ylkälle jostain Hjertegarnin sukkalangasta Boyfriend-sukat, jotka ovat nyt normaalin käytön ja pesun jälkeen pohjasta sopivat verkoksi vähän tyhmemmille kaloille.

A bit over a year ago I knit Boyfriend-socks with som Hjertegarn for my guy. Now they are suited for catching not-so-very-smart fish.

Vuosi on alkanut ihan mukavasti, mutta kovasti tekisi mieli humpsauttaa vielä toppahousut ostoskoriin, jos alesta löytyy. Kuulemma hypotermia ei ole hyväksi ihmiselle.

The new year has started and I am happy, but freezing. I'm getting to the point where I'm willing to throw away any sense of style and go to work in a Snuggie.

Lahjomattomat

2009-12-28T08:05:00.014+02:00

EDIT: Pahoittelen mahdollista haamuilua; yritän viilata sivupohjaa eikä tietenkään mene kerralla oikein.

Olen legendaarisen huono neulomaan joululahjoja. Tai oikeastaan mitään muitakaan lahjoja. Ylkä saa kyllä kulkea tuotoksissani, mutta en oikein osaa ajoittaa niiden valmistumista mihinkään merkkipäivään. Myönnettäköön, että lahjojen saajia ei edes lähipiirissä ole lukuisia, mutta esimerkiksi äitini toivoi tänä vuonna wokkipannua ja rohkenen epäillä, että mitä taidokkaimminkin neulottu pannu olisi epäkäytännöllinen.

I'm notoriously bad at knitting Christmas present. Or any other presents for that matter. I knit for my SO, but my timing is usually off and I don't like making anything with a specific date in mind. I admit that there's not that many people I give any kind of presents, so I can't claim to be over worked, but my mother for instance asked for a wok pan and I seriously doubt that a knitted pan, however well it was made, would be very practical.

Itselleni sen sijaan olen erinomainen ostamaan vaikka mitä lahjoja, ja nämä silmukkamerkit saapuivatkin sopivasti jouluksi. Etsystä ne lähtivät kyllä hyvissä ajoin, mutta nopeudestaan tunnettu Itella veti taas vertoja sille kuuluisalle tikulle paskassa. Annettakoon anteeksi tämän kerran, kun kuulemma joku muukin on postipalveluja joulukuussa käyttänyt.

I'm excellent at getting presents for myself though, and these stitch markers arrived just in time for Christmas. They were posted from the seller very fast, but they got stuck in the Finnish post. Apparently someone else was trying to send stuff in December as well, who would've thought!

Intoilin näiden kanssa sen verran vauhdilla, että toisesta setistä oli yksi merkki jo työssä kiinni siinä vaiheessa kun älysin niitä kuvata.

I was so excited about these that I had allready taken one to use when taking the pictures.

Silmukkamerkit on ostettu Knitoraamaan Etsy-kaupasta. Toimitus oli erittäin nopea ja merkit ovat juuri oikeanlaiset; sopivan painavat ja jämäkät mutta kuitenkin taipuisat eivätkä jää työhön kiinni. Suosittelen!

I bought the stitch markers from Knitoramaa's Etsy shop. A very fast delivery and the quality is down right excellent. They are the perfect weight, flexible and don't get stuck on the knitting.

Vielä kun pukki olisi tuonyt pidemmän pinnan niin olisi hyvä. Ensi vuosi pyörähtää käyntiin Ravelryn 10 shawls in 2010 -ryhmän merkeissä, ja olen jo pari viikkoa venyttänyt kärsivällisyyttäni äärimmilleen kun en malttaisi olla aloittamatta Goddesknitsin tämänvuotista Winter Mystery shawlia. Siinä on helmiä! Tuhansia helmiä!

The only thing I wish the Santa had brought but didn't was some patience. I'm starting the new year with Ravelry's 10 shawls in 2010, and it's getting near impossible to not cast on the Goddess knits Winter Mystery shawl 2009. It has beads! Thousands of beads!

Johonkin tämä vuosi taas meni. Ihme juttu.

The year just flew by. Odd, that.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

2009-11-19T08:39:00.005+02:00

Leikitäänkö, että on suunnitelmallista päivittää blogia joka toinen kuukausi? No hyvä!

Palaan tähän vanhaan valitusvirteeni, eli kameraan. En pääse eroon siitä fakkiutumasta, että käsityöblogissa pitäisi olla kuvia, joten kirjoittaminenkin tuppaa unohtumaan kun ei ole mitään näytettävää. Tai siis olisi näytettävää sinänsä, mutta ei keinoja tuoda sitä esiin. Nykyinen kamera on ihan ok muuten, mutta en tunnu osaavan ladata sitä kirottua akkua ikinä oikeaan aikaan, ja se on aina lopussa kun yritän kuvata jotain.

This week I have been mostly wearing a bitch hat of "no fucking camera". I can't get rid of the attitude that a knitting blog should have pictures in it, so updating has been slipping from my mind. It's not that I don't have anything to show, I just don't have a media to show it. My current camera is ok I guess, but I can't seem to remember to charge the battery. Ever.

Olen tehnyt jotain niinkin historiallista kuin tilaustyön. Kertakaikkisen kamalaa. Toisaalta käsityötä arvostavalle ihmiselle virkkaaminen oli palkitseva kokemus, etenkin kun kyseessä on työkaveri, joka oikeasti käyttää virkkaamaani baskeria. Olenkohan kehittämässä jotakin alkeellista kykyä nauttia antamisesta? Pitäisikö huolestua?

I've taken a historical step. Someone asked me to crochet something for them, and *GASP* I did! It was surprisingly rewarding, especially as this was a coworker who actually wears the beret I made. Is it possible I'm developing some form of feeling of enjoyment out of giving? Should I be concerned?

Olen myös leikitellyt ajatuksella omien neule- ja/tai virkkausmallien suunnittelemisesta. Tekeillä onkin työnimellä Blackberry/redberry kulkeva tunika, joka on kyllä aika pitkällä, mutta joutui väistymään viimeisteltävien töiden pinon tieltä. Toivoakseni saan tulevana viikonloppuna viimeisesteltyä ja kuvattua pinossa odottavat *köh köh* neljä neuletakkia ja yhden puseron, jotta voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa. Neulomisen lisäksi aikaa kuluu melkoisesti Katamarien pyörittelyyn, ja palan halusta virkata itselleni kuninkaallisen pariskunnan.

I've been toying with the idea of designing my own knitting and/or crochet patterns. I'm working on a top-down tunic which I named Blackberry/redberry, but had to put it on hold for a while to make room in my knitting basket. Hopefully I shall be able to finish the *ahem* four cardigans and one sweater during the weekend, so I can continue with the tunic with a clear consciense (conscience? Con Science? Brilliant!). Besides the knitting I've been spending a lot of time rolling Katamaris, and I'm itching to crochet my very own Royal couple.

Jotta pysyisin uskollisena fakkiutumilleni, päätetään päivä kuvalla. Kyllä niillä paviaaneilla näyttää ihan hauskaa olevan, vaikka muutakin on epäilty.

Trying to stay true to my must-have-pictures-thing, I'll end this post with a photo. There was a huge issue some years ago about the living conditions of the babboons in the Korkeasaari zoo. I don't know, they seem to be enjoying themselves.

Punainen lanka, jota ei ollut

2009-09-22T10:35:00.008+03:00

Suurkiitos kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille! Otan oikeudekseni päätellä, että teen edelleen mitä huvittaa ja kiinnostuneet lukevat mitä huvittaa, vaikka blogini ei mikään suuri risteysasema olekaan. Jokainen bloginpitäjä varmasti kirjoittelee ihan omaksi ilokseenkin, mutta olisihan tätä nyt melko älyvapaata julkaista, jos kukaan ei lukisi (paitsi mies, mutta sen on ehkä ainakin vähän pakko). Pysyn siis aiemmin määritellyllä, pätkivällä linjalla.

Thanks to those who commented my previous post! I'll maintain the bilingual thing for now. It's nice to know that there's someone out there, even though I've evaded the status of "the hot spot" in blog universe. I'm sure most people write at least partly for their own enjoyment, but to be honest it'd be quite idiotic to publish a blog nobody would read (except for my SO, but he kind of has to, right?).

Lopullinen vapautuminen gradusta ja sen myötä tietokoneesta on johtanut siihen, että voin vihdoinkin käyttää iltaisen aikani kaikkeen puoliturhaan. Lähinnä olen kuronut umpeen sitä viihdetyhjiötä, joka sieluuni on kaivautunut, katsomalla dvd:ltä Housea ja Deadwoodia. Lisäksi olen lukenut varmasti enemmän kirjoja kuin edellisen kolmen vuoden aikana yhteensä, jos ei lasketa kaikkea sitä pakollista opiskelulukemista.

As I've finally divorced from my computer and have the freedom to spend my evenings with something other than the blasted thesis, I've been trying to fill the black hole in my soul where "entertainment" should flourish. Basically this means a shitload of dvds including House MD and Deadwood, which I didn't have time to really enjoy while studying. I've also read more books in the past few weeks than I have in a couple of years or so, if you don't count the stuff I had to read for the university.

Neulominenkin maistuu ihan eri tavalla, kun se on oikeasti vapaaehtoista eikä pakkoliikkeinen lapaspula tahi puolisalaa kähvelletty lepohetki kaiken muun lomassa. Nämä tässä välissä pyörivät kuvat löytyvät kaikki Ravelryn projektisivultakin, en suoraan sanoen jaksa vaivautua kirjaamaan kaikkien tietoja kun osa on melko vanhojakin. Ideoita uuteen ja alusta asti omaankin on tullut raapustettua, mutta siitä lisää myöhemmin.

I've enjoyed knitting a lot more now that I can consentrate on it whenever I want and not just try to squeeze a few stitches in here and there when nobody's looking. All of the projects shown here are also in my Ravelry page; I can't be arsed to type down the details, especially since some of theme are quite old. I've also started to attempt designing my own stuff, but I'll get back to you on that one later.

Jos ja kun täällä käy neulomolaisia niin tiedoksi, että olen tosiaan lopettanut Novitan tilaamisen eivätkä tunnukseni ole enää voimassa (olisin muistellut, että tilausjakso meni poikki kevään puolella, mutta ehkä halusivat lyödä virtuaalimaailman ovet lukkoon ennen kuin kerettiläisyyttäni ehdin siellä mitään huudella). En oikein koe Neulomoa enää omakseni, ja kun Novitan viimeaikaiset päätökset lankojen ja ohjeiden kanssa lasketaan siihen mukaan niin en näe syytä lehteä tilata. Halukkaat saavat yhteyden blogin tai Ravelryn kautta.

The last bit is about a Finnish magazine & their website and probably not interesting to anyone who's not a member (or to them either, I suspect). I've discontinued a subscription and don't have access to their discussion board anymore. More time to spend in Ravelry, *nudge nudge*

Vaikka kesä olikin mitä mahtavin (eikä vähiten elämäni ensimmäisen oikean, palkallisen, tenttivapaan kesäloman takia), olen erittäin iloinen alkaneesta syksystä. Vielä kun ilmastokin tajuaisi, että enää ei tarvitse käydä uimarannoilla vaan voisi vetää jo lantsaria jalkaan. Raikasta syksyä muillekin kurahousuille!

Even though I had a great summer (mainly because of my first ever completely exam-free, paid summer vacation), I'm very happy we've moved on to fall. I just wish the weather would turn away from the beach-vibe. Have a great fall!

---

P.S. Onko kukaan muuten neulonut uusimmasta Kotiliedestä sitä Tempo-ponchoa? Voiko siihen oikeasti mennä vain 500g lankaa, ja onko tuo Tempo mistään kotoisin? Kiinnostaisi tehdä, mutta olen skeptinen.

Kesäkuu? Mikä kesäkuu?

2009-07-07T11:01:00.005+03:00

Köh köh. Vuosi sitten, kun blogini täytti vuoden, lupasin pyhästi mielessäni, että ensi vuonna kaikki on toisin. Ehkä järjestän blogiarvonnan. Tai kirjoitan jotakin hauskaa ja nokkelaa kuluneesta vuodesta. Todellisuus? No enpäs näköjään kirjoittanut mitään. Unohdin koko paskan, vaikka olen neulonut kuin heikkopäinen. Voisin tietysti syyttä kameraa, tai kovaa kiirettä (mitä ihmeen kiirettä, ei ole kouluakaan enää ja normaali päivätyö), tai vetää foliohattua syvemmälle, mutta ehkä tyydyn toteamaan, että kolmas kerta toden sanoo. Sitä paitsi tätä voisi ehkä pitää jopa uutena alkuna, joten otetaan sille!

I would've liked to start this with "due to popular demand...", but as that would be a stretch even for my high thoughts of self, I'll settle with "Welcome, my foreign friends" and wait for some of the L and the S and the G to find me, among others of course.

When I started this blog I had no clear direction with what I wanted to do with it, and it has pretty much stayed that way. My headline still says this is mostly a knitting blog, but I've started to wonder if that's all I have to say (well, of course it isn't), especially as I don't feel like getting into taking pictures of unfinished projects even as often as I do now. Maybe I've found the stride for ranting again somewhere?

Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt pokkaamassa itsestäni maisterin ja ihastellut ällötykseen asti pientä "eligible for doctoral studies" -pränttiä todistuksen alalaidassa. Olen aloittanut hävyttömän paljon projekteja ja varmasti saanut valmiiksikin, kun vain muistaisin että mitä. Wings of Horusin ainakin, mutta se on edellen pingoitusta vailla, joten on jäänyt kuvaamatta.

I have spent these past weeks oggling the fine print on the bottom of my Master's degree. I never thought "eligible for doctoral studies" could look better than the simple "Master of Arts", but it kind of does. Like a little flag saying I didn't just scrape through but managed well enough to continue with my academic achievements some day. I've also started way more projects than I have finished, or at least I can't really remember what I've finished. There's the Wings of Horus, but I haven't blocked it yet so it isn't really worth photographing.

Jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi muodostunee Kotiväestä aloittamani torkkupeitto, jonka kanssa painin lähinnä sisäistä perfektionistiani vastaan. Olen virkannut ensimmäisen rivillisen paloja, enkä vieläkään tiedä kestäisinkö ajatusta peitosta, joka ei ole takapuolelta samannäköinen kuin etu-, joten olen toistaiseksi katkaissut langan jokaisen värin jälkeen ja joko virkannut sen seuraavan kerroksen alle tai päätellyt neulalla. Olisi kuitenkin niin paljon helpompaa kuljettaa lankaa kerrosten mukana, päättelemisen määrä vähentyisi ainakin 80 % ja lankaa kuluisi koko peiton mittakaavassa paljon vähemmän. Suosituksia?

I don't know if I'll finish it before kicking the bucket, but I started crocheting a blanket with some light fingering cotton. The biggest struggle seems to be against my inner perfectionist. I've finished the first row of blocks but still haven't decided if I can handle the backside looking different than the front. So far I've cut the yarn after each colour, but it's so much work it's getting to piss me off. A lot. It would be so much easier to hold the yarn in the back all the time plus the project would take less yarn. Suggestions, anyone?

Tilkut ovat Jan Eatonin kirjasta 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans.

Nyt sitten vakavaa asiaa. Kaiken maailman listojen ja syötteiden mukaan joku täällä käy, mutta mitä lukemassa? Jos nyt ajatellaan, että minulla ainakin teoriassa olisi aikaa ja jopa mielenkiintoakin kirjoitella enemmän, olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi tätä luetaan ja voisiko olla jotain, mistä kiinnostaisi lukea enemmän? Onko kielisyydellä jotakin väliä? En tietenkään ilkeyttäni lupaa mitään, mutta saa kai sitä kysellä (utelias paskiainen).

And now for some serious business. I'm not stupid enough to think that anyone non-Finnish has bothered to follow my pictures only, but if you have an opinion as to wheter I should a) continue with this multilingual experiment (that is Finnish, English and complete nonsense) and b) expand my ramblings to other things that crafts & occational cursing and ranting, let me know. I'm not promising anything, but I'm a nosy bastard.

Niin, että vieläkö siellä on joku, vai eivätkö ihmiset vain muista poistaa itseään blogilistalta kiinnostuksen lopahdettua?

Ämmä mikä ämmä

2009-05-05T10:35:00.003+03:00

No justiinsa. Kuvittelin, että kun opiskelutahti alkaa hellittää niin päivitän blogia useammin, mutta aika heikosti on onnistunut. En ole kovin suuri yksityiselämälevittelyn kannattaja, mutta sen verran on leveiltävä, että gradu on palautettu, arvioitu ja unohdettu ainakin tältä osin. Professori suuressa viisaudessaan antoi arvosanaksi magnan, mikä on ihan kelvollinen lopputulos. Varsinainen paperi on kourassa vasta juhannuksen toisella puolella, mutta joutaa kai tässä nyt vähän jo röyhistellä kun valmistumista ei enää jarruta muu kuin byrokratia.

Olen viime aikoina yllättänyt itseni vilkuilemasta tulevien opintomahdollisuuksien perään, mutta luulen tämän johtuvan toistaiseksi liiallisesta vapaa-ajasta. On suorastaan hämmästyttävää, mitä kaikkea ehtii tehdä kun 8-tuntisen työpaikalla perseilyn jälkeen ei tarvitse enää suoltaa akateemista hölynpölyä lähes toista mokomaa. Osittain blogitahmailu johtuukin siitä, että olen pitänyt vähän lomaa tietokoneesta (ja osittain siitä, että minulla ei edelleenkään ole kunnollista kameraa).

No niin, asiaan. Minäkin oli joku viikko sitten mukana sillä Tapion kauppaan kohdistuvalla maakuntaekskursiolla. Luontainen pihiyteni piti vähän turhankin hyvin mopedin lapasessa, enkä ostanut siis oikeastaan mitään.

Reissuhan alkoi hävyttömän aikaisin junaan juoksemisella, mutta itse matka oli hyvin järjestetty ja kaikki sujui mallikkaasti. Ensimmäinen pysähdyskohde oli Wetterhoffin myymälä Hämeenlinnassa. Sain erittäin hyvää palvelua, kun en ollut muistanut ottaa ostoslistaa mukaan eikä kukaan hollille sattunut kanssamatkustaja muistanut, millainen menekki Kristelin Springtime swirl -huiviin olikaan. Pääsin kurkistamaan Ravelryyn kaupan koneelta ja ongelma ratkesi; ostin huivia varten kaksi vyyhtiä sähäkänvihreää Veeraa.

Valitettavasti jouduin toteamaan muutaman vihjeen jälkeen, että aivokapasiteettini ei ole kykeneväinen neulomaan kovin kauaa samaa mallikuviota, joten huivi jäi kesken ja aloitin langasta jotakin muuta. Odottelen, että ohje ilmestyy kokonaan ja neulon sen varmaankin kesäkuumalla, kun aivojen ei tarvitsekaan toimia, jostakin kesäisemmästä langasta. Malli on kyllä kovin, kovin kaunis.

En tiedä oliko onni vaiko epä-, että Villa Mokassa ei sattunut olemaan mitään minun väristäni tällä reissulla. Se etu oli käynnissä, että tuli todettua blogin lankakuvien värit hyvin totuudenmukaisiksi, joten en näe lainkaan epätodennäköisenä ajatusta syytää tänne(kin) jotain pennosia tulevaisuudessa.

Päästiin sitten melkoisen maastoajelun päätteeksi sinne Tapiolle.

Dropsin Alpacaa olen hinkunut jo pidempään, mutta en ole ilennyt tilata kun mielikuvaa lankojen todellisista väreistä ei ole oikein ollut. Jälkeenpäin voin tilailla vaikka mitä muutakin kuin mustaa, jos olen vain joskus päässyt arvioimaan oikeita sävyjä luonnonvalossa. Nämä punaiset kerät kahmin mukaan ensimmäisenä, ja tämä olikin ainoa ostos joka ei tehnyt kiertoharjoittelua hyllyn, ostoskorin ja naaman välillä.

En ole koskaan ollut mikään sininen ihminen. En tiedä, onko maan vetovoima tehnyt naamalle jotain vai mistä mielenhäiriöstä on kyse, mutta muutaman viime vuoden aikana tietyn sinisen sävyt ovat alkaneet pesiytyä vaatekaappiin. Tämä petroli-meleerattu-mikälie-Alpaca oli viimeinen valittu ostos. Olin jo jonottamassa kassalle kun tulin toisiin aatoksiin erään vihreän keräkasan kanssa ja kävin vaihtamassa. Ei sillä, että olisin ollut lähelläkään jonon sitä päätä, missä jotakin voi maksaa; edellä oli varmaankin kymmenkunta henkeä puoli kauppaa koreissaan ja parhaimmat vielä sukkuloimassa hyllyjen välissä ilman aikomustakaan poistua paikalta.

Viimeisenä esittelyssä on mainiossa tarjouksessa ollut Maija, jota ostin kokonaisen kilon. Sävy on ehkä oikeasti vähän tummempi, sellainen sammaleenvihreä.

Alpacat ja Maijat ovat vielä kiltisti pusseissaan nukkumassa, kun urhoollisesti yritän saada valmiiksi kaikkia hyvin piiloteltuja keskeneräisiä töitä. Olen myös mukana Wings of Horus -ryhmässä, mutta voi olla että sitä ei tule esiteltyä ihan heti kun käytännönläheisesti valitsin työhön mustan langan. Riittää, että vittuunnun yhden kerran sitä kuvatessa, joka vihjeen jälkeen en viitsi.

Mietin että lupaisinko parantaa tapani, mutta en taidakaan. Ei tarvitse sitten hävetä, jos tulee kirmailtua ihan muualla, mutta kaikki ovat yllättyneitä jos päivitänkin parempaan tahtiin. Ties vaikka olisi jotakin asiaakin.

The Owls are not what they seem

2009-03-26T08:32:00.003+02:00

Talvihan on ihan typerää aikaa, joten mitä sitä nyt päivittelemään. Tai siis ei ole, mutta olen tehnyt muuta (gradua, joka on muuten valmis, kiitoksia kysymästä). Olen tehnyt kyllä käsitöitäkin ja paljon on valmista, mutta kirotun kameran vieläkin kirotumpi paska-akku ei ole yhtään kaveri, enkä ole saanut kuvatuksi oikein mitään, puhummattakaan tämän kyseisen kameran USB-vajavaisuudesta, joka nostaa kynnyksen vielä toiseen ulottuvuuten, kun "joudun" siirtämään kuvat eri koneen kautta kuin millä niitä voisi muokata ilman aivoverenvuotoa (tähän liittyy hyvin paljon sisustussuunnitelmallista konttaamista ja muuta pientä harmia, jonka ei pitäisi normaalia ihmistä häiritä). Tietysti voisi päivittää ilman kuvia, mutta yleensä ei huvita.

No niin, takaisin helikopteriin.

Malli: Paola Navarron Horned Owl (Ravelry --> Etsy)
Lanka: Novitan jämiä, lähinnä 7 veljestä ja Nallea
Koukku: 4?
Täyte: Vanua ja vanhaa lakanaa. Ohjeesta poiketen persiissä muovipellettiä
Muuta: Pöllö on vielä enemmän kännissä kuin aikaisemmin esitelty klooni.

Tätä oli mielettömän hauska virkata monestakin syystä. Ensinnäkin ohje on todella hyvin kirjoitettu ja sitä on helppo seurata, vaikkei englanti noin muuten taittuisikaan. Ohjeessa on myös huomioitu eri osien kiinnittäminen vartaloon avaruushahmotusrajoitteisille, eli siinä oikeasti lukee mille kerrokselle mikäkin kiinnitetään, eikä mitään epämääräistä "kiinnitä siivet vartaloon". Tästä huolimatta omalla pöllölläni on melkoisen paha karsastus; halusin kuitenkin jotakin omaa ilmettä. Se on sitten eri asia onko sattumaa, että kaikki virkkaamani olennot tuntuvat olevat persoja Gambinalle.

Yleensä en jaksa nyhrätä mitään pieniä juttuja, mutta tässä työssä yksityiskohtien tekeminen oli yllättävän mielenkiintoista. Mitään osia ei ollut liikaa samanlaisia eikä työssä ole ikävää viimeistelyä tai hankalia yhdistämisiä. Ohjetta ei oikeasti voi kehua tarpeeksi.

Pöllön jaloista tuli vartaloon nähden turhan suuret ja niiden kiinnittäminen vaati pientä kikkailua, mutta tämä johtui siitä, että ne on virkattu kaksinkertaisesta Nallesta, mutta vartalo yksinkertaisesta Seiskaveikasta. Samalla langalla jaloista (sekä silmistä) olisi ehkä tullut enemmän standardikokoiset, mutta jotenkin näissä virkatuissa otuksissa viehättää enemmän tällainen ydinlaskeuma-look kuin biologisesti "oikeaoppiset" yksilöt.

Kunhan tuon kamera-asian saisi järjestykseen (= heti, kun saan ostettua uuden kameran) alkaa tämäkin blogi varmasti hoiperrella ulos kryptasta. Valmista tosiaan on ja ostoksia (keltaisia ostoksia, piru minut periköön. Tosin Ilta-Sanomassa luki pari viikkoa sitten, että rupsahtaminen alkaa ihan kohta, joten menköön alkavan keski-ikäisyyden ja muun sekoamisen piikkiin).

Pakkasta oli aamulla sen verran, että pärstä jäätyi, mutta kyllä tuolla ihan keväältä näyttää.

Attack of the clones

2008-12-22T09:17:00.004+02:00

Olen aina kokenut suurta sympatiaa hullu tiedemies -henkistä science fictionia kohtaan. Vaikka olenkin suuri villan ja kebapin ystävä, tuntuu lampaiden kloonaaminen jotenkin pliisulta ja turhalta - lampaitahan on maailmassa miljoonia. Minua sen sijaan on vain yksi, tai siis oli.

Malli: oma, idea tästä nukesta
Lanka: vartalo & hiukset/7 Veljestä, mekko/Nalle, kengät/Aino
Koukku: vartalossa 4,5, mekossa 3,5, kengissä 5
Sisällä: persuksissa ja raajoissa muovipellettiä tai mitä lienee raetta (Sinooperista), vanhaa lakanaa sekä pumpulia

Pää on virkattu mallilla "pallo" ja hiukset erikseen hatun tapaan, jakauksen paikka lyhennetyin kerroksin, ja ommeltu paikalleen. Periaatteessahan tuohon olisi voinut laittaa vaikka neppareita, jos haluaisi vaihtaa kampausta, mutta en halunnut. Mietin myös lankahiuksia, mutta inspiraatiomallissa oli mielestäni kivointa juuri tuo nuttura niin tälläkin sitten on.

Eniten hermoja rassasi rusetin solmiminen kauniisti, on muuten sävy sävyyn kenkien kanssa.

Kädet ovat pallerot, mikä tuo haasteita vaatteiden valmistukseen. Noista tumpuloista ei nimittäin ihan mikä tahansa hiha mene ohi. Laitoin muovirakeet sukkahoususta askarreltuihin pusseihin, niin eivät tursua ulos matkan varrella. Innoissani olin tunkenut rakeita myös muun muassa nimettömässä olevan laastarin alle, mistä ne seuraavana päivänä putosivat. Rautainen keskittymiskyky olennaiseen siis.

Mekko on virkattu tasona ja selkäpuolella on napit, koska käsien tapaan myös pää on hervottoman kokoinen. Pitäähän tälle nyt voida vaihtaa vaatteita! Muuten mekon olisi toki voinut virkata suoraan nuken ympärille.

Myös tossujen nappi on oikeaoppinen ja avattava, vaikka ne olisikin saanut ehkä paikalleen ilman kiinnitysmekanismia. Ainoa oli muuten yllättävän kiva virkata, olin kuvitellut että se halkeilisi enemmän enkä muistanut, että lanka on noin kaunispintaista. Liian myöhään taas liikenteessä.

Käsin kirjaillut kasvot ovat mielestäni paljon ilmeikkäämmät kuin valmiina ostettavat, vaikka onnistuminen vaatiikiin harjoitusta. Tämä meni ihmeekseni kerralla nappiin ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Nukelle ja etenkin sen ilmeisen päihtyneelle ilmeelle on naureskeltu pitkin sunnuntaita.

Seuraavaksi pitäisi loihtia tälle kavaljeeri, mutta en uskaltanut vielä aloittaa kun en ole varma onko tuo vartaloon käyttämäni väri enää kartalla eikä minulla ole sitä tarpeeksi jäljellä. Lankaa meni vartaloon hieman reilu kerä, nuken mittasuhteita voi hahmottaa tuosta alemmasta kuvasta 7V-keristä, jotka ovat kumpikin lähes täysiä (tummanruskea sekä vaaleampi, musta Nalle on sisältä tyhjä lörö eikä vastaa oikeaa kokoa).

Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni palkallista joululomaa täydet kaksi viikkoa, alkaen jouluaatosta. Aion käyttää ne klooniani apinoiden.

Jaa mikä lähestyy?

2008-12-15T12:48:00.004+02:00

Pitkin blogimaailmaa tuntuu olevan kamala tohina, että mitä pitäisi neuloa ja kenellekin, ehtiiköhän valmiiksi ja polkeeko Kusti, tuleeko paha mieli vai hyvä sekä saajalle että itselle ja kyllä minä sentään pidän koko suvun sukissa halusivat tai eivät. Maistuuko pipari jo enemmän joulukuuselle ja valotkin aiheuttavat epilepsiaa? Minulla on hyviä uutisia. Olet saapunut paikkaan, jossa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sellaisia kuvia ei nyt ole, joissa olisin itse sisällä, mutta jotain kuitenkin (viitaten lähinnä edelliseen postaukseen).

Joitakin teknisiä ihmeitä: vanha läppärinrohjoni ei sovellu enää kuvankäsittelyyn. Kiehtovan "taiteelliset" värit osassa kuvista on seurausta pyrkimyksestä saada häkellyttävän valjuista kuvista jotenkin edustavia. Lopputulos oikeiden ihmisten tietokoneella tarkasteltuna on lähempänä klovnin oksennusta, mutta pitäähän sitä jotain juhlamieltä olla. Kuviin jollain ilveellä livennyt päivämääräkin on itselleni melkoinen mysteeri. Minkään ei pitäisi olla erilaista kuin muu (eli vanha kamera).

Lisäksi valmiina olisi Cable-down raglan, jos joku sen viimeistelisi. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että sen jonkun pitäisi olla minä, eikä tätä jokua nyt oikein napostele. Ehkä viikonloppuna, kun olen valoisaan aikaan kotona. Ehkä. Neule on musta, mikä ei tietenkään neulomista häirinnyt, mutta viimeistelyä kyllä häiritsee kaikki.

Kirjojakin on tullut osteltua, mutta kannattaako niitä esitellä? Perkeleellinen ostosstressi ja kuluttamisen paine roikkuu muutenkin ilmassa, ja sitten vielä minä suurena auktoriteettina mainostamaan ties mitä. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kun me kaikki vanhat saamme kuitenkin lahjaksi joko lahjakortteja tai jotakin turhaa, jonka voi myydä eteenpäin. Veronpalautukset kun menivät sen keskitysleirinäppiksen saattamiseksi viimeiselle matkalleen.

Valot palaa, mutta kukaan ei ole kotona

2008-11-24T11:42:00.004+02:00

Visuaalista orgasmia janoaville täytyy nyt tuottaa pettymys. Ei ole kuvia, eikä oikein asiaakaan ilman kuvia (olen kyllä neulonut), mutta kun tulin kikkailemaan noita sivuelementtejä niin tekniikan ihmelapsena ajattelin, että tulkitseekohan nyt lista tai jokin muu vakoilupalvelu, että olen päivittänyt, vaikka en olekaan. Eli päivitän, ettei ihan hukkaan mene tämäkään katsominen kenellekään lukijalle. Huomasin muuten taas, että aina kun olen pitkään kirjoittamatta saan lisää lukijoita, ja kun kirjoitan jotain, lukijat vähenevät. Kiehtovaa.

Kuriositeetin vuoksi mainittakoon seuraavaa:

Olen neulonut:

Vortex Street pulloverin, johon en voi linkittää, koska Ravelrya huolletaan
Ylkälle pipon, josta tuli kerrankin hyvä eikä suikulaa päälaelle
itselle pipon kaksinkertaisesta alpakasta
puoliksi uudet sormikkaat
Loppemin, jossa ei ole nappia, samasta langasta kuin Vortex Street

Ylkä vanhenee, joten puikoilla on sukat (hakiessani linkkiä ohjeeseen Google tarjosi hakusanaksi "Boyfriend sociopath". Näillä mennään). Yllättäen olen minimoinut keskeneräisyyksiä, joskin yksi virkattu palajakku yrittää kurkistella käsityökorista.

Muuta:

olen nykyään HuK, en pelkkä opiskelijaretku
gradu edennyt 0 (nolla) sivua. Kuvittelen, että tämä muuttuu kahden viikon joululomallani
kaaduin tänään työmatkalla
kotona on väliaikaiskäytössä jokin keskitysleirinäppäimistö, jolla ei voi kirjoittaa
joulu on alkanut taas liian aikaisin, vaikka en mitään sen eteen aio tehdäkään
vuorokaudessa on liian vähän tunteja
mikä tahansa kirjoittaminen kuulostaa ahkeralta, joten bloggaaminen työaikana on hyvä juttu
VR voisi ahmaista kasan sitä itseään
en ole enää 16, lepakon unirytmi ja 8 - 16 -työ ovat yhä hankalampi pariskunta
parhaat kauhuelokuvat tehtiin 1980-luvulla

Katsotaan sitten ensi kerralla kuvallista käsityösisältöä. Ilmeisesti täällä joku käy kurkkimassa, enkä ainakaan itse jaksa lukea pelkkää itseäni, kun kerran olen olevinani neulebloggaaja. Sitä odotellessa.

Kulttuuria massoille

2008-09-07T14:53:00.004+03:00

Tästä voisi olla vaikka mitä huudeltavaa, mutta jälleen kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Malli: Entangled Stitches by Julia Mueller (Ravelry)
Lanka: Sandness Lanett, vajaa 2 kerää
Puikot: 2mm Addi 80 cm pyörö

Neuloin nämä sormia myöten yhtä aikaa pyöröllä. Olen ennen tämän tekniikan omaksumista vihannut palavasti sormikkaiden neulomista, mutta nyt tekisi mieli neuloa saman tien toinen pari. Kuten aiemmin totesin, hanskat ovat ranteen kohdalta aavistuksen liian tilavat, joten toisen parin neulominen on vain oikeutettua. Muuten istuvat kuin, no, hanska.

Mallissa on paljon kauniita yksityiskohtia, mutta se ei ole epäinhimillisen vaikea. Jos pidit Baijerilaisista, pidät tästäkin.

Ohje on erittäin hyvin kirjoitettu ja siinä on selkeät kaaviot. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, mutta ohje on looginen ja helppo seurata varmasti niillekin, joiden englanti on päässyt hivenen ruostumaan. Neljä euroa ei mennyt missään nimessä hukkaan tässä ostoksessa.

Samaa ei tosiaan voi sanoa Garnstudion polvisukista, jotka ovat maanneet valmiina käsityökorissa jo hyvän aikaa. Ohje oli totuttuun tapaan vähintäänkin omituinen, vaikka ihan kivat noista sitten lopulta tuli. Kuvaaminen ei mennyt kovinkaan nappiin, joten tarjolla on lähinnä yksityiskohtia.

Malli: Drops 103-10
Lanka: Novita Nalle, alle kaksi kerää
Puikot: Addi 3,5 mm pyörö (muistaakseni)

Nämäkin neuloin pyörönä yhtä aikaa ja hyvä niin, muuten olisi saattanut jäädä kesken. Muistan lukeneeni, että joku muukin oli muuttanut palmikkoa, jotta se olisi symmetrinen, ja niin tein minäkin.

Pohjeosan neuloin oikein enkä nurin, koska nurjan neulominen ottaa aivoon. Kavennukset tein väärin, koska en osaa lukea, mutta se oli oikeastaan vain plussaa sillä nuo ovat hyvin napakat jo nytkin. Jos olisin kaventanut ohjeen mukaisesti en varmasti olisi saanut kiskottua sukkia kovin pitkälle nilkan yli.

Jatkoin reunapalmikkoa alas asti, aika reikäiseltä näyttää mutta enpä tuota ole jaksanut kummemmin viimeistellä. Onneksi maailmassa on muitakin palmikkopolvisukkien ohjeita, ihan kivasta lopputuloksesta huolimatta tähän en toiste koske.

Niin, sitten sitä kulttuuria. Perjantaina avautui Ateneumissa mielenkiintoinen näyttely, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille kuvataiteista vähänkään kiinnostuneille. Hokusai & Hiroshige: Matkalla Edoon sattui sopivaan saumaan siksikin, että suunnitteilla on jo jonkin aikaa ollut sisustaa muutamalla julisteella, joita pääsi nyt pällistelemään ihan livenä. Ateneumin kaupasta ei ainakaan vielä julisteita löytynyt, joten tyydyin pariin postikorttiin. Niistä piti sitten paskarrella ylkän maalailemaa vesiväritaustaa vasten sommitelma eteisen seinälle odottamaan lajitovereitaan suuremmassa muodossa.

Kaikki viisi kuvaa ovat Hiroshigen. Salamahan tuon sotki, mutta ihan tarpeeksi monta kertaa tuli yritettyä että saa luvan olla. Omin silmin nuo vasta pääsevät muutenkin oikeuksiinsa, joten mars mars kaikki katsomaan. Voi sen 8 euroa (S-kortilla 7) huomattavasti huonomminkin käyttää.

Kilpavarustelua

2008-09-03T12:02:00.006+03:00

Pukkaa näköjään syksyä. Paskat. Melkein voisi sanoa, että suoraan kevään perään. Eräänä aamuna tuli oikeasti kylmä, joten oli pakko paiskata tekeillä oleva mysteeri sivuun ja alkaa pakertaa talvisempia asusteita.

Malli: Asherton Reversible Scarf
Lanka: Red Heart Niki, Villiksen tarjouslanka
Puikot: Addi 4,5 pyörö
Muuta: Ihana

Samalla reissulla ostin Lanettia sormikkaisiin (Ravelry), jotka etenevät hyvää vauhtia ja ovat jo ohi peukalon. Ohje on L-kokoiseen hanskaan 2,5-millisillä puikoilla, teen kakkosilla ja pikkuisen isot noista tulee silti. Pah. Teen silti loppuun, ajattelin että ranteen kohdalle sileään neuleeseen voi varmaan tehdä jonkin pienen kuminauharypytyksen tai laittaa ohuet sormikkaat alle.

Postaustahti on ollut aika nihkeä, vaikka nytkin on loma. Olen varmaankin pudonnut kelkasta siinä kohdassa kun käännyttiin kohti uudenlaista blogikirjoittelua. Ehkä tuon hiihtää kiinni, tai sitten ei. Menee tämä näinkin haahuillessa. Ompeluksia on valmiina vaikka kuinka; tulee ainakin kiehtovia kuvia, kesämekkoja lumihangessa.

Siinä se menee kohti pakkasia.

2,5 kg mekkoa

2008-07-19T22:03:00.007+03:00

Paikallisessa kangaskaupassa myydään kankaita kilohinnalla. Itsehillintä jäi kotiin.

Kaikki kankaat ovat joustavaa puuvillatrikoota, palat ovat noin 150 x 150-200 cm kokoisia. Lilan vieressä oleva kangas on oikeasti tummansininen, sitä on kaksi palaa. Suunnitelmissa on pari mekkoa, paitoja sekä siitä tummansinisestä huppari ylkälle.

Novitan syksyn värikartat valuvat kauppoihin, tätä oranssia Nallea olen ehtinyt jo pariin otteeseen käydä kyttäämässä. Garnstudion pitkät palmikkosukat piti tehdä jo viime talveksi, mutta enpä näköjään tehnyt.

October rust

2008-07-11T14:59:00.005+03:00

Green Mania suositeltiin taustamusiikiksi, mutta aika ruskaisilla pakkasilla näkyy värien puolesta huitelevan.

Malli: Vinnland
Lanka: Zitron Trekking Hand Art, reilusti alle 100g
Puikot: 2,5 mm bambusukkikset sekä 120 cm pyörö (Addi)
Muuta: neulottu molemmat yhtä aikaa pyöröllä Kristiinan ohjeella.

Oma kehu haisee, mutta opin heittämällä kaksi uutta tekniikkaa näitä neuloessa. Kärki ja kantapää lyhennetyin kerroksin sujui ihan hyvin, mutta jatkossa neulon ne ehkä suosiolla bambuilla. Tai ainakin siihen asti, että opin kiristämään kunnolla. Nyt vain vasen reuna jäi reiättömäksi. Tuo pitkällä puikolla neulominen oli ollut opettelulistalla jo pitkään, nyt sitten sain aikaiseksi. Enkä vaihda enää takaisin. Erityisen mainiota oli, että sukkiksilla neuloessa minkä tahansa oikein-nurin -resorin ensimmäinen oikea on aina ollut töissäni levähtänyt, vaan ei ole enää.

Malli oli kiva neuloa, samoin lanka. Reilusti pitempäänkin varteen olisi riittänyt, mutta koipeni muhkeus ei olisi sitä ilman jotain lisäyksiä sallinut. Ja se taas ei napannut yhtään. Varmasti teen joskus toistetkin.

Lisäksi olen törsännyt. Tulevien töiden listaa ovat kasvattaneet Romantic Hand Knits sekä Knit so Fine (linkit Ravelryyn), joiden tilaamista suosittelen Book Depositorysta. (Onko kirjojen tarkemmassa esittelyssä näin verkkoaikana edes mitään tolkkua? Kummassakin on paljon tehtävää melko ohuilla langoilla, ei ehkä aloittelijalle sopivia kumpikaan.)

Tuo Ravelry puolestaan lienee suurin syy blogihiljaisuuteen; se on vain liian helppo paikka kikkailla tähän verrattuna, joten etenkin kameravajeessa olen laiminlyönyt linnaani aivan urakalla. Siitä huolimatta sain tuplasti tunnustustusta , kiitoksia! Tapani mukaan en laita näitä eteenpäin enkä näkösälle.

Blogin syntymäpäivä meni, itse taas vanhenen sunnuntaina. Armoton juopottelu sen kunniaksi taas antaa Akille töitä. Palaan asiaan kun tuo El Sol on näyttelykelpoinen.

Ei mitään nähtävää

2008-06-02T08:44:00.003+03:00

Ei sillä, etteikö olisi näytettävää. Minä ja kamera olemme eri kaupunginosissa, ja nekin kuvat jotka muistin ottaa ennen hetkellistä eroa eivät ole täällä töissä. Sitä paitsi sekin kuva, joka parhaiten onnistui, on lähinnä muistutus siitä, että kaikki langat eivät sovi kaikkiin töihin vaikka tiheys olisi kuinka ookoo, eli purkumateriaalia.

No, ei se mitään, tilasin eilen Interweavelta tarjouslehtiä ja aion käyttää tämän iltapäivän UFOjen purkupommittamiseen koska a) en perkele nyt osta lankaa ja b) pelkään, että ylkä kokee kammottavan X-Files -kuoleman, kun käsityökorini sortuu sohvan nurkasta hänen niskaansa. Louhi on oikeastaan huppua vaille valmis, mutta eipä napostele neuloa polviin asti levittyvää seiskaveikkatuotosta näillä ilmoilla.

Kameran comebackia odotellessa jatkan Jeevesin parissa. Pip pip!

Rautahermo Karnaluksissa

2008-04-21T16:04:00.004+03:00

Olin minäkin siellä Novita-klubin kevätretkellä. Eikä muuten lähtenyt edes lapasesta.

Matkaa on kuvailtu vuolaasti monessa blogissa, joten tyydyn leveilemään ostoksillani. Karnaluksista meinasin olla ostamatta lankaa ollenkaan, mutta taivuin sitten tuon täydellisen tumman viininpunaisen puuvillalangan edessä.

Kymmenen kerää eli puoli kiloa sai tukkuhintaan vähän alle yhdeksällä eurolla. Oranssi merinovilla on Liann Lõngadista, johonkin tulevaan mysteeriin. 100 g vyyhdissä on 1400 metriä ja se tarttui mukaan paitsi värin myös hinnan takia: noin 4,5 euroa.

Värit ovat oikeammat lähikuvissa.

Varsinaisesti olin tarvikkeiden perässä, ja ostinkin muutamat Addit ja bambusukkikset. Sisäinen harakkani flippasi totaalisesti heti sisäänkäynnillä, kun kiiltävät solki- ja tilpehöörihyllyt sattuivat silmään.

Isommat reunoilla maksoivat kymmenen kroonin kieppeillä kappale, eli noin 65 senttiä. Pienemmät olivat viiden ja kymmenen kappaleen pussissa, kappalehinta noin 2 kroonia. Tuo isompi koukkumainen oli 4 kroonia. Ainoastaan tietoisuus siitä, että en voi ostaa näitä vain hypisteltäväksi vaan jotain pitäisi tehdäkin esti minua haalimasta pusseja lapiokaupalla mukaan.

Louhi oli liian painava matkatyöksi, joten piti ottaa muuta. Mallikertaan tuli liian vähän välikerroksia, mutta kun olin toistanut saman virheen systemaattisesti joka kerralla niin en viitsinyt purkaa.

Paluumatkan arpajaisissa voitin Kristiinan ompeleman pussukan, jollaista vähän toivoinkin. Pussi on vielä kuvaamatta, mutta on ollut jo käytössä kotonakin.

Kivaa oli, taas. Ensi vuonna uusiksi. Tosin varaan isomman juustobudjetin; vironvillojen sijaan minä loikin riemusta Sadamarketin ruokaosastolla. Selvisin silti kahdella juustolla.

Selityksen makua

2008-04-10T17:31:00.004+03:00

Gradua on melkein 25 sivua valmiina. Koska blogi on minulle enemmän kirjoitusharrastus kuin kaikkien neuleiden arkistointi- ja raportointipaikka, on hyväksyttävää pitää törkeitä päivitystaukoja, jos on ollut muuta kirjoitettavaa. Eikö kelpaa?

No on mulla muitakin tekosyitä. Olen ollut matkalla.

Tätä punaista muhkupolkua on ollut suorastaan nautinto taivaltaa, mutta matka on kyllä turkasen pitkä. On suorastaan hämmästyttävää, etten ole hyppinyt sivupoluille.

Yhdessä kulmassa jouduin huitelemaan pariin otteeseen, koska luin karttaa päin persettä. Onneksi ei tarvinnut pakittaa paljoa.

Eikös tästä nyt jo näe mihin olen menossa? Pohjolaan on vielä jonkun verran matkaa, mutta loppu häämöttää jo.

Huomasin muuten tuossa päivänä muutamana, että horinoitani tilaa jo sata lukijaa. Uskomatonta! Etenkin siksi, että olen hävyttömän laiska kommentoimaan muiden blogeissa, vaikka seuraankin lähes sataa aktiivisesti. Kiitos! Olisi mukava kuulla, mikä seikka sai sinut merkitsemään minut listallesi. Mitään muutoksia ei ole luvassa, mutta olen utelias paskiainen.

Sisäinen timpuri

2008-03-03T18:06:00.004+02:00

Levyhyllystä uhkasi loppua tila. Tätä ennakoitiin jo ostovaiheessa, mutta toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta uhan ollessa ilmeinen.

Siis, otetaan kaksi Ikean Leksvik -kirjahyllyä...

... ja 8 kpl Tryggve -hyllyjä (sisältää kotoisan männyntuoksun). Kähvelletään saha sopivasti lomailevalta äidiltä.

Rautakaupassa voi kokea menneen ajan tunnelmaa, terveisiä vaan kauppiaalle.

Tämäkin menee muuten parisuhdeaktiviteetista. Huomatkaa piirtämäni ammattitaitoa huokuvat apuviivat.

Yhtä ruuvia piti hitusen siirtää, muuten meni kerralla nappiin. Hyllyjä ei vielä ruuvattu kiinni, sillä ne on tarkoitus keväämmällä petsata kaapin kanssa saman sävyisiksi.

Lopuksi täytetään hylly ja ihastellaan lopputulosta rinta kaarella.

Tuli sitä mitä tilattiinkin, ja nopeasti. Ensimmäisestä sahanvedosta täyteen hyllyyn alle neljässä tunnissa, ja se olin sentään minä joka sahasin.

Sahalaitaa

2008-02-22T17:48:00.004+02:00

Vuoreni on litistynyt.

Hosumallahan ei tule kuin kusipäisiä lapsia. UFOilla ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen laiska langanpäättelijä ja pingottaja. Sain kuitenkin viimeinkin viimeisteltyä natsihameeni.

Malli: Gudrun Johnstonin Hip in Hemp (Knitty Summer 2007, koko M)
Lanka: Novita Kotiväki, yhteensä varmaankin alle kaksi kerää. 300g? Vaaka rikki.
Puikot: 2,5 mm, 80 cm mutkalle taipunut jämäpyörö
Muuta: 1,5 cm leveää kuminauhaa (ehkä suunnilleen) Ultimecianlevyinen pätkä

Jos olisin vähemmän laiska, olisin ehkä vointu photaroida tuon ovenkahvan pois, mutta enpäs ollut.

Hame onnistui juuri kuten pitikin. Se on oikeastaan täydellinen. Kotiväen tiheys täsmäsi alkuperäiseen lankaan mutta korkeus ei, joten hame on alkuperäistä lyhyempi. Tämä oli oikein hyvä, sillä halusinkin polvimittaisen hameen. Raidoituksen tein vähän eri tavalla kuin ohjeessa, yksi minun raitani on yhtä korkea kuin kolme alkuperäistä, mutta en halunnut niin kapeaa kuviota noin voimakkailla väreillä. Migreenipotilaat näkevät varmasti sahalaitaa muutenkin aivan riittävästi.

Yllättävän nopea tuo oli lopulta neuloa, eikä edes loppuvaiheessa alkanut harmittaa. Ehkä se on tuo kuvio kun jaksaa pitää mielenkiintoa yllä, pitää kai testata joskus pelkällä sileällä kuinka äkkiä tympii. Paksuista langoista tuntuu etten jaksa neuloa mitään, ei vain istu sormiin. Ennen reikäkerroksia kuvion neulominen vähän sieppasi, mutta kun silmä tottui jälkeen meni sekin ohi. Tulen aivan varmasti hyödyntämään tätä mallia uudestaan.

Vyötärölle tein tavallisen taitteen sijasta pykäreunan. En edes yrittänyt neuloa kuminauhaa suoraan taitteen sisään vaan jätin pienen aukon ja laitoin sen vasta lopuksi. Käytin valkoista kuminauhaa, kun ei muutakaan sattunut olemaan, joten en ommellut nauhakujaa vieläkään umpeen: sen voi vaihtaa, jos jaksaa.

Helmaan tuli muutama kerros ainaoikeaa estämään rullautumista. Sen verran pidemmäksi jouduin tuon neulomaan, että sain raidoituksen tasattua, muita muutoksia en tehnyt.

Että nyt niitä keväisiä ilmoja, kiitos. Sisätiloissa nappaskengissä tepastelu on toki antoisaa, mutta kehtaisi tätä ulkonakin pitää.

Kuinka neulesuunnittelijaksi ryhdytään. Osa 1.

2008-02-08T11:14:00.000+02:00

Kaikki alkoi Yhteishyvästä. Siinä mainostettiin, että Novitan uutta kampanjalankaa Siljaa saa mennä ostostelemaan Prismasta, hintaa 1 €/kerä. Lehden sivulla komeili mallikeriä, ja sieluni silmin jo näin itseni vaaleahkon oliivinvihreässä Silja-hupparissa istuskelemassa kesän ilta-auringossa kivennäisvettä siemailemassa mieli seesteisenä puuvillasekoitteen lämmössä kylpien. Mitä vielä! Langan väri muistutti enemmän jotakin nenäkarvoihin ja limakalvoon jumiutunutta kikkaretta, puhumattakaan muista vaihtoehdoista (hailakka pinkki, vauvansininen, oksennus ja taisi olla valkoinen). En ole kovin innokas värjääjä, joten sinne jäivät vaikka halvalla olisi saanut. Vielä enemmän kävi otsalohkoon se, että langan koostumus oli lähes täydellinen.

No, suutuspäissäni marssin sitten Villikseen ja ostin neljä kerää Teeteen alpakkaa. Alkujaan suunnittelin kirjoneulesliparia (tai siis puseroa, mutta ajattelin psyykata itseni koitokseen kuvittelemalla, että hihoja ei ole sitten pakko tehdä jos ei huvita). Muutamaa mallineuletta kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että vaikka jälki olikin kaunista ja kirjoneuletta oli hauska tehdä (muistin, että olisi ollut vaikeampaa) tulisi valmiista neuleesta liian lämmin ja minun makuuni slipariksi liian paksu. Ei sillä että olisi mikään kunnollinen suunnitelma mennyt mönkään, Stetson-Harrisonilta tuokin olisi ollut.

Sitten käynnistyi lähes viikon mittainen aivoriihi. Lankaa on kaksi kerää ruskeaa ja kaksi mustaa, mikä tietysti rajoitti jonkin verran suunnitelmia; en halunnut mitään kaksinkertaista enkä pidä raidallisesta pitsistä. Enkä palmikoista. Enkä ribbistä. Päädyin sitten säveltämään raitaboleroa mustalla kauluksella, siihen perinteiseen "neulo hihasta hihaan, poimi silmukat pääntieltä ja selästä ja neulo jokin kaulus" -tapaan.

Ajatuksena on tehdä väljä käyttövaate, joten kähvelsin hihan silmukkamäärän valmiista ohjeesta kohdalta juuri ennen pyöriön kavennuksia ja posotan koko matkan suoraa. Kaksi kertaa raidan mittainen hihansuun joustin voi toimia sormien suojana tai sen voi kääntää kaksinkerroin; jotain muotoilua ajattelin tehdä selkäkappaleen alaosaan ja niskaan jahka sinne asti pääsen. Vaikka etenen 2,5 mm puikoilla tuntuu tuo valmistuvan nopeasti. Alpakkaa on ihana neuloa ja olen tämän 20 cm matkalla jo ehtinyt suunnitella siitä ainakin neljä seuraavaa työtä. Ehkä tuo itse raidoittaminen tuo jotenkin pontta matkaan; raidan korkeus on tuossa 20 krs ja silmukoita 80, en ehdi kyllästyä.

Tänään ilmestyy uusi vihje SotS kakkoseen. Sain kolmosvihjeen valmiiksi jo viime lauantaina, mutten ole ehtinyt kuvata, bloggaamisesta puhumattakaan.

Pingotus on kuvassa mallia juosten kustu, mutta olkoon. En ole edelleenkään perin innostunut esittelemään samaa keskeneräistä työtä useampaan otteeseen (sen takia kakkosvihjekin jäi näyttämättä), mutta Yahoo-ryhmässä on taas tällä viikolla arvonta ajoissa valmistuneiden kesken niin ahneena paskiaisena pitää tietysti änkeä mukaan. En kyllä edes tiedä mitä siellä voi voittaa.

Omistaako kukaan muuten niitä pingotusvaijereita/keppejä/mitälienejä, joilla ulkomaan elävät pingottavat suuria kolmiohuiveja? Mistä sellaiset saisi halvimmalla, vai voiko niitä tehdä? Tai siis tietysti voi, mutta onko joku kokeillut? Ei sillä etteikö tuo matto olisi hyvä pingotusalusta, ylkä vain ei tunnu arvostavan temppurataa keittiössä.

Hampaaton mysteeri

2008-01-25T19:18:00.001+02:00

Yritän tässä nyt olla aktiivinen blogisti ja esitellä mysteerien edistymistä.

Aloitin Secret of the Stole kakkosen ensin yksin- ja sitten kaksinkertaisesta Merino Orosta. En vain onnistu pitämään siitä superpitsisestä ulkonäöstä, joka noihin huiveihin herkästi tulee, ja mielestäni kakkosen puikoilla tuosta olisi tullut jo liian pieni. 3,5 sopii hyvin kaksinkertaiselle langalle. Uuden vihjeen printtasin jo, mutta olen karanteenissa kunnes olen lukenut ennalta itselleni määräämäni X sivua gradumateriaalia (vrt Tiinan virkkaus aina kun oli ollut tuhma, mutta käänteisenä). Vähän ehkä näyttää tympivältä kun on tuota samaa melkin se kakkonenkin, mutta sopii hyvin Dead Zonen katsomiseen. En edes ole varma riittääkö tuo lanka, mutta tällä hetkellä fiilis on sellainen, että otan vaikka puuttuvat metrit siitä kirotusta Halloween -rutusta.

Normaalisti vastustan syvästi omien kuvien ivaamista blogissa (ei pidä laittaa niitä huonoja vaan ottaa uusia tai oppia tykkäämään niistä mitä on ottanut), mutta näitä kyllä luonnehtii parhaiten termi "paska". Piti joku todistusaineisto laittaa ryhmään arvontaa varten enkä särkylääkehuuruissani jaksanut panostaa taiteelliseen ilmaisuun. Samat käyvät tännekin, näkee ainakin että tehty on.

Yllättävää kyllä neulominen ja muu toiminta on onnistunut oikein hyvin eilisen viisaudenhammasleikkauksen jälkeen. Edellisellä kerralla olin ihan kanveesissa pari viikkoa. Hortoilin töihin vauvanruokien ja piimän voimalla niiden neljän tunnin yöunien jälkeen, jotka kaksi(!) Panacodia soivat, yritin puhua avaamatta suutani ja nukuin jäädytetty, muovipussiin kääritty pyyhe naamallani. Nyt on ihan ok olo, vaikken pureskelua ole vielä yrittänytkään (Aura-juusto meni oikein hyvin tomaattikeiton seassa). Tikit ovat hyvässä kohdassa eikä kipua säteile minnekään. Antibioottejakaan ei tarvitse syödä, tälläiset hoidetaan nykyään ainakin osin jollain herkullisella suuhuuhteella, jota kirurgi markkinoi sanoin "yhden pultsarin mielestä tää on suklaan makuista". Nam nam.

I hate talking to Onslow when he's only wearing a vest

2008-01-18T20:18:00.000+02:00

Sisäisen villapaidan Vilma muisti minua blogeissa viime aikoina nähdyllä You make my day -palkinnolla (palkinnolla? tunnustuksella?). Paljon tähän ei voi muuta sanoa kuin kiitos samoin. Sisäinen villapaita oli yksi ensimmäisiä blogeja suosikkilistallani ja luen sekä päivityksiä että vanhempia postauksia innolla. Samaan hönkäisyyn kiitän myös Jattaa edellisen horinan kannustavasta kommentista. Olen vakiovierailija myös sohellusten parissa, joskin oma tuomioni näille upeille aikaansaannoksille ääntyisi todennäköisesti jollain muulla sanalla.

Asiaan tietysti kuuluisi antaa vahingon kiertää, mutta seuraamistani useista kymmenistä blogeista on vaikea valita vain muutamaa. Rajauksen nimissä sanottakoon, että luen sellaisia blogeja, joista saan inspiraatiota toteuttaa näitä omia tuotoksiani, joten mikäli löydät täältä palan itseäsi on hyvin todennäköistä että seuraan tekosiasi. Kiitos siitä!

Ja takaisin studioon. Uhosin viimeksi, etten viitsi joululahjoja neuloa, mutta sen verran lälläri minäkin olen että ylkä on pidettävä lämpimänä.

Malli: Novita Talvi 2007
Lanka: Novita Nalle, reilu 200g
Puikot: Addi 3,5 ja 4 sekä joku lyhyt jämänelonen
Muuta: Hieno tuli, huuhteluaineen jäljiltä pehmeä mutta kuulemma kuuma kuin mikäkin.

Slipari oli ihan viihdyttävä neuloa, mutta voi hevonen että oli kerrankin etukappaleessa enemmän savottaa. Takapuoli sujahti nopeasti vaikka sileää onkin, mutta edessä oli tuo mallineule, joka on kaunis ja pehmoinen sinänsä mutta vie lähemmäs 40 kerrosta kymmeneen senttiin. Yh. Eikä tuota voinut pyörönäkään juuri etukappaleen takia tehdä, mutta kun ylkä löysi väreineen päivineen sellaisen neuletoiveen jonka voi modaamatta toteuttaa niin sitten tehdään. Muistiin on hyvä merkitä, että ympärykseltä kävi koko M, vaikka oikea mitta on vakoiltu Henkkamaukan villatakista kokoa L ja muilla valmistajilla huidellaan yleensä XL:n puolella.

Otsalohkoon käyvän "neulo 1, neulo 1 edelliseltä kerrokselta" -spedeilyn jälkeen oli pakko virkata jotain. Tai siis ensin piti neuloa Snapping turtle -hame, mutta siinä vasta kosahtikin nuppi jääkylmien, jäykkien ja painavien alumiinisukkisten sinkoillessa pitkin pientareita, että luovutin siksi kunnes saan pikkupyörön jostain. Jostain Addilta.

Malli: Filati Handknitting, Summer 2007
Lanka: Novita Nalle Colori
Koukku: 3
Muuta: Pidennetty prostituutioepäilysten välttämiseksi

Tämä hame piti tehdä jo kesällä ja jostain aivan muusta langasta, mutta en suoraansanoen muutakaan keksinyt kun en jaksanut omaa mallia suunnitella. Olen vielä kahden vaiheilla että pingottaisinko vielä pidemmäksi tuota, vaikka tuskin tarvitsee tälle talvelle murehtia. Ei ole ollut kovin villahamekelejä.

Ja jotta voisin makeilla parisuhdeaktiviteeteillä, esittelen ylkän kanssa yhdessä toukopoukoillun sisustuselementin.

Tämä on siis alkujaan Monet'n Rouen Cathedral, joka on muokattu ensin täältä saatavalla ohjelmalla ja printattu 16 A4 -kokoiseksi arkiksi. Sitten leikattiin, kohdistettiin, noiduttiin ja teipattiin kuva kasaan ja laitettiin seinälle. Paljon ei saa Parkinsonintauti vaivata tuota paskarrellessa, mutta kyllä siitä tuli hieno. Kokoa on tietysti hankala hahmottaa ilman sitä kuuluisaa tikkuaskia, mutta korkeutta on noin metri.

Lähikuvassa näkyy hyvin homman idea, eli kuva rakentuu eri kokoisista palleroista. Toinenkin kuva tehtiin, mutta se ei onnistunut yhtä hyvin ja on tällä hetkellä karkotusuhan alla.

Olevinaan pitäisi blogata useammin, niin ei tarvitsisi aina jaaritella. Secret of the Stole II:n ensimmäinen vihje on jo ilmestynyt ja mulla lanka kerimättä.

This is me, leaving the builging.

Tammikuuta

2008-01-05T14:10:00.000+02:00

En edes viitsi teeskennellä, että kuukauden blogitaukoon olisi ollut syynä ahkera joululahjojen neulominen. En nimittäin viitsi myöskään neuloa joululahjoja. Jotain olen tosin saanut valmiiksikin, vaikka jossain määrin tätä taloutta vaivaakin aikamoinen ufoepidemia.

7-vuotiaan kummitytön syntymäpäiväsukat valmistuivat viime hetkellä yhdessä illassa. Perussukat Nallesta ja Nalle Colorista, varmaankin kolmosen puikoilla. Annoin myös vaaleanpunakirjavasta Teddystä neulotun/virkatun taannoisen hittiverkkoponchon, mutta sitä karvahirviötä nyt ei pirukaan kuvaa ilman ihmismallia, enkä halunnut ottaa riskiä tekeleen ulkonäöstä mikäli olisin saanut suostuteltua satakiloisen mieheni pukeutumaan siihen. Odotellaan siihen asti, että tytölle pääsee ompelemaan vanhojentanssipukua.

Taustalla näkyy myös pieni ompeluprojekti, olohuoneen sohvatyynyt. Verhot on samasta kankaasta mutta tummanruskeat; joskus meikäläiselläkin käy alepalalaarilla tuuri.

Bubble Pulloveria aloin neuloa harmaasta Seiskaveikasta, josta piti ensin tulla pitkät säärystimet. Luonnollisesti tajusin jo alkuvaiheessa, että kaksi kerää ei mitenkään voi riittää koko puseroon, mutta ajattelin jättää tämän liiviksi ja kiinnittää olalta vähän eri tavalla kuin ohjeessa. No, eihän se lanka riitä sittenkään, ainakaan niin että sitä kauluksenretaletta kukaan suurin piirtein normaali suostuisi käyttämään, ja nyt tämä on hautautunut käsityökoriin odottamaan lisälankaa. Samalla mietin, että pitäisikö nyt sittenkin tehdä hihatkin, kun lankaa "joutuu" kuitenkin ostamaan lisää. Vyötärön resori tuossa alkaa ehkä himpun liian korkealta minun makuuni, kun en tosiaan suuremmin mallannut ennen aloittamista.

Niin, että mikäs tämä verinen vuoristomaisema sitten on? Syy siihen, miksei ole ollut mitään blogattavaa: olen oikeasti neulonut koko joulunpyhät vain yhtä työtä. Uskomatonta.

Pingottamatta, päättelemättä ja kuminauhattomana lopputulos ei ehkä ihan vastaa sitä 2,5 mm puikkojen aiheuttamien kynsivammojen läpi tihrustettua kevätunelmaa jonka voimin olen tuon Kotiväen kanssa nyhrännyt, mutta hyvä siitä tuli.

Tämä on siis Knittyn Hip in Hemp eli ennemminkin Neat in Nazi. Muutin ohjetta vähän, koska Kotiväellä kerrosten korkeus ei oikein yltänyt ohjeen suositukseen, enkä humanitäärisistä syistä haaveile urasta kävelevänä epilepsiakohtauksena. Tarkempia tietoja luvassa kunhan hame on viimeistelty.

Lisäksi on valmistunut mustia tekeleitä, joita en ole yrittänytkään kuvata, vaikka nyt onkin sen verran valoisa päivä että saattaisi onnistua. Peruslapaset ja sen sellaista, eli tuskin kukaan menettää suurtakaan visuaalista elämystä. Nyt on työn alla slipari ylkälle Novitan Nallesta, joka toivoakseni valmistuu tämän viikonlopun Star Wars -maratonin aikana.

Kävijälaskuri oli kiepsahtanut tässä välissä yli riittaväisäsen, mutta olen sen verran suuruudenhullu että katsotaan mahdollista arvontaa jossain hauskassa nörttiluvussa tai sitten kun keksin jotain mielenkiintoista kysyttävää. Monia muitakin blogeja vaivaava räkäisyys on levinnyt tännekin, eikä polla suoraan sanoen ole parhaimmillaan. Kiitos kuitenkin kaikille lukijoille, nähtävästi nuo ensimmäisen postaukseni kauhut eivät sitten toteutuneetkaan. Mukavaa alkanutta vuotta!

Mitä kuuluu, Walt-setä?

2007-12-05T17:29:00.000+02:00

Tapanani on tylsinä hetkinä selailla kurjaston valikoimia erinäisillä sanahauilla. Näistä "knitting" on varsin mieleinen. Lainasin sitten neulekirjat sekä Disneyn että Kippari-Kallen ystäville.

Olen sanaton.

En osaa mennä arvioimaan pyöriikö Disney haudassaan kuin väkkärä, mutta tunnen oloni joltensakin häiriintyneeksi. Toisaalta en vieläkään ole löytänyt mieleisiä kenkiä lomittamaan Kouvolassa hajonneiden suutarireissua, joten ehkä neulon itselleni tuollaiset räpylät.

Pettymyksekseni Kippari Kalle -kirjassa ei ollut näille vastineeksi Olga-asua. Pah.

Tehty on, muttei valmista

2007-11-23T17:21:00.001+02:00

Turha pyristellä. Kuusi vuotta humanistista haahuilua hujahtaa silmänräpäyksessä, ja ennen kuin huomaakaan odottaa iso G kulman takana univelka nuijanaan. Jotain on sentään käsityöskenneltykin.

Sisäinen saituri pisti stopin lankahamsteroinnille. Päätös on ehdoton: ei uutta lankaa, ennen kuin varastosta on kulutettu pois kaikki sellainen, mitä ei kehtaa myydä tai mistä ei saa kokonaista työtä. Kokonaiseksi työksi lasketaan tässä kolmio- tai muu huivi tai neulepusero. Tasokkaammat sukkalangat saavat myös marinoitumisrauhan, mutta näistä iänikuisista irtoläjistä Seiskaveikkaa, Nallea ja muuta kestohittiä on päästävä eroon tai kupolista katkeaa verisuoni. Tuosta tulee siis peitto, jolla voi myös ajaa kotiin ei-toivotut, migreeniherkät vieraat. Mutta jos liikaa alan värejä mallaamaan löydän itseni kohta ostamasta lisää lankaa.

Fitted Knits -idolisointi puolestaan jatkuu Muori Menninkäiseltä ostetun Rosarios Bio Bamboon avulla. Nyt kun joku vielä ompelisi tuon kirotun pykäreunan ja päättelisi langat, niin tätä voisi esitellä päälläkin eikä pelkästään todistusaineistona siitä että jotain on saatu aikaan.

Lankana Bio Bamboo oli positiivinen yllätys. Jossain englanninkielisessä blogissa mainittiin, että halkeilee kovasti, mutta minä en ainakaan huomannut mitään. Ehkä vaikuttaa asiaan, kummasta suunnasta kerää neuloo? Minä siis sisältä, kuten aina. Muutenkin lanka on miellyttävää, todella pehmeää mutta neulepinnasta tuli kuitenkin makuuni tarpeeksi ryhdikäs. Olin laskenut menekin metrien perusteella, kun ohje on eri langasta, ja sen piti mennä melkein tasan, mutta kyllä tuota ainakin 1,5 kerää vielä jäi. On siis riittoisaakin. Vielä en tiedä, mitä lopusta tulee; ehkä jokin päähine?

Solmimisnauhaksi neulottiin ensin i-cordia, joka kiinnitetään neuloen kauluksen ympäri ja silmukoiden loppuessa taas i-cordia. Lopputulos on mielestäni todella kaunis sekä helppo ja nopea tehdä; varmasti sovellan tätä jatkossakin kaula-aukkoihin vaikken nyöriä tekisikään. Lisäbonuksena myös nurja puoli näyttää mainiolta; tuo on vähän kuin kanttinauha. Ehkä leveämpänä voisi tehdä nappilistankin noin?

Viimeviikonloppuinen musiikkielämysmatka Kouvolaan oli liikaa viisi vuotta palvelleille kenkäpoloilleni. Myönnetään, omalla toikkaroinnilla on varmaankin ollut vaikutusta sauman lopulliseen pettämiseen; en aio kuitenkaan luopua mukaviksi linttaantuineista menokkaistani, vaan raahaan ne suutariin. Minkä kuka tahansa järkevä olisi tietysti tehnyt jo viime talvena, jolloin sauman repsottaminen on enimmäisen kerran havaittu. Kotimaanmatkaajille suosittelen muuten yöpymispaikaksi edullista Turistihovia, jonka hinnat ovat tosin tuon linkin alalaidan tiedosta hiukan nousseet. Palvelu on ystävällistä, ja vaikkei kyseessä mikään Ritz olekaan saa tuolla mainiosti ruotonsa oikaistua, eikä ole pitkä matka minnekään. Ei edes Korialle.

Hail DHL!

2007-10-31T18:53:00.000+02:00

Tilasin 23.10. Handpaintedyarn.comista lankaa. En ollut kovin optimistinen, kun uusinta Novitaakaan ei ole vielä näkynyt; meillä Suomessahan panostetaan aina laatuun ja asiakaspalveluun vai miten se nyt menikään.

Tuorein lempilapseni DHL tarjoaa mahdollisuuden seurata lähetyksen kulkua pitkin maailman kolkkia. Tämä ostos on lähtenyt Uruguayn Montevideosta ja käynyt Buenos Airesissa, Pariisissa ja Brysselissä. Tänään aamupäivällä yhdentoista korvilla lanka oli kotona, ovelle kannettuna.

Kaksi vyyhtiä oli pakattu sievästi pussiin pieneen tilaan. Lankapololle oli toki jätetty hengitysaukkoja.

:O

Nämä olivat vielä ihanampia kuin netistä tiirailin. Hintaa tuli kuljetuksineen karvan alle 15 €. En tiedä pitäisikö syödä nuo, laskea alleen vai mitä. Jösses.

Jokisen eväät

2007-10-28T10:51:00.001+02:00

Mulla ei ole siis mitään ongelmia UFOjen kanssa.

Halloween Mystery Shawl: pingottamatta.

Tunnustan jo tässä vaiheessa, että alkoi vituttaa ne nurjan puolen langankierrot noin ohuella langalla, joten päättelin 8 kerrosta aiemmin kuin ohjeessa. Tuo Merino Oro ei oikein päässyt suosiooni tämän työn kanssa, reilu vyyhti olisi vielä jäljellä. Periaatteessa voisin vaihtaa vastaavaan määrään jotain huivilankaa.

Tilattu lanka ei ehtinyt saapua, mikä oli periaatteessa onni, sillä Mystinen vesi alkaakin kärjestä, enkä tykkää siitä miltä liukuvärjätty näyttää niissä. Tämäkin tosin on (samaa kuin Flower Basket Shawlissa), mutta ehkä äiti tykkää. Peitto tästä kyllä tulee eikä mikään hienosteluhuivi.

Pakko tehdä palmikoita. Sain vihdoinkin Wrap Stylen kurjastosta (varasin vissiin kesäkuussa). Novitan kampanjalanka Tiina taittuu palmikoiksi oikein kauniisti, itse asiassa hieman sapettaa että tämä on kampanja- eikä pysyvä lanka. Tiinassa on 40 % puuvillaa, 40 % akryylia ja 20% villaa, se on ihanan pehmoista, taittuu Seiskaveikan ohjeille eikä mielestäni vaikuta nyppyyntyvältä. 100 g kerässä on noin 125 m ja maksoi Prismassa 2,50 €, väreinä oli mustan (tai olisko ihan tumma harmaa, kun värikoodi on 90) lisäksi ainakin punainen, tummansininen ja vihreä.

Jotta pysytään linjassa, on tulevia UFOjakin varten varauduttava. Kahvikupillinen nappeja eurolla on hyvä alku.

Lisäksi kevään mysteerikasaaminen on osaltani alkanut Secret of Bad Nauheimilla (aivan sama millainen tästä tulee, nimi on niin hyvä) sekä Spring Shawl Surprisella. Jälkimmäisessä on ilmeisesti haastetta pahaisimmallekin pitsinvääntäjälle, ja nurjalla puolella myös. Välttääkseni Halloweenkiukuttelun aion valita karvan verran paksumman langan kuin tuo Merino Kura. Esimerkiksi täältä.

Holey f**k

2007-10-09T21:46:00.000+03:00

Aina vähän ärsyttää, jos puolet blogin sisällöstä on anteeksipyytelevää tai omaa työtä väheksyvää. Pitää olla ylpeyttä. Mutta.

Tumman violetin reikäihmeen kuvaaminen näillä valonlähteillä on suoraan sanoen ns. pjärsiistä. Siihen vielä lisäksi, että vaihdettuani kokoa pienempiin puikkoihin nuo ykkösvihjeen nurjan kerroksen langankierrot näyttävät suorastaan jättimäisiltä, rumasta nyt puhumattakaan. Ainoa syy miksen purkanut ennen puikonvaihtoa on tämä kirottu lanka, josta en kyllä tee enää yksinkertaisena ainakaan mitään. Enkä jaksanut edes pingottaa niin, että olisi melkein suora mistään kohdasta. Valivalivali.

Sitä paitsi kakkosvihjeen alku alkaa jo kyllästyttää, mallikertaa on kuusi toistoa per kerros ja ihan liian monta kerrosta on ollut jo samanlaista. Valivali. Tämä myöhempi tuotos tosin näyttää jo ihan kivalta, onneksi tukka on sinne pjärsiisen melkein pitkä niin peittyy tuo aiempi.

No, ei se mitään. Sen kunniaksi, että käytin edellisessä postauksessa termiä "tyylikäs" kolmesti, mainittakoon että puolitarkkakin silmä voi bongata virheen keskipaneelista. Siitä putosi silmukka, ja korjaaminen paremmin olisi vaatinut enemmän viitseliäisyyttä.

24.10. alkaa Mystic Waters KAL, johon ilmoittauduin myös. Tällä kertaa kyllä teen siitä silkkivillasta, kuten tämäkin alun perin piti. Mikä lie aikataulumato haukannut haahuilevaa humanistia, mutta kyllä tämä viikottainen kiintiöneulominen on joskus rentouttavampaa kuin pakonomainen yöunien ja opiskelujen kustannuksella neulominen. On pakko säännöstellä, kun ohje loppuu muuten kesken.

Brownbell ja baskerihko

2007-10-02T11:37:00.000+03:00

No nyt on taas kaikkee.

Halloween Mystery Shawl on aluillaan. Puikko- ja koukkutilaus Vuorelmalta ei joutanut perille, joten olen kikkaillut helmiä paikalleen sillä värkillä, jolla lanka laitetaan neulansilmään. Värkki hajosi, mutta taivuttelin siitä pikkuisen koukun. Alku näyttää melko reikäiseltä, voi olla että nelosen pitsiaddit jää johonkin muuhun työhön kun melkein tekisi mieli vaihtaa puolta numeroa pienempiin puikkoihin.

(Tyylikäs muovipussi, vai mitä?)

Kaksinkertaisesta Latvian Elisasta on kuoriutunut Fitted Knitsin Blue - eli Brownbell, joka ei oikein suostu kuvausyhteistyöhön. Tässä taustalla häämöttää maalimiehen jaloista pois raahattu keittiön pöytä, johon ompelukone tuo vain tyylikästä lisäilmettä. Parempi kuva ja tietoja kun joskus taas paistaa aurinko

Piti muuten tehdä baskeri Novitan Seiskaveikkaliitteestä. Yleensä baskereistani tulee sellaisia vastenmielisiä ituhippien patukkahautomoita, joten otin suositusta pienemmät puikot. Tuli sitten myssy. Mutta ei se mitään, tämä onkin paljon hienompi.

Saumakurttu tyylikkäästi tuossa esillä, mutta näkyypähän että on itse tehty.

Parhaimmat bloggaukset takaa muuten riittävä aika ja huolellinen suunnittelu. Bussi luennolle lähtee vasta kymmenen minuutin kuluttua, kiirekös tässä on? Muutenkin viime hetken paniikki on mitä loistavin inspiraationlähde.

Ei meemejä ja WTF

2007-09-18T23:19:00.000+03:00

Lisäsin tuohon sivupalkkiin "ei meemeille" -napin, jonka alkuperä löytyy Pienestä Kakkupuodista. Voihan olla, että joskus jonkun nappaankin jonkun blogista, mutta olen turhan laiska vastaamaan haasteisiin. Haluan myös säilyttää minimalistisen tyylin mitä ulkoasuun tulee, joten nämä napit eivät tästä varmaankaan lisäänny.

Jottei menisi ihan aiheen vierestä, mainittakoon että "Keyhole neck" -pusero mustasta Tennesseestä meni purkuun. Malli on kyllä kaunis ja tulos oli istuva (jäi 1,5 hihaa vajaaksi), mutta a) en käyttäisi sitä kuitenkaan kun allekaan ei oikein mitään sovi ja b) tarvitsin langan muuhun. Se muu on Novitan Syksy 2007 -lehden malli 98, joka on tosin Woolille mutta olkoon. Purettu lanka meni kylmään kylpyyn, joka näytti lankojen kuivausmatkalle lähdön jälkeen tältä:

Just. Hyi saatana.

Åbo ----> Halloween

2007-09-15T18:56:00.001+03:00

Terveisiä Turusta!

Liittyä pätkähdin Halloween Mystery Shawl -ryhmään. Aikaisemmin olen ostanut Mystery-ohjeita niiden ilmestyttyä kokonaisena myyntiin, mutta kai sitä pitää blogia varten jotain uuttakin kokeilla (=takuupostattavaa kerran viikossa). Ryhmään liittyminen tarkoitti tietysti sopivan langan metsästämistä, kumma että kaapissa on yleensä aina kaikkia muita sortteja paitsi sitä, mitä kiireimmin pitäisi päästä tekemään. Jo kättelyssä päätin, että en ala tilaamaan tuota ohjeeseen kuuluvaa lankaa, kun olen niin saita. Tai siis olin jostain katsovinani, että on melko tyyristä.

Sopivaan saumaan sattui eilinen musiikkielämysmatka kauniiseen Turkuun, mikä tietysti tarkoitti minulle ennestään tuntemattomia lankakauppoja. Perillä oltiin perjantaina vasta neljän jälkeen ja ainakin Piikko-Pirta ja Käsityö-Elisa menevät viideltä kiinni, mutta ei tullut kiire vaikka mentiinkin ensin harhaan. Lopulta päädyin käymään vain Piikko-Pirtassa, kun olin jo etukäteen netistä vakoillut että Ornaghi Filatin Merino Oro voisi sopia tarkoitukseen. Metrimäärässä se ei pärjää tuolle ohjeessa neuvotulle Zephyrille, mutta luulisi kahden vyyhdin riittävän. Lanka on ihanan pehmeää ja mielestäni melko edullista, 8,50 vyyhti. Väriksi valitsin kylmän violetin (753), helmiä en työhön ole vielä ostanut mutta mustat niistä tulee, ehkä tällaiset.

Voivottelin myyjälle - joka muuten oli oikein ystävällinen ja ammattitaitoinen - tulevaa kerimisurakkaa. Myyjä ehdotti vapaaehtoista kerimisapulaista suupieli nykien innokastakin innokkaamman mieheni kohtaan. Mitkäs ne nyt olivatkaan... niin, "uhkailu, kiristys ja lahjonta". Taidan yrittää ensin lahjontaa.

Tänä aamuna kävin vielä Sylvi Salosella, mutta en ostanut mitään. Olin vielä tuosta Merino Orosta niin tohkeissani varmaankin, kaikkea kivaa olisi ollut tarjolla ja täälläkin mukava myyjä esitteli saatavilla olevia lankoja. Paluumatkalla majapaikkaan kävin vielä paikallisessa Uffaffaassa, josta löytyi puolisentoista metriä henkeensopivaa hamoskangasta hintaan 6 €. Ei paha.

Ei malttaisi odottaa tuon mysteeriryhmän alkamista, vaikka helmiäkään ei ole vielä ostettuna. Olen niin ummikko mitä niiden käyttöön tulee, enkä ole oikein saanut vinkkejäkään (paitsi paljon mielenkiintoisia kauppoja sekä koti- että muusta maasta, kun vain tietäisi minkä valita). Ei sillä, että olisi pelkoa että opinnoilta jäisi mitenkään tuhottomasti aikaa ylimääräiseen näpertelyyn; loppu lähenee, aika vähenee.

edit. Lähempi tarkastelu on osoittanut, että Merino Oro onkin Zephyriä metririkkaampi, jos nyt näistä mitään tajuan. Muistin siis väärin. Hurraa!

Hyöty-Aki

2007-09-01T18:43:00.001+03:00

Illanistujaisissa muodostuu usein ongelmaksi pullonkorkkien hävittäminen. Etenkin niiden siivoaminen seuraavana päivänä on ilotonta puuhaa. Helsingin Sanomien viimeisin Nyt-liite innoitti tasokkuudellaan askartelemaan ratkaisun korkkien siistin keräämisen takaamiseksi.

Antoisaa viikonloppua!

Seli seli

2007-08-28T18:38:00.000+03:00

Viikonloppuna tuli yllättäen syksy. Puuvillan neulominen alkoi kyllästyttää, eihän se nyt syksyyn sovi. Ja siis kyllähän 1,5 hihaa vaille valmis pusero on jo sen verran valmis, että uuden aloittaminen on hyväksyttävää. Varsinkin, jos uusi on matkamuistolankaa, jollaista ei ole aikaisemmin nähnyt.

Jatkan tällä Fitted knits -linjalla. Yhden jos tekisi vielä tämän jälkeen (sen Elisabeth Bennetin, jonka lankavaihtoehto tuntuu muuttuvan joka kerran kun katson ohjetta).

Tässä on käynyt samoin kuin kärjestä aloitettavien sukkien kanssa; ylhäältä aloitettavan raglanin lisäykset ovat niin kivat tehdä ja näyttävätkin hyvältä, ettei mikään muu oikein houkuttele.

Valitettavan moni on alkanut vilautella blogeissan, nimittäin kirjoneulelapasia. Joudun kohta keksimään aikakoneen, kun pitäisi opiskellakin jossain välissä vaikka ideaa tunkee joka tuutista. Kirotut yli-insipiroivat neuleblogit!

Riga, ten points!

2007-08-20T17:51:00.001+03:00

Matkailu avartaa. Etenkin, jos kohteessa on kaksi Filatia.

Ensimmäisen Filatin (Matisa iela 16) sisäänkäynti oli piilotettu toisen myymälän sisään, mutta onneksi herkullinen näyteikkuna paljasti oikean kohdan. Ostin Onlinen puuvillaista sukkalankaa hintaan 3,8 latia eli noin 5,3 euroa. Väri tuossa on 002 eli sanoisin graniitinharmaa. Tiedot varmaankin näkyvät kuvaa suurentamalla.

Tätä Onlinen Elisaa en ole aikaisemmin nähnyt, mitä sitten lieneenkään (googlaan aktiivisesti myöhemmin, haiskahtaa kampanjalangalta tms. kun ei meinaa löytyä), mutta oli niin pehmoista ja suklaisen väristä, että oli pakko ostaa. Kerässä on 200 g (640 m) ja puikkosuositus 2,5-3. Koostumukseksi mainitaan 100% polyacryl microfaser (mikrokuitua?). Epäilin langan kestävyyttä myyjälle, joka näytti mallitilkkua ja sanoi että se on pesty kerran. Oli sitä mieltä, että ei nyppyynny ja on ollut suosittu lasten ja nuorten neuleisiin, varmaankin kun on niin pehmeää. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa 1,95 latia kerä, eli 600 gramman hinnaksi tuli karkeasti arvioituna 8 euroa. Mielessä siintää taas se Elisabeth Bennet; voiko tämä kasa muka hävitä Nallelle? Lisäksi ostin yhdet 80-senttiset Addit, 2,5 latia (3,5 €).

Toinen Filati on vanhassa kaupungissa, Zirgu iela 3. Kauppa on hieman toista pienempi mutta helpommin esillä; matkaseuran iloksi hyvin lyhyen matkan päässä on muutama terassi, joista saa herkullisia oluita ja purtavaa.

Tässä vaiheessa aloin hillitä itseäni, kun en kuitenkaan ollut tullut Riikaan ostostelemaan vaan tutustumaan kaupunkiin. Ostin vain nämä Mimosat, jotka olivat poistomyynnissä hintaan 0,49 latia kerä. Mimosa on ilmeisesti ranskalainen lanka, joka on lähestulkoon identtinen Novitan Samoksen kanssa. Sen koostumus on 50% polyakryylia ja 50% puuvillaa, 50g kerässä on 85 metriä eli vähän vähemmän kuin Samoksessa. Tiheys 17 x 24 puikoilla 3,5-4. Samokseen suositellaan puikkoja 4,5-5 mutta en ole tästä vielä mitään kokeillut niin en osaa sen tarkemmin sanoa, saman paksuiselta vaikuttaa mutta kerä jotenkin isommalta.

Värit ovat kuvassa aika oikein, punainen on enemmän samannäköinen kuin tuo tummanharmaa eli pikkuisen meleerattu. Näistä tekisi mieli sitä reikäistä Samos-hupparia viime kevään Novitasta, mikäli sen suinkin taittuu raidalliseksi. Toisaalta mulla on sitä vihreäksi värjättyä Samosta paikkaamaan. Ihan sileälle, raidalliselle perusneuletakillekin olisi kyllä tarvetta. Ostin 5 kerää harmaata ja 5 punaista, vaikka tuolla hinnalla olisi ehkä voinut ostaa enemmänkin. Tosin harmaata ei ollut enempää.

Valikoimat olivat molemmissa kaupoissa hyvät ja hinnat hivenen Suomea alhaisemmat. Tarjolla oli paljon sekä tuttua tavaraa että ennen näkemätöntä. Ainakin tuossa Matisa ielan myymälässä, joka on Zirgu ielan Filatia suurempi, kävi Visa maksuvälineenä. Vertailukohteeksi sanottakoon, että Menitan rinnalla ei ainakaan kalpene. Tarjolla oli myös nappeja ja varmaan jotain kirjontajuttujakin, en niin katsonut.

Myös torilla kävin, mutta en niitä liukuvärjättyjä villamummoja onnistunut löytämään ennen kuin matkaseura alkoi kiskoa laukunremmistä toiseen suuntaan. Nämä ostokset ovat kuitenkin varsin riittävät, vaikka kysyinkin varuiksi Matisa ielan Filatista, ovatko sunnuntaisin auki (eivät ole). 36 tunnin reissulla ei ehdi nähdä läheskään kaikkea kaunista, mitä Riikalla on tarjota, joten en suosittele käyttämään sitäkin vähää mummojen metsästämiseen. Suosittelen lämpimästi sekä hortoilua ja pällistelyä että museoita (esimerkiksi miehitysmuseo sekä sotamuseo ovat ilmaisia) ja ulkona syömistä. Ruoka on hyvää ja melko edullista ja palvelu onnistuu mainiosti myös englanniksi (kaikissa kokeilemissamme paikoissa oli saatavana englanninkielinen ruokalista). Oikeat matkakuvat ovat vielä toisaalla kamerassa, etenkin ihastuttavaa arkkitehtuuria tuli kuvattua oikein teryleenishortsi-turistin antaumuksella.

Puff

2007-08-08T17:41:00.000+03:00

Missä lie mielenhäiriössä tuli viime keväänä ostettua rään väristä Novitan Samosta. Aloitin siitä boleroa serkkupojan lakkiaisiin, mutta tympäännyin malliin sekä väriin puolivälin pakeilla.

Dylonin oliivinvärinen pesukoneväri pelasti puretun boleron ja kammolangat, vaikka en kyllä oikein tiedä mitä näistä tekisi. Kolmisensataa grammaa tuossa muistaakseni on, voi olla allekin tai yli kun en millään muista paljonko tuota alkujaan oli. Vyötteitä on kuusi, mutta se nyt ei merkkaa yhtään mitään. Ehkä virkattu huivi?

---------------------

On täällä jotain neulottukin.

Puhvihihainen jakku on valmis! Hienompiakin kuvia olisi varmaan mahdollista ottaa, jos minä ja mies sattuisimme joskus kotiin yhtä aikaa niin että kumpikaan ei nukahda pystyyn, mutta kyllä tästä näkee hyvin neuleen parhaat puolet.

Malli: Puff-sleeved feminine cardigan by Stefanie Jafel, Fitted knits -kirjasta
Lanka: Novita Tennessee, jonkin verran (kertaalleen neulottua ja purettua). Napit Tarjouspalasta
Puikot: Addi 3,5 mm 80 cm pyörö
Koko: Keskimmäinen, rinnanympärys 97 cm
Muutoksia: Tein vyötärölle enemmän kavennuksia kuin ohjeessa ja lisäsin pituutta ainakin 10 cm. Reunan pitsin tein kuvaa, en ruutupiirrosta katsomalla ja jatkoin sitä Jatan tapaan myös selkäpuolella.

No, tulihan siitä ihan perkeleen hieno. Ulkokäytössä ei ole vielä testattu kun on ollut niin lämmintä, mutta luulenpa että tuota tulee käytettyä. Fitted Knitsiä ei voi kuin kehua, ohjeet ovat selkeitä mutta eivät "liian helppoja". Sileääkin on mielenkiintoista neuloa, kun työssä on kavennuksia ja lisäyksiä seurattavaksi. Erityisplussana tietysti minimaallinen viimeistely; en edes pingottanut tuota. Helmaa voisi ehkä muotoilla terävämpireunaiseksi.

Nyt on puikoilla samasta kirjasta Keyhole-neck blouse with eyelet details mustasta Tennesseestä. Ostin langat oikeastaan Elisabeth Bennetiin, mutta ohjetta luettuani huomasin että se on niin pitkälle sama kuin Puffissakin etten jaksa ihan suoraan perään sitä aloittaa. Muutenkin tuo malli vaatii ehkä villaisempaa lankaa; Novitan syksyn värikartassa on Nallessa oikein kaunis vihreä.

Siihen Novitan kannattaminen varmaan loppuukin tältä kaudelta, paksummista langoista en pidä yhtään eikä värejäkään oikein ole. Muutenkaan menneiden vuosien "haluan tehdä halvalla, joten sovellan Novitaan" ei enää toimi. Tiettyyn rajaan asti voinee laadustakin tinkiä, jos hinta on samalla tasolla, mutta uutuuksien kanssa ei taida olla epäilystäkään rajan ylittymiestä. Toisaalta Novitan tuotteiden ja palvelujen kanssa ollaan mielestäni ylikriittisiä: kaiken pitäisi olla suunnilleen ilmaista ja kestää ikuisesti vaikka silppurin läpi ajaisi (aiheesta pitää toki reklamoida). En usko, että tasainen myynti pelkästä markettimonopolista johtuu etenkään nyt kun netistä saa vaikka mitä; varmasti tyytyväisiäkin käyttäjiä on niin klassikoilla kuin kalliimmilla uutuuksillakin. Omalla kohdallani kritiikki kohdistuu eniten valikoiman kapea-alaisuuteen: ottaisin mielummin vähemmän erikoisuuksia ja enemmän värejä. En halua tehdä "nopeasti näyttävää" -neuleita, en pörröisiä laukkuja enkä paksuja möhkäletakkeja, en valmiita raitoja enkä silmiäsärkeviä efektejä. Monipuolisuus ei ulotu värimaailmaan ja ohuinkin lanka on vähän siinä ja siinä paksuuden kanssa. Malleja on helppo soveltaa itse, mutta en jaksa värjätä muuta kuin noita räkäostoksia.

Sortuma

2007-07-30T18:05:00.001+03:00

Ensimmäinen Clessidra on valmis. Olo on kuin suklaatehtaaseen eksyneellä: periaatteessa ihana ajatus, mutta kannattiko kuitenkaan?

Sukka tuntuu olevan vähän mallia "juosten kustu". Kavennukset eivät ole suoranaisesti rumat, mutta en pidä tuosta miten sileä neule loppuu kokonaan ja tuplapalmikko loppuu kuin seinään. Mikseivät ohuet palmikot voisi jatkua kantalapun reunoissa ja loppua sitten pohjaan? Cookie A:n Twisted Flower -sukat ovat malliesimerkki siitä, miten monimutkainen mallineule jatkuu saumattomasti ja kauniisti koko matkan (näitäkin olisi toinen valmiina, mutta kamera kieltäytyy yhteistyöstä tummanvihreällä langalla ja iltavalolla. Ehkä toinen valmistuu paremmalle valolle).

Kärjen tein suosiolla perinteisen mallin mukaan. Saako joku muka tuosta ulkomaisten ohjeiden suosimasta kärjestä kauniin? Itse saan aikaiseksi kamalan, istumattoman suiron - puhumattakaan siitä, että olen suhteellisen surkea silmukoija.

Olen melko huono myös riehaantumaan ostostelemaan ihania uutuuksia. Etenkin neulekirjat ovat olleet tälle saiturille ehdoton "vai kirjastosta" - päätös, joka muuten alkoi horjua ensimmäisen kerran sisäistettyäni, että olin todella jonottaja numero 29 Scarf Stylen perässä - mutta mikäs tuota päätöstä paremmin horjuttaisi kuin sohellus. Fitted knits pisti ensi kertaa kunnolla silmään Jatan kesäkuisesta blogimerkinnästä. Syynäsin muistakin blogeista kuvia ja arvosteluja ja puntaroin muutaman viikon ennen kuin tilasin kirjan Bookysta (suosittelen lämpimästi!) vakaana aikomuksenani tehdä ensin edes jotain alta pois (ai mikä Thermal? No edelleen hihoja vailla...), mikä melkein onnistuikin. Melkein.

Blogikierros paljasti ostoinspiraatiojakun muuttuneen valmiiksi puhviunelmaksi. Akuutin nivelreuman uhalla suhasin aloitetun Clessidran valmiiksi ja kaivoin kaapissa marintoituneet punaiset Tennesseet esiin. Kerän verran on nyt neulottu ja täytyy sanoa, että jos kirjan muut ohjeet ovat neulomismukavuudeltaan samaa luokkaa saatan toteuttaa jopa nekin neljä mallia, jotka eivät muuten niin houkuttelisi.

----------

Pukeutumisoppaiden mukaan leveäharteisten ei kannattaisi käyttää puhvihihaisia vaatteita. No, leveät hartiat löytyy kyllä mutta tuollaisille kielloille voi nakata paskat. Sama mielipide sopii oikein hyvin myös värianalyyseille, hiusmalleille, hameen pituuksille ja niin edelleen. Mielestäni ihmiselle sopii parhaiten sellaiset vaatteet, joista hän itse pitää. Rohkenen epäillä, että kukaan muu kuin itse peiliinkatsoja itse huomaa mitään merkittävää korostus/häivytys/"does my bum look big in this?" -efektiä oli päällä sitten pysty- tai vaakaraitaa. Nouskaa barrikadeille!

Hapatusta

2007-07-23T20:20:00.000+03:00

Mikähän siinä on, että ei osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mutta vastapainoksi aivot jumittavat kuitenkin samassa mutakuopassa?

Viime maanantaina marssin (tai pikemminkin juoksin Esplanadin viehättävän hajun innoittamana) Menitaan. Tarkoitus oli ostaa syntymäpäiväksi itselle lankaa Clessidroihin ja Baijerilaisiin, olinpa päättänyt oikein olla kursailematta. Ja mitä vielä! Kun olin iskenyt silmäni tuohon Fortissima Sockan punaiseen sävyyn, ei edes Regia silkin pehmeys kiinnostanut. Ostin siis hyllyn tyhjäksi tyytyen toteamaan, että ihan turhaan se tiikerikin itseään pesee, eivät ne raidat katoa.

Ai miten niin pitää tehdä edes yhdestä mallista yksi sukka valmiiksi ennen uuden kokeilemista? Ei voinut millään, kun halusin päästä kokeilemaan ostamiani silmukkamerkkejä ja Clessidra-ohjeessa selvästi lukee "slip marker". Baijerilais-ohjeessa ei lue. Meneekö läpi?

Kaikki käsityöt ovat kuitenkin toistaiseksi jäähyllä. Huomisesta viisaudenhampaan poistosta toipumiseen on nimittäin varattu muuta tekemistä.

Vannomatta paras

2007-07-13T22:35:00.001+03:00

Niin, piti kirjoittaa valmiista Thermalista. Yllättäen en malttanut olla aloittamatta mitään uutta; syy on kuitenkin inhmillinen. Oli monta päivää niin pimeää, etten valaistuksenkaan avulla tahtonut nähdä yhtään mitään ja virhemarginaali alkoi nousta niin sanotun vitutuskynnyksen yli.

Aloitin ensin Clessidroja punameleeratusta Saksa-ostoksesta, mutta parin sentin jälkeen oli ilmeistä, ettei kuviosta saa mitään selvää. Vaihdoin mallin Pomatomuksiin, jotka olin pari vuotta sitten printattuani hylännyt "liian vaikeina". Kuvio olikin yllättävän helppoa neulottavaa ja eteni joutuisasti kahden mallikerran verran, kunnes, kuten kaikissa kunnon tarinoissa on tapana, kuvaan astui mies.

Ylkä oli sitä mieltä, että on epäreilua aloittaa itselle monta uutta työtä kun olen luvannut "jonkin aikaa" tehdä tälle uudet kotitossut "kohta". Pomatomuksen jatkaminen kohti kantalappua ajoi kuitenkin tarttumaan heinäkuiseen seiskan koukkuun.

Malli: oma (periaatteella "virkkaa pussi, joka ulottuu varpaista nilkkaan, tee kantalappu muistin varassa kun mies on suihkussa, virkkaa edestakaisia kerroksia sopivin kavennuksin kunnes tekele näyttää tossulta, tee toinen suunnilleen samanlainen ja esiinny miehelle suurena käsityömestarina.")

Lanka: Novita Pirta (vihreä) ja 7 veljestä (luonnonvalkoinen), ehkä 100g yhteensä

Koukku: muoviseiska

Koko: ~42

Muuta: jos tekisin jotain lahjaksi, nämä voisivat olla hyvä vaihtoehto. Aikaa meni ehkä 1,5 h (toista piti nilkasta vähän purkaa), hermoja ei oikeastaan ollenkaan.

Pää on varmaan lahoamassa, olin ostamassa Clessidra-lankaa itselleni syntymäpäivälahjaksi (kyllä, perjantaina 13. päivä), enkä löytänyt mitään kivaa. Kävinkin tosin vain lankakeitaassa enkä suuremmassa paratiisissa, mutta jään odottamaan muutaman viikon sisällä tulevia uutuuslankoja (soijaa, maitoa, bambua ja ties mitä, kauppa on muuten kiinalaisen ravintolan vieressä).

Kohti Thermalia

2007-07-10T17:18:00.000+03:00

Keskeneräisten käsitöiden kori on näyttää olevan melko täynnä. Onneksi päälimmäinen työ peittää kaiken muun, joten niistä ei tarvitse välittää.

Thermal on nyt edistynyt kainaloihin asti. Aloin sooloilla siinä vaiheessa, kun pyörönä neulominen loppui ja työn olisi kuulunut jatkua mielestäni idioottimaisella tavalla (= sileää nurjaa aina toisinaan). Aloituskohta jää nyt helmaan eteen keskelle, mutta mielestäni sitä ei huomaa ja vaikka huomaiskikin, on oman mielen mukaan tekeminen parempi vaihtoehto tässä (= ei sileää nurjaa).

Oranssilla langalla odottavat etukappaleet, neulon ne sitten rinnakkain yhtä aikaa kunhan teen ensin takaosan. Työ etenee yllättävän nopeasti, minkä siivittämänä olen joutunut myöntämään itselleni jotakin: paksut langat eivät ole minua varten. Onhan se tietysti kiva saada nopeasti isokin työ valmiiksi ja upottaa pärstä pehmoiseen lankaan, mutta en minä niitä paksukaisneuleita käytä kuin korkeintaan kotona.

Kesäflunssa on rantautunut tähänkin kuuppaan ja kevyesti pöllyävä Kotiväki avustaa aivastelussa, mutta ei tätä malta olla tekemättä. Mallineule on helppo muttei tylsä ja työ vaikuttaa muutenkin lupaavimmalta miesmuistiin. Melkein tekisi mieli luvata, että bloggaan seuraavaksi valmiista Thermalista, mutta työmatkavirkkuuna kulkeva myssy saattaa ängetä edelle.

Melkein Beatrice ja 7 kuolemansyntiä

2007-07-04T20:26:00.000+03:00

Olin aikeissa virkata Glanz-cablesta Beatricen. Aivoni olivat ilmeisen eri mieltä, sillä en kerta kaikkiaan tajunnut ohjeen toista riviä. Parin tunnin hölmöilyn jälkeen luovutin ja muutin mallivirkkauksen moodiin "vähän sinne päin".

Langat on vielä pääteltävä ja työ pingotettava; sen jälkeen voinee jo harkita kuvaa päälläkin. Vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka malli onkin jotenkin erikoisen näköinen. Glanz-cablea oli huomattavasti hauskempi virkata kuin neuloa, samoin lanka tuntuu pääsevän tuossa paremmin esiin. Vajaa 200 g jäi, osa menee uusimmassa Filatissa olleeseen verkkomyssyyn.

Edellisessä postauksessa maalailtu Thermal on alulla, joskin vaihdoin langan Novitan Kotiväkeen. Bambu vaikuttaa kyllä ihan ihanalta, mutta valitettava tosiasia on se, että värikartta on parhaimmillaankin mallia "ei ihan hyi mutta ei paljoa puutukaan" eikä toisaalta huvita noin pienillä puikoilla nyhrättävää työtä aloittaa langalla, jonka käyttäytymisestä ei ole mitään kokemusta. Kotiväki passasi tuohon käsialallani mainiosti ja värikartasta löytyy se tärkein: musta.

-----------------------------------------------------------

Seijap haastoi minut ensimmäiseen meemiini. Päätin blogia aloittaessani, että osallistun vain sellaisiin joukkopostauksiin joiden vastauksia jaksan muiltakin lukea; tämä faktameemi on ollut oikein kiinnostava. Tässä oma listani.

1.
Olen suuruudenhullu ja saita. Typerä yhdistelmä, mutta estää pahimmat lankakatastrofit.

2.
Taloudessani ei ole televisiota, mutta en osaa tehdä käsitöitä ilman audiovisuaalisia ärsykkeitä. Elokuvia ja sarjoja katsotaan läppäriltä, äänikirjat ovat myös erinomaisia.

3.
Sairastan vakavaa Stephen King -addiktiota.

4.
Toiveammattini olisi jonkinlainen sekoitus Darth Vaderia ja arkistonhoitajaa.

5.
Jos olisin miljo(tai edes tuhat)nääri, kiertäisin maailmaa suurena juustotutkimusmatkailijana.

6.
Inhoan yli kaiken silittämistä. Näinollen olen eliminoinut kaiken silitettävän omistuksestani; verhot kerran vuodessa + ompeluksien saumat ovat siinä ja siinä pakollisia.

7.
Kaiken pitää olla aakkos-, numero- tai muussa loogisessa järjestyksessä. Tämä koskee lähinnä levyjä, kirjoja ja niin edelleen (vaatteita ei ole värikoodattu). Pinna on lyhyt kuin pissaliisan hame, enkä jaksa etsiä tavaramassasta tarvitsemaani; on paljon helpompaa pitää kaikki järjestyksessä.

Lähdin tähän mukaan niin myöhään, että en haasta ketään. Vastatkoon ken mielii, jos joku vastaamaton vielä on.

Laitan Thermalinalusta kuvia, kunhan pääsen mallineuleeseen asti. Resori (268 s) etenee kakkosen puikoilla tahtiin 10 krs = 2,5 cm, eikä tuossa joustimessa nyt niin kovasti ole nähtävää. Mallitilkun perusteella tuo vohvelineule näytti kyllä oikein kauniilta.

Lärpäke...

2007-06-28T20:07:00.000+03:00

... eli puolikeeppi/tissinlämmitin/olankohautin.

Saksa-langat alkavat muotoutua joksikin, etenkin puretuksi langaksi. Jotain olen saanut sentään valmiiksikin, en ehkä muuten mutta koska viikonlopun suunnitelmiin on pakkomielteenomaisesti tarrautunut Thermalin neulomista Novitan Bambusta ja olen pakottanut itseni lupaamaan, etten ostele lankoja ilman että sitä kuluukin johonkin, oli luotava vajetta varastoon. Tiheyshän tuossa ei passaa mutta ei se mitään, sovelletaan.

Malli: alkoi Blazena , muuttui kyllästymisen kautta Cleaves-inspiroituneeksi tuotteeksi
Lanka: Rellana Fantastico Reller, paria metriä vaille 200g
Puikot: Addi 3,5 ja 4 mm pyöröt
Tyytyväisyysaste: "ihan kiva"

Tämän tekeminen ei muuten parantanut minua yhtään halustani tehä oikea Cleaves, mutta rohkenen epäillä mallin hyödyllisyyttä tässä vaiheessa vuotta yhtä hyvin kuin omaa intoani neuloa jotain tuohon sopivaa lankaa.

Lärpäke on neulottu kokonaan pyörönä, hihat yhdistetty vartalo-osaan kainalon kohdalla kolmen puikon päättelynä ja "saumaa" kavennettu joka kerroksella hihaan päin, kunnes vartalo-osan silmukat kohtasivat hartialla. Yllättävän kivaa lankaa tuo oli neuloa, vaikka en kyllä tiedä onko tuo liian joulukuusimainen ulkokäyttöön. Tarkoitustaan se ainakin palvelee, eli lämmittää hartioita ja selkää mutta pysyy keeppiä tai huivia paremmin paikallaan. Lankaa jäi vielä kolmisensataa grammaa, todennäköisesti menee myyntiin jossain vaiheessa.

Glanz-cable puolestaan on osoittautunut neulontayhteistyökyvyttömäksi, joten yritän virkata sitä. Olen kyllä neulonut puuvillaa melko paljon, mutta tuo on todella joustamatonta eikä sovi minun neulomistahdilleni yhtään; pitäisi malttaa tehdä hitaammin, että tulee tasaista. Kuvia tästä kunhan on edes aloitettu.

Olevia ja tulevia

2007-06-21T18:00:00.000+03:00

Tiistaina tuli Saksasta paketti. Varmasti ei olisi muuten tullut, vaan kun kehtasin valittaa. Luulisi, että käsitöiden kanssa nyhrätessä olisi vuosien varrella pinna pidentynyt, mutta ei; varmaan sekin vähä lyhennetty muusta olemisesta. Sisältö oli kuitenkin sitä mitä pitikin ja kannettiin vitosella kotiovelle, joten olen tyytyväinen.

Viime vuoden puolella virkattu amineko Heinrich halailee sukkalankoja, joita on kaksi kerää kumpaakin sorttia. Pienempi on Flotte Socks 4fach -lankaa oliivinvihreänä (vertailukohtana Heinrich, joka on viimeisimmän värikartan mukaista 7 veljestä), 100g riittää toivon mukaan jonkinlaisiin Baijerilaisiin. Suurempi kerä on samaa lankaa isommassa kerässä punameleerattuna, nämä on valittu Clessidrat mielessä. Lanka on melko ohutta, 30s/10cm, ja ihanan pehmoista, vaikka koostumus minun saksantaitoni mukaan on sama kuin "erään valmistajan" sukkalangoissakin. Lieköhän eri käsittelyjä vai ennakkoluuloa?

Tänä keväänä Heinrich (kaksinkertainen Novita 7v, koukku 6) sai puolisokseen Margareten (kaksinkertainen Novita Nalle, koukku 5), josta tuli harjoituksen kautta ehkä miestään sievempi. Lanka Margareten kainalossa on nimeltään Fantastico Reller (30% viskoosia, 35% puuvillaa, 35% akryylia; puikot 3,5-4,5, 50 grammassa 115m). Täytyy sanoa, että tämä on ihan siinä rajoilla onko liian Usvasaloa, mutta toimii varmasti jossain simppelissä mallissa. Suunnittelin sileää raglanneuletta venepääntiellä, voi olla että ei ihan täyspitkiin hihoihin riitä tuo puoli kiloa. Langassa on kolme säiettä, matta ja kiiltävä punainen sekä mattamusta. Neulepinnassa on jotenkin vähemmän kiiltävän näköinen kuin kerällä; kerkesin siis jo kerän verran tuota neulomaan ennen kuin huomasin, että ympärysmittani ei ehkä olekaan 3,5 metriä. Ja uutena bloggaajana unohdin, että siitä(kin) vaiheesta voisi ottaa kuvan.

Viimeinen ostos on 10 kerää Glanz-cablea (50% puuvillaa, 50% polyakryylia, tiheys 20s/10cm puikoilla 4-4,5, 50g = 100m), sävy kastanja. Netissä väri oli lähempänä sitä hiusvärien kastanjaa, mutta tottapuhuakseen tämä poltettu oranssi on enemmän minun väriseni muutenkin. Lanka tuntuu kerällä vähän kovalta, mutta on pehmeä neuloa ja hinkata naamaan.

Glanz-cable neuloutuu melko joutuisasti, vaikka käsiala ei olekaan tasoittunut talvivillojen jäljiltä ihan tämän välimerkinrakastelijan mieleiseksi, mutta menköön kun on takakappale. Tästä tulee siis (toivottavasti juhannuksen aikana) Modan 3/2007 malli 40, jonka alkuperäinen lanka Jaeger Ascot hävisi viimeistään hintavertailussa (7,40 €/kerä vs. 1,70 €/kerä), semminkin kun metrimäärään perustuva laskettu menekki olisi pakottanut minut syömään Ascot-paidassani lähinnä fiktiivisiä ruokia.

Muilta osin viikonvaihde menee syöpötellessä ja univelkaa pienentäessä. Kesälomattomana opiskelijanretkuna nelipäiväinen työviikko tuntuu todella ylelliseltä, ja ehtii kai sitä koheltaa muulloinkin (esimerkiksi syntymäpäivänä hammaslääkärissä; minä se sitten osaan suunnitella riemukkaan kesän). Hyvää juhannusta!

Odottavan aika on pitkä

2007-06-18T21:39:00.000+03:00

Tilasin viikko sitten perjantaina, siis 8. kesäkuuta, lankaa Saksasta, Rellana Versand-nimisestä nettikaupasta. Valikoima ei ole kovin kummoinen, mutta kauppa on edullinen ja toimituskulut vain 4,95 euroa. Edellisen kerran tilasin juuri ennen joulua sukkalankoja, joiden oletin matkaavan Suomeen vasta tämän vuoden puolella, mutta Kusti soittikin ovikelloa alle viikon päästä tilauksesta!

No, tällä kertaa olin valmistautunut tarkoin suunnitelmin ja tilasin lankaa neljään työhön (kahdet sukat, kaksi puseroa). Langat ovat lähteneet Saksasta viime viikon maanantaina eli 11. päivä, mutta eipä ole vielä näkynyt. Hmph. Odotellessa on ollut pakko tehdä valmiiksi muita töitä (kamalaa, eikö totta; vain viimeisteltävää, ei mitään aloitettavaa!).

Seuraa arvoitus. Mikä on punainen, karhea, haisee lampaalle ja ällistää omistajansa?

Vastaus: Flower Basket Shawl.

Malli: Interweave Knits, fall 2004
Puikot: Addi 4,5 mm, 80 cm pyöröt
Menekki: Ällistyttävä

Sallinette minun selittää. Ostin pari viikkoa sitten kaksi vyyhtiä virolaista villalankaa monessa blogissa kohtaamieni kauniiden, liukuvärjättyjen huivien innoittamana. Toisesta puuttui vyöte, mutta molemmat olivat suunnilleen samankokoisia (n. 200g). Kumpikin vyyhti aukesi kyllä kauniisti, mutta keriminen kesti. Ja kesti. Ja kesti. Ja sitten keriminen alkoi takkuilemaan, ja kesti vähän lisää. Loppujen lopuksi ohjeen mukaiseen kokoon meni lankaa vain noin puolet toisesta vyyhdistä. Mitä ihmettä minä niistä lopuista teen? Lisää huiveja? Kaipa tästä voisi jonkun vaatteenkin tehdä, tai huovuttaa jotain. Kolminkertainen määrä sitä vielä olisi.

Huivi oli nopea ja erittäin miellyttävä neuloa isoillakin puikoilla, vaikka on hyvin ohutta. Karkeus ei neuloessa juurikaan häirinnyt, mutta edes puolen tunnin uittaminen huuhteluaineessa ennen pingotusta ei pelastanut ihoani. Huivi on todella karkea. Kannattaisikohan liottaa uudestaan? Luulen, että lanka huopuu, joten ihan koneeseen en uskalla laittaa. Toisaalta ohjeen kuvassakin huivi on enemmän koristeena kuin lämmikkeenä, vaatteen läpi ei kaiketi raavi ihan verille.

On tälle ehkä jotain muutakin käyttöä, jos vaikka opettelisin lentämään. Näin siis käy, kun innokas kuvaaja unohtaa laittaa kameran itselaukaisu-
asentoon ennen poseeraamaan ryntäämistä. En ihan tainnut olla tarpeeksi nopea. Siinäpä on sitten tekemistä ulkomaanpakettia odotellessa. Olen jo lähettänyt kyselyn mahdollisesta lähetyskoodista kauppaan, kun Postin palvelunumerossa oltiin sitä mieltä, että a) pelkällä nimellä ei saa mitään tietoja ja b) heillä ei ole mitään käsitystä siitä, kauanko paketilla kestää tulla minulle, vaikka tiesin kertoa koska se on lähetetty. Eipä tietenkään.

PS. Suurkiitos kaikille avauspostiin kommentoineille!

In the beginning, eli kuinka minusta tuli bloggaaja.

2007-06-15T23:18:00.000+03:00

1.
Ajaudu jonkun blogiin vahingossa.

2.
Päätä, että olet jo valmiiksi ihan tarpeeksi nettiriipuvainen.

3.
Laita löytämäsi blogi kuitenkin kirjanmerkkeihin ja seuraa sitä säännöllisesti.

4.
Huomaa neuleblogiringin "random" -nappula ja aloita "mä katson vielä yhden" -maraton.

5.
Pohdi oman blogin perustamista, ja keksi tekosyitä perääntyä.
Esimerkkejä:
- en saa tarpeeksi töitä valmiiksi
- en muista päivittää tarpeeksi usein
- jään koukkuun ja päivitän liian usein
- se on varmaan tosi vaikeaakin...
- mitä jos kukaan ei lue tätä?
- mitä jos joku lukee tätä?!

6.
Keksi vuorokauteen lisää tunteja.

7.
Aloita blogin suunnittelu.

8.
Huomaa, että vaikka keksimäsi tunnit ovat huijausta, tekosyysi ovat huonoja ja suunnitteleminen tylsempää kuin tekeminen.

9.
Sukella.

10.
Valmis! Täällä ollaan!